YLE/Ykkösaamu, 19.10.2010 **** Etusivulle YLE/Ykkösaamu, 19.10.2010 **** Etusivulle
Hannu Reime
Vuorossa on tiistaiaamun kolumnisti, tällä viikolla Hannu Reime. Hän pohtii muun muassa sitä, mitkä kysymykset nykymaailmassa kuuluvat moraalin piiriin ja mitkä eivät.
Ihmisellä, homo sapiens sapiensilla, on mielenkiintoinen taipumus projisoida ominaisuuksiaan itsensä ulkopuolelle. Sellaisia ihmiselle tyypillisiä piirteitä kuin tietoisuus ja siitä seuraava tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus tai sitten oikeudenmukaisuus, petollisuus ja muut vastaavanlaiset perin inhimilliset ominaisuudet siirretään helposti ihmisen ja hänen maailmansa ulkopuolelle. Ihmistä määritteleviä piirteitä voidaan nähdä joko kuvitelluissa henkiolennoissa, osassa muuta luomakuntaa täällä maapallolla tai peräti maailmankaikkeuden oletetuissa asukeissa muissa tähdistöissä.
Uskonnon ja uskontojen jumalat ovat tyypillisiä inhimillisiä projektioita. Kristinuskon opinkappaleissa ajatus on viety niin pitkälle, että Jumala saa ihmisen hahmon ja tulee maan päälle, jossa hänet uhrataan julmalla ristinkuolemalla ihmiskunnan syntien tähden. 'Synti' on uskonnollinen termi. Maallisemmassa kielenkäytössä se tarkoittaa väärää valintaa hyvän ja pahan välillä, väärää ratkaisua eteen tulevissa moraalin tai etiikan ongelmissa, jotka varmaan ovat askarruttaneet nykyihmistä alun alkaen, silloin, kun jokin mutaatio hänet tänne loi. Monet tutkijat arvelevat sen tapahtuneen aikana, josta nyt on kulunut 50 000 – 100 000 vuotta.
Moraalisista valinnoista monet ovat hyvin selkeitä. Sellaista kulttuuria ei varmaan olekaan, jossa tappamista ja murhaamista tai varastamista ja valehtelua pidettäisiin oikeana käyttäytymisenä. Korkeat auktoriteetit ovat kyllä tämän tästä suvainneet ja jopa kiihottaneet alamaisiaan toisten ihmisten massamittaiseen tappamiseen, mutta sellaista on yritetty perustella ja selittää vieläkin korkeammalla moraalilla. Propaganda, ihmisjoukkojen mieliin ja sitä kautta käyttäytymiseen vaikuttaminen, ei ole mikään uusi asia. Oma aikamme on vain kyennyt hiomaan sen tuoreisiin ja tietyllä tavalla aikaisempaa tehokkaampiinkin muotoihin.
Moraaliväittelyä ei yleensä käydä hengen tai omaisuuden riiston selkeillä alueilla, vaan kysymyksistä, jotka ovat sidoksissa aikaan ja kulttuurin. Homoseksuaalisuutta pidettiin vielä äskettäin sairaana taipumuksena ja rikollisena käyttäytymisenä. Nykyisin kansalaisten enemmistö ainakin niin sanotuissa länsimaissa pitää homoutta samanlaisena vähemmistön ominaisuutena kuin vaikkapa vasenkätisyyttä. Vertauksen vasenkätisyyteen teki muistaakseni edesmennyt lääkäri ja ahkera kirjoittaja Jorma Palo.
Länsimaiden nykyinen ylemmyydentunto esimerkiksi juuri suvaitsevassa suhtautumisessa homoihin ei tosin kestä historiallista tarkastelua. Ei ole kulunut kuutta vuosikymmentäkään siitä, kun Britannian viranomaiset käytännössä ajoivat itsemurhaan vuosisadan suuriin matemaatikoihin kuuluneen Alan Turingin. Britannian sotilastiedustelussa maailmansodan aikana toiminutta Turingia pidettiin turvallisuusriskinä seksuaalisen suuntautumisensa johdosta.
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa juuri nyt repivä homokiista osoittaa, ettei uskonto pysty antamaan vastauksia moraalisiin kysymyksiin. Tai ehkä pitäisi sanoa niin, että vastauksia kyllä on, mutta niitä on liiankin kanssa ja ne ovat ristiriidassa keskenään. Raamatusta löytyy perusteluja laidasta laitaan. Sieltä voi vakaumukselleen hakea vahvistusta niin ehdoton pasifisti kuin fanaattinen militaristikin. Kansanmurhaankin kehottaa Jahve valittujaan Vanhassa testamentissa ja raivostuu heille, kun eivät tee sitä riittävän perusteellisesti.
