YLE/Ykkösaamu, 8.9.2015 **** Etusivulle

Pakolaisia tulee niin kauan luin sota jatkuu

Hannu Reime

Sota Syyriassa ja Irakissa on suurin syy Eurooppaan suuntautuvaan pakolaisvirtaan Lähi-idästä. Aihetta pohtii tämän viikon tiistaikolumnissaan Hannu Reime.

Viikko sitten Alan Kurdi ei ollut maailmankuulu. Nyt hänen nimensä tuottaa internetin hakukoneessa miljoonia esiintymiä alle puolessa sekunnissa.

Alan oli se kolmivuotias poika, jonka ruumis huuhtoutui viime keskiviikkona Lounais-Turkissa sijaitsevan Bodrumin kaupungin hiekkarannalle. Alan, hänen viisivuotias veljensä Ghalib ja poikien äiti Reyhane hukkuivat, kun heitä kuljettanut hutera kumivene upposi. Perhe pakeni Syyrian sotaa, ja heidän ensimmäisenä määränpäänään oli Kreikalle kuuluva Kosin saari.

Turkkilaisen uutiskuvaajan Nilüfer Demirin ottama valokuva levisi hetkessä ympäri maailmaa, ja siitä tuli koko Lähi-idän pakolaiskriisin symboli. Sydäntä raastavassa kuvassa punaiseen t-paitaan, polvihousuihin ja lenkkitossuihin puettu eloton lapsi makaa vatsallaan vedenrajassa aivan kuin nukkuisi. Kuva liitettiin Euroopan johtajille osoitettuun kansainväliseen vetoomukseen humaanin ja tehokkaan yleiseurooppalaisen pakolaispolitiikan puolesta. Allekirjoittajia on toista miljoonaa.

Alan ja hänen perheensä olivat Syyrian kurdeja. He olivat kotoisin Kobanen rajakaupungista Pohjois-Syyriasta, alueelta, josta kurdit käyttävät nimeä Rojava, Länsi-Kurdistan. Perhe oli paennut rajan yli Turkkiin ja pyrki sieltä joko sukulaisten luokse Kanadaan tai jonnekin Eurooppaan. Hengissä säilynyt isä on palannut kotikaupunkiinsa, joka on suurimmaksi osaksi raunioina. Sinne hän on haudannut läheisensä.

Yli neljä vuotta kestänyt Syyrian sisällissota on saanut aikaan monimiljoonaisen pakolaisvyöryn. Suurin osa pakolaisista elää kurjissa oloissa Syyrian naapurivaltioissa: Turkissa, Jordaniassa ja Libanonissa. Osa tästä ihmisvirrasta suuntautuu väistämättä myös Eurooppaan. Eikä pakoon lähtevien ainoa kotimaa ole Syyria. Saman sodan toinen näyttämö on naapurimaassa Irakissa, ja myös kauempana Afganistanissa vallitsevat sisällissodan kaltaiset olot.

On selvää, että pakolaisvirta ei pysähdy, ellei Syyrian sota pääty. Siitä taas ei ole olemassa pienintäkään merkkiä. Sellaiset kokeneet sovittelijat kuin YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja algerialainen diplomaatti Lakhdar Brahimi ovat yrittäneet, mutta joutuneet luovuttamaan ylivoimaisen tehtävän edessä.

Ongelmana on se, että juuri nyt on lähes mahdotonta edes kuvitella, kuinka Syyrian sota voitaisiin lopettaa, millä tavalla tämän Arabi-idän keskeisen valtion politiikka ja hallinto tulisi järjestää. Paluuta presidentti al-Assadin ja Ba'ath-puolueen yksinvaltaan, joka piti maan päällisin puolin rauhallisena, ei selvästikään enää ole.

Suuria alueita sekä Syyriassa että Irakissa vallanneen kiihkoislamistisen Isisin valtaantulo Damaskoksessa tai Bagdadissa taas on ajatuksenakin painajaismainen. Syyrialaisten ikävinä vaihtoehtoina näyttävät olevan Isisin kaulankatkaisijat ja Assadin kiduttajat ja pommittajat tai sitten lähtö maanpakolaisen tielle.

