YLE/Ykkösaamu, 23.2.2016 **** Etusivulle

Amerikka ja Venäjä löysivät yhteisen ystävän

Hannu Reime

Diplomaattiset yritykset saada aikaan jonkinlainen tulitauko viisi vuotta kestäneeseen Syyrian sotaan ovat taas alkaneet. Sodan uusiin käänteisiin kuuluu myös se, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat alkaneet tukea tehokkaimmiksi taistelijoiksi osoittautuneita Syyrian kurdeja. Aiheesta jatkaa tämänviikkoinen tiistaikolumnistimme Hannu Reime.

Syyrian kansannousu hallitusta vastaan alkoi viisi vuotta sitten rauhanomaisesti, mutta degeneroitui varsin pian täysimittaiseksi sisällissodaksi. Lukuisat ulkopuoliset tahot Syyriaa ympäröivistä valtioista suurvaltoihin puuttuivat suoraan tai välillisesti sotatoimiin. Näin muodostui sekava liittoutumien vyyhti, jonka sisällä eri osapuolet ajavat omia tavoitteitaan, ja jossa liittolaistenkaan pyrkimykset eivät ole samansuuntaisia.

Saudi-Arabian ja Iranin kilpailu alueellisesta vaikutusvallasta, Turkin tasavallan ja maan kurdivähemmistön pitkä selkkaus ja lopulta Yhdysvaltojen suhteet euraasialaiseen suurvaltaan Venäjään heijastuivat kaikki Syyrian sotatantereelle. Yhdessä naapurimaan Irakin kaoottisen tilanteen kanssa Syyrian sota on saanut aikaan valtavan humanitaarisen katastrofin ja pakolaisongelman, joka koskettaa myös Eurooppaa, tosin suhteellisesti tarkastellen varsin vähäisessä määrässä.

Viime kuukausien sotatapahtumilla on ollut yllättävä seuraus: Yhdysvallat ja Venäjä ovat löytäneet yhteisen ystävän, jonka etenemistä molemmat suurvallat helpottavat ilmapommituksillaan. Kyseessä ovat Syyrian pohjoisosien kurdialueiden puolustusjoukot, joista käytetään kurdinkielistä nimilyhennystä YPG. Ne ovat osoittautuneet kaikkein tehokkaimmiksi ja motivoiduimmiksi joukoiksi taistelemaan Syyrian sodan vaarallisinta ja fanaattisinta islamistisuuntausta, uudeksi kalifaatiksi julistautunutta Isisiä vastaan. Kurdit ovat pystyneet vapauttamaan Isisin valtaamia alueita ja muun muassa katkaisemaan tien, joka yhdistää toisiinsa kaksi tärkeintä ”kalifaatin” alistamaa kaupunkia, Syyrian Raqqan ja Pohjois-Irakin Mosulin.

YPG perustettiin puolustamaan Turkin vastaisella rajalla sijaitsevaa, pääosin kurdien asuttamaa aluetta Rojavaa, jonne paikalliset poliittiset järjestöt loivat Syyrian sodan puhjetessa oman autonomisen hallintonsa. Toissa syksynä YPG:n joukot puolustivat Isisin piirittämää Kobanen kaupunkia Turkin rajan pinnassa. Puolustajien sitkeys ja Yhdysvaltojen ilmapommitukset päättivät piirityksen viime vuoden tammikuussa. Sittemmin Yhdysvallat on lähettänyt sotilasneuvonantajiaan YPG:n riveihin.

Venäjän ilmavoimien viime syksynä aloittamat pommitukset ovat puolestaan auttaneet kurdijoukkojen etenemistä Aleppon kaupungin pohjoispuolella. Jos YPG pystyy jatkamaan etenemistään, se saattaa yhdistää Rojavan hallinnon alaisuuteen koko Turkkiin rajoittuvan alueen Syyriaa. Näkymä hermostuttaa Turkkia, jonka tykistö on alkanut tulittaa rajan yli Pohjois-Syyrian kurdeja.

Ajatus etelärajansa toiselle puolelle perustettavasta kurdien autonomisesta alueesta on kauhistus Turkille. Presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallituksen kannalta vaarallisinta on se, että Rojavaa hallitsevat kurdijärjestöt ovat Turkin pahimman vihollisen, Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n läheisiä liittolaisia. YPG:n joukkoja komentava Rojavan suurin kurdipuolue PYD on tosiasiassa Turkin PKK:n syyrialainen haara.

