YLE/Ykkösaamu, 15.12.2009 **** Etusivulle

"Markkinatilanteesta"

Hannu Reime

Vuorossa on tiistaiaamun kolumnisti, joka on tällä viikolla Hannu Reime. Hän pohdiskelee taloudellisia kysymyksiä ja sitä, mitä kutsutaan markkinatilanteeksi.

35 vuotta sitten kuollut appiukkoni, talvi- ja jatkosodan veteraani ja työväenliikkeen mies, palveli valtion leivissä lähes koko ikänsä. Hän oli työnjohtajana Tie- ja vesirakennushallituksessa, TVH:lla. Työhön kuului kaikinpuolinen huolenpito siitä, että Tuusulan tiepiirin tiet ovat kunnossa, että kuopat korjataan, tiet aurataan talvella ja oikeat liikennemerkit pannaan oikeille paikoilleen. Sunnuntaisin ja juhlapyhinä varsinkin talvisaikaan työnjohtajien piti vuorollaan päivystää ja tarpeen vaatiessa järjestää miehet ja autot tien päälle niin nopeasti kuin mahdollista. 

Tie- ja vesirakennushallituksesta tuli ensin Tie- ja vesirakennuslaitos, sitten Tielaitos, sitten Tieliikelaitos ja lopulta nykyinen Destia Oy. Laitoksesta, jota laissa kutsuttiin julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, ja jonka tehtävänä on ollut huolehtia maanteistä ja niiden kunnosta taajamien ulkopuolella, on askel askelelta tehty valtion omistama yritys, yhtiö muiden yhtiöiden joukossa.       

Sanahirviö Destia, joka jotenkin kuulostaa latinalta tai englannilta olematta kuitenkaan kumpaakaan, on tänä vuonna vilahdellut uutisissa, yleensä kielteisessä sävyssä. Yhtiön edellinen toimitusjohtaja vangittiin kesäkuussa epäiltynä törkeästä petoksesta ja väärennöksestä. Viime viikolla Destia puolestaan ilmoitti syksyllä alkaneiden YT-neuvottelujen tuloksesta: yli 200 työntekijää irtisanotaan.

Jos appeni Väiski olisi kuullut viimeviikkoisen uutisen ja hänelle olisi vielä kerrottu, että Destia on sama laitos kuin vanha kunnon TVH, hän ei varmaan olisi ymmärtänyt kuulemastaan mitään. Työntekijöiden saamia potkuja perusteltiin nykyisellä markkinatilanteella. Yhtiön omassa tiedotteessa asiasta sanotaan sananmukaisesti näin: Destia Oy:n käynnistämän sopeuttamisen tavoitteena on saada yhtiön kiinteät ja yhteiskustannukset sekä niihin lukeutuvissa työtehtävissä olevien toimihenkilöiden määrä vastaamaan nykyistä markkinatilannetta.

Mitä ihmettä markkinoilla on tekemistä maanteiden rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon kanssa? Eivätkö markkinat ole tilaisuus tai paikka, yleensä tori tai katettu halli, jossa kaikenlaista tavaraa, ruokaa, vaatteita, mitä tahansa, mistä voi olla tarvetta, vaihdetaan rahaan? Kauppa käy joskus hyvin, joskus huonommin. Sitä kai markkinatilanne, jonkinlainen mitattava suure tai ainakin kuvattavissa oleva tila, tarkoittaa.

Mutta maantiet, onko niiden käyttö vähentynyt? Siltä ei ainakaan näytä, jos autojen määrää katselee. Tai ehkä teiden rapautuminen Pohjolan säässä on saatu jotenkin pysäytetyksi, ja Destian ”markkinatilanne” on näin heikentynyt? Tällaisia kysymyksiä varmaan risteilisi appiukkoni mielessä, jos hän nyt nousisi haudastaan nykymenoa tarkkailemaan.