Syyrian sotaan ja koko Lähi-idän kaaokseen on monia syyllisiä, joiden päätökset ovat tahallisesti tai tahattomasti johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Vajaat sata vuotta sitten silloiset imperialistiset suurvallat, Iso-Britannia ja Ranska, balkanisoivat Arabi-idän jakamalla sen omiin etupiireihinsä käyttäytyen kuin haaskalinnut turkkilaisen Osmani-imperiumin ruumiin äärellä. Kaikki Lähi-idän myöhemmät ongelmat demokratian puutteesta Palestiinan kysymykseen ovat tavalla tai toisella tuon saaliinjaon seurausta.

Lähes vuosisadan takaiset päätökset ovat suurelta osin paaluttaneet Välimeren itäisen pohjukan historian myöhempinä vuosikymmeninä. Totta kai asiat olisivat voineet edetä toisinkin. En yleensäkään usko, että ihmiskunnan historia on determinististä, ennalta määrättyä.

Lähi-itää koskevia kohtalokkaita päätöksiä on sittemmin tehty useita. Yksi uusimmista tehtiin Washingtonissa, kun Yhdysvallat 12 vuotta sitten hyökkäsi Irakiin ja syöksi Saddam Husseinin ja Ba'ath-puolueen irakilaisen haaran vallasta. Jo itsessään suunnattoman määrän ihmishenkiä vaatinut kansainvälisen oikeuden vastainen rikos teki samalla Isisin nousun mahdolliseksi.

Yhdeksi avainvaltioksi Syyrian sisällissodassa on noussut pohjoinen naapurimaa Turkki, jonka presidentti Recep Tayyip Erdogan pelaa kriisissä aivan omaa peliään. Tämänvuotiset tapahtumat Turkissa ovat osoittaneet, että Erdogan ja hallitseva AKP-puolue pelkäävät paljon enemmän kurdijärjestöjä ja Turkin vasemmistoa kuin Isisiä.

Turkki on heinäkuusta lähtien ilmoittanut taistelevansa sekä kurdisissejä että Isisiä vastaan. Turkin ilmavoimien pommituslennoista oli elokuun loppuun mennessä 300 kohdistettu Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n tukikohtiin ja vain kolmen kohteina olivat Isisin joukot Syyrian puolella rajaa.

Rojavan aluetta hallitsevien Syyrian kurdien itsepuolustusjoukot ovat olleet tehokkain voima Isisin pysäyttämisessä. Viime syksynä, kun jihadistifanaatikot piirittivät Kobanen kaupunkia, kurdien sitkeä vastarinta pakotti heidät lopulta peräytymään. Turkin kannalta ongelmana on se, että Rojavan puolustusjoukot muodostavat itse asiassa PKK:n syyrialaisen haaran, eikä niiden menestyminen edistä Turkin valtiollisia intressejä.

Isis on vetäytymisen jälkeen tehnyt hyökkäyksiä Kobaneen. Saattaa olla, että puolustajat olivat liian varmoja jihadistien kukistumisesta niillä tienoin. Kobane on juuri se kaupunki, josta kolmivuotias Alan Kurdi oli kotoisin.

Yksi keino edistää Syyrian sodan ratkaisua olisi se, että Yhdysvallat ja sen perässä tietenkin Eurooppa vaatisivat Turkkia muuttamaan politiikkaansa. Jopa Isisin komentajilta on kuultu lausuntoja, että Turkki ei ole heidän vihollisensa.

Teoriassa Yhdysvallat voisi myös painostaa Saudi-Arabiaa ja Qataria. Molemmat maat ovat shiialaisuuden vastustamisen nimissä käytännössä edistäneet Isisin nousua. Saudi-Arabia itse tulkitsee sunnalaista islamia fanaattisimman perinteen mukaan.

Varsinkin Saudi-Arabia ja Turkki ovat Yhdysvalloille äärimmäisen tärkeitä liittolaisia. Isisin kukistaminen ei vielä näytä nousseen tärkeysjärjestyksessä näiden geopoliittisten intressien yläpuolelle. Ja ainakin niin kauan kuin Isis on voimissaan, sota Syyriassa ja Irakissa jatkuu.

 

Arkisto: Hannu Reime, Syyria, Irak, Turkki, Lähi-itä, Afganistan, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Patrick Cockburn, Robert Fisk

 

 

[home] [archive] [focus]