Syyrian kurdit pyrkivät pitämään hyvät suhteet sekä Yhdysvaltoihin että Venäjään. Rojavan hallinnon edustusto on juuri avattu Moskovassa, ja PYD:n johtaja Salih Muslim vieraili äskettäin Washingtonissa vakuuttamassa ystävyyttään. Siitä huolimatta Yhdysvallat edelleen luokittelee PYD:n turkkilaisen sisarpuolueen terroristijärjestöksi tärkeän Nato-liittolaisensa Turkin toiveiden mukaan.

Liittoutumiseen suurvaltojen kanssa tilanteessa, missä Syyrian kurdit nyt ovat, löytyy varmasti sotilaallisia perusteluja. Mutta siitä maksettava hinta voi olla korkea.

Rojavaa hallitsevat kurdijärjestöt ovat määritelleet oman asemansa Syyrian sodassa kolmanneksi tieksi: ei Assadin hallituksen eikä islamistisen opposition puolella. Rojavan hallintotapaa, alhaalta ylöspäin nousevaa neuvostojen järjestelmää, on myös esitetty ratkaisuksi muuallekin Syyriaan. Sekä Syyrian kurdit että Turkin PKK ovat ilmoittaneet luopuneensa itsenäisen Kurdistanin valtion tavoittelemisesta ja korostavat nyt, että kansalliset oikeudet voidaan taata hajautetussa federaatiossa ilman uusien valtioiden perustamista.

Rojavan kurdien ohjelma heijastelee ajatuksia, joita turkkilaisen vankisellin yksinäisyydessä on kehitellyt Abdullah Öcalan, PKK:n perustaja ja johtaja, lempinimeltään Apo. Hänen yhteiskunnallisen ajattelunsa kehittymisestä voi hieman karrikoiden sanoa, että stalinistisesta toukasta on kuoriutunut vapaudenhenkinen perhonen.

Turkin ja PKK:n rauhanprosessin katkeaminen viime vuonna on ilmeisesti ollut kova isku Öcalanille. Myös hänen yhteytensä ulkomaailmaan näyttävät olevan poikki. Öcalanin nimiin kaikki kuitenkin vannovat Kaakkois-Turkin vuorilla ja Syyrian Kurdistanissa. Rojavassa käyneiden reporttereiden mukaan Apon kuvia näkee kaikkialla.

Vierailijoiden kuvaukset Rojavan uudesta yhteiskunnasta ovat vaihdelleet varauksettomasta ihastuksesta epäileviin tai sympaattisiin, mutta samalla kriittisiin merkintöihin. Jotkut tarkkailijat ovat havainneet ristiriitaa ohjelmallisten julistusten ja käytännön välillä. Toiset taas ovat puhuneet syvästä yhteiskunnallisesta vallankumouksesta ja rinnastaneet Rojavan puolustajat Espanjan anarkisteihin 1930-luvun sisällissodan aikana.

Ainakin yhdessä asiassa Syyrian kurdijärjestöjen ohjelma ja käytäntö näyttävät olevan sopusoinnussa keskenään, nimittäin miesten ja naisten tasa-arvossa. Kaikenlainen sukupuolisyrjintä on kielletty, ja tärkeisiin tehtäviin pyritään aina valitsemaan kaksi henkilöä, joista toinen on mies ja toinen nainen.

Myös puolustusjoukkojen naisosastojen urhoollisuus on herättänyt huomiota. Tällä seikalla on aivan erityinen merkitys sodassa Isisiä vastaan, sillä naisviha kuuluu ”kalifaatin” hallitsevimpiin piirteisiin. Italialaisen vasemmistolehden Il Manifeston haastattelema kurdijoukkojen naisosaston komentaja Nessrin Abdalla kertoo, että Isisille on ollut kova shokki havaita, että sitä vastaan taistelee naisia ase kädessä. Kohottaakseen miestensä moraalia Isisin komentajat ovat julistaneet, että se, joka kaatuu naisen ampumana, ei pääse paratiisiin. Sitä vastoin hänen ruumiinsa palaa helvetin tulessa.

Tällaista voi siis kuulla vielä tänäkin päivänä, vaikka menossa on 21. vuosisata.

 

Arkisto: Hannu Reime, Bruno Jäntti, Syyria, Turkki, Lähi-itä, Patrick Cockburn, Occupy

 

[home] [archive] [focus]