Helsingin lentoasemalla nyt vuoden lopulla puhjenneessa työriidassa vuokratyöfirma Baronan toimitusjohtaja sanoi jotenkin niin, että vallitsevassa markkinatilanteessa ei kaikille yrityksen ostamille matkatavarankäsittelijöille voida taata työtä vuodeksi eteenpäin. Ei työtä vuodeksi eteenpäin? Hetkinen! Onko lentomatkustajien määrä laskussa? Tai ottaako yhä useampi matkustaja mukaansa vain käsimatkatavaraa? Tuskin. Kyllä luultavampaa on se, että lentokentällä niin kuin niin monessa muussakin paikassa nykyisin palkkatyöläiset ovat työnantajien kannalta valitettava kustannuslisä, joille maksettava palkka painaa ikävästi tulosta alaspäin ja rasittaa taseita. Lentoasemalla on päiväsaikaan turhan paljon tarpeetonta luppoaikaa, kun aamulentojen ruuhkasta on selvitty eivätkä iltaruuhkat vielä ole alkaneet.

Finnairilla ”menee huonosti”, ja niinpä se päätti myydä yhtiön matkatavaroita käsittelevän osan yhdelle niin sanotuista vuokratyöyrityksistä, joka Destian, Itellan ja monien muiden tavoin tuntuu kilpailevan nimensä outoudella. Finnairin johto piti itseään varmaan kovin nokkelana, kun päätti ”myydä” kenttäväkeään tälle Baronalle. Nokkelaa se varmaan olisikin ollut Finnairin kannalta, elleivät ne hyväkkäät olisi panneet vastaan ja menneet lakkoon ja näin tahranneet kansallisen lentoyhtiön mainetta jo toisen kerran lyhyen ajan kulussa.

On mielenkiintoista, että julkisessa keskustelussa työnantajat vetoavat markkinatilanteeseen, elettiinpä maassa tai maailmalla hyviä tai huonoja aikoja. Nousukaudella irtisanomisia ja julkisten menojen leikkauksia perustellaan kansainvälisellä kilpailukyvyllä, josta on pakko pitää huolta, taantuman aikana sillä, ettei rahaa ole. 

Itse en ymmärrä paljoakaan taloudesta, mutta lohdutukseksi voi kyllä todeta, etteivät alan asiantuntijatkaan kovin vakuuttavilta vaikuta. Perussyynä tähän on varmaan se, että talous on ihmisten käyttäytymisestä riippuvaa käytännöllistä toimintaa, joten sen tutkimistakaan ei voida millään rinnastaa pisimmälle kehittyneisiin luonnontieteen aloihin. Fysiikassa tai tähtitieteessä kyetään ennustamaan tulevia ilmiöitä useiden desimaalien tarkkuudella niin kauas tulevaisuuteen, ettei yksikään meistä nykyisin elävistä ihmisistä ole niitä enää todistamassa. Maapallon ilmakehän ilmiöitä tutkivassa meteorologiassa tulevan ennakoiminen on jo paljon, paljon vaikeampaa, mutta säätiedotteisiinkin verrattuna taloustieteen suhdanne-ennustukset näyttävät usein olevan lähempänä voodoo-pappien tai ennustajaukkojen ja –eukkojen loitsuja. 

Koska talous on ennen kaikkea käytännöllistä puuhaa, niin ehkä onkin niin, että kapitalistisessa taloudessa menestyy ja huipulle nousee se, joka on tarpeeksi ahne, mutta ei niin ahne, että sortuisi omaan ahneuteensa. Näin ainakin ymmärtäisin ajatuksen, jonka esitti juuri kuollut tunnettu amerikkalainen taloustieteilijä Paul Samuelson parikymmentä vuotta sitten, kun itäblokki romahti. Samuelson sanoi, että kapitalismi on hienovaraisesti säädeltyä ahneutta, ja että juuri tällaisen säätelyn puuttuessa markkinatalous tulee tunkeutumaan itään niin raakana. En muista enää, käyttikö arvostettu tutkija tässä yhteydessä termejä 'kapitalismi' ja 'markkinatalous' toistensa synonyymeina.

Samuelsonin yhtä maineikas kollega Robert Solow sanoo edesmenneen muistosanoissa, että tällä oli hämmästyttävä intuitio siitä, kuinka markkinatalouden tulee toimia. Nyt se on vain todistettava, Solow lisää. Ei varmaan mikään pieni ongelma nykyisessä kapitalismissa, jossa rahaa ja kannattavuutta yritetään markkinatalouden nimissä tunkea pienimpäänkin niistä vielä vapaana olevaan koloon.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Maailmantalous, Yhteiskunnallinen ajattelu

 

 

[home] [archive] [focus]