On mielenkiintoista, että kielenkäyttö on nykymaailmassa muuttunut sellaiseksi, että eettisillä tai moraalisilla kysymyksillä tarkoitetaan sukupuolimoraalia, ruokavaliota, jätteiden käsittelyä, suhtautumista eläinkokeisiin tai turkistarhaukseen ja ehkä myös sukupuolten tasa-arvoa ja vähemmistöjen, esimerkiksi juuri homojen, asemaa. Mutta kokonaan moraalikysymysten ulkopuolelle on jätetty talous. Suuren laman jälkeen tehtyä vaurauden uusjakoa pääoman hyväksi palkkatyötä vastaan ja rikkaita suosivaa erillistä pääomatulojen verotusta ei pidetä eettisinä valintoina, vaan teknisinä ratkaisuina moraalisesti neutraaleihin ongelmiin. Tämä on varsin omituista, jos asiaa katsoo historiallisesti.
Taloustieteen suuri klassikko ja skottilaisen valistuksen hieno edustaja Adam Smith toimi Glasgow'n yliopistossa moraalifilosofian professorina. Hänen toinen tunnettu teoksensa Kansojen varallisuuden lisäksi on nimeltään Moraalituntemusten teoria. Taloustiede oli itsestään selvästi osa moraalifilosofiaa aivan samoin kuin fysiikka muodosti perustan luonnonfilosofialle. Moraali tuntuu unohtuneen nykyisestä talouskeskustelusta, vaikka Adam Smithistä onkin pyritty tekemään jonkinlainen kapitalismin ideologinen profeetta.
Inhimilliseen projektioon ihmiskunnan ulkopuolelle törmää kyllä muuallakin kuin uskonnossa. Oikeustieteilijä Aulis Aarnio kiisteli joitakin vuosia sitten eläinoikeuksien puolustajien kanssa Tieteessä tapahtuu –lehden palstoilla. En muista enää tarkkaan Aarnion argumentteja, mutta hänen ajatuksensa kulki niin, että oikeus-käsitteen laajentaminen ihmisten maailmasta muun eläinkunnan piiriin johtaa vain sekavuuteen eikä sitä paitsi paranna lainkaan eläinten elinoloja. Kissa ei voi hakea oikeuksiaan käräjillä.
Oikeus ja oikeusjärjestelmä ovat asioita, jotka vallitsevat vain ihmisten maailmassa, muualla luonnossa niitä ei ole. En itse usko, että maailmassa on kovin monia niin johdonmukaisia eläinten oikeuksien puolustajia, että heille häiritsevän naapurin tappaminen ja naapurin häiritsevän koiran tappaminen ovat yhtä vakavia rikoksia. Edellistä kutsutaan murhaksi, jälkimmäistä vieraan omaisuuden tuhoamiseksi, josta selviää rahallisella korvauksella ja korkeintaan sakoilla.
Inhimillinen projektio ei ole vierasta tieteessäkään silloin, kun käytettävissä ei ole minkäänlaisia havaintoja tosiasioista, jotka viittaisivat suuntaan tai toiseen jossakin tärkeässä kysymyksessä. Usko niin sanotun älyllisen elämän löytymiseen muista aurinkokunnista on siitä hyvä esimerkki.
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suomeksi julkaisemassa kirjassa Missä he ovat? brittiläinen tiedekirjailija Stephen Webb toteaa, että väite, jonka mukaan muualla maailmankaikkeudessa täytyy olla ihmisen kaltaista älyllistä elämää, tekee itse asiassa ovelan tempun olemalla yhtä aikaa nöyrä ja itsekeskeinen. Uskomus näyttää vaatimattomalta, mutta sisältää oletuksen, että ihmisen ominaisuudet toimisivat jonkinlaisena evoluution ”edistymisen” kosmisena mittana niin maassa kuin koko maailmankaikkeudessakin.
Mitään syytä tällaiseen uskomukseen ei kuitenkaan ole. Elleivät jättiläisliskot olisi syystä tai toisesta kuolleet noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mitään ihmisiä ei olisi täällä väittelemässä sen enempää moraalista kuin mistään muustakaan.
Vieraile arkistossa: Hannu Reime