Ydin, 1992

Maailmantalous saattaa olla ajautumassa syvään lamaan

Tapani Lausti

Kapitalististen maiden hallitukset ovat kuin tuuliajolla. Niiden on teeskenneltävä ymmärtävänsä talouteen vaikuttavia voimia, mutta vallitseva talousajattelu ei kykene näkemään myöhäiskapitalismin kriisin juuria. Kansalaiset alkavat yhä yleisemmin nähdä hallitukset markkinavoimien passiivisina käskyläisinä. Propaganda markkinavoimien ja demokratian yhteenkuuluvuudesta alkaa kuulostaa ontolta. Mielenkiintoisimmat analyysit kapitalismin tilasta löytyvät edelleen Lännen radikaalin vasemmiston ja marxilaisten tutkijoiden teksteistä. Tässä pieni löytöretki.

Toisen maailmansodan jälkeinen huima nousukausi on vähin erin väistynyt syvenevien taantumien tieltä. Kapitalismi on menettämässä laajentumisvoimaansa. Amerikkalainen veteraanimarxisti Harry Magdoff kirjoittaa brittiläisen Socialist Register-aikakauskirjan tämän vuoden numerossa kapitalismin kasvun hidastumisen johtuvan siitä, että sodanjälkeisen nousukauden piristeet ovat menettäneet tehonsa. Tietokone- ja tiedonvälitysteollisuus ei ole odotuksista huolimatta kyennyt antamaan talouksille uutta piristysruisketta.

Magdoffin mukaan talouden kasvun hidastuminen heijastaa voittoa tuottavien kapitalististen investointikohteiden kaventumista. Alati syvenevät taantumat eivät ole talouden heikkouden syy vaan seuraus. Ne ovat olennainen osa taantuvien talouksien olemusta. Velkaantumisen räjähdysmäinen kasvu on yhä tärkeämpi tekohengityksen väline näille horjuville talouksille. Valtioiden budjettien alijäämät sekä yritysten ja kotitalouksien velat ovat pitäneet yllä kysyntää. Rahamarkkinat laajenivat vastatakseen luottojen räjähdysmäistä kysyntää. Käyttöön otettiin yhä uudenlaisia luototuksen muotoja luottojärjestelmän laajentamiseksi. Samalla ovet avattiin lisääntyvälle keinottelulle. Esimerkiksi termiinimarkkinoista on 70-luvun alun vaatimattomasta alusta tullut yksi kansainvälisen finanssimaailman jättioperaatioita.

Mitä tarkoittaa käytännössä se, että historiallisesti ennennäkemättömän vaurauden keskellä elävät maat eivät enää kykene rahoittamaan sosiaalipalveluja? Miksi hyvinvointivaltio on kriisissä? Näihin kysymyksiin on alkanut Britanniassa etsiä vastausta mielenkiintoinen uusi julkaisu nimeltä Analysis. Lontoon yliopistossa työskentelevä päätoimittaja Susil Gupta kirjoittaa, että alenevat voitot pakottavat suuryhtiöt kanavoimaan rahoja investoinneista rahamarkkinoille. "Normaaleina" aikoina tapahtumien kulku on yksinkertaisesti se, että rahamarkkinat siirtävät varoja suuria rahavaroja omistavilta yhtiöiltä rahoitusta tarvitseville yhtiöille.

Mutta mitä tapahtuu, jos voittojen yleinen taso laskee? Rahamarkkinoille tulvii varoja, jotka etsivät epätoivoisesti investointimahdollisuuksia (kuuma raha). Jos rahoituslaitokset eivät "pane rahaa työhön, ne kärsivät tappioita, koska niiden on maksettava korkoa talletuksista. Tässä epätoivoisessa ilmapiirissá, kun on tarjolla vain harvoja todellisia investointimahdollisuuksia, punotaan mielettömiä suunnitelmia. Suuren luokan rahahait astuvat näyttämölle. Spekulatiivinen kierre alkaa kiihdyttää itse itseään ja vetää sekä teollisuusyritykset että rahoituslaitokset mukaansa. Huimia omaisuuksia luotaessa kuvaan tulee yhä suurempia rahasummia. Rahansiirrot muuttuvat yhä hämäräperäisemmiksi. Näin tasapainottomassa tilanteessa pienikin huono uutinen voi laukaista paniikin. Ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että maailma on tullut hulluksi. Romahdus luo sitten väärän vaikutelman, että kaikki johtuu epärehellisistä finanssimiehistä ja ahneista pankeista.

Susil Gupta pitää todennäköisenä myös inflaation paluuta. Velkaantumisen aste maailmantalouden kaikilla sektoreilla on ennennäkemättömän korkea. Valtiot, yritykset, kotitaloudet ja kolmas maailma ovat kaikki korviaan myöten veloissa. Velkaantumisen aste alkaa halvaannuttaa finanssimarkkinoita ja teollisuutta. Aiemmin hallitusten inflaation hillitsemisyrityksiä auttoi niiden kyky painaa alas raaka-aineiden hintoja. Tämä tie alkaa olla tukossa, hintoja voi laskea vain tiettyyn rajaan asti.

Tässä prosessissa toisen maailmansodan jälkeinen konsensus on hajonnut. Verotuksen kasvusta huolimatta sosiaalipalvelujen tasoa on heikennetty ja sosiaalietuja leikattu. Samalla kapitalismin on annettu ryövätä valtion rahakirstuja. Britanniassa se on saanut valtionyhtiöiden yksityistämisen muodon. Yhdysvalloissa se on koskenut puolustusmenoja. Reaganin hallitus saarnasi monetarismia ja valtion heikentämistä mutta samalla itse asiassa turvautui historian suurimpaan keynesiläiseen pelastusoperaatioon.

Guptan mukaan 80-luku oli muistutus siitä, että mikään kriisi ei ole kapitalismin lopullinen kriisi niin kauan kun porvaristolla on hallussaan poliittinen aloite. Mutta täysi lama on nyt mahdollista. Poliittinen ilmapiiri on kiristymässä. Läntinen pääoma on onnistunut purkamaan korporatismin rakenteet, heikentämään ammattiliittoja, kiihdyttämään työtahtia ja pienentämään palkkatuloista riippumatonta kulutusta. Tähän mennessä se on kuitenkin välttänyt yleistä hyökkäystä elintasoa kohtaan.

Tällainen yhteenotto on nyt väistämätön. Voittojen kasvattaminen talouden taantuman aikana on mahdollista vain palkkoja pienentämällä. Analysis-lehden katsaukset Saksan, Japanin ja Yhdysvaltojen talouskriiseihin luovat kuvan horjuvasta maailmantaloudesta. Saksassakin sodanjälkeisen vakauden tukipilarit horjuvat. Saksojen yhdistyminen pantiin alulle nousukauden vielä jatkuessa. Yhdistymisen kustannuksia joudutaan maksamaan talouden taantuman vallitessa. Japanin spekulatiivisen kuplan särkymisen vaikutukset maailmantaloudessa tuntuvat vasta lähikuukausina. Jos maan finanssijärjestelmä todella romahtaa, maailmantalouden taantuma syvenee pian lamaksi. Koko kapitalistiselle maailmalle on ollut tärkeätä lupaus elintason tasaisesta noususta. Tämän ideologian romahtaminen on kouriintuntuvinta Yhdysvalloissa. "Amerikkalainen unelma" saattaa olla muuttumassa painajaisuneksi.

[home] [archive] [focus]