BBC Finnish Section, 1.6.1991
BBC Finnish Section, 1.6.1991
Juonto: Ja nyt on vuorossa Euroskooppi. Itä-Euroopan vallankumoukset synnyttivät suuria toiveita autoritaaristen hallitusten ikeen alla eläneissä kansalaisissa. Mutta kehitys näissä maissa ei sittemmin ole vastannut vallankumousten herättämiä haaveita paremmasta elämästä. Tapani Lausti tarkastelee eteen tulleiden vaikeuksien taustaa. Haastateltavana on unkarilainen taloustieteilijä Judit Kiss.
Kiss: "So everybody said, OK, today ended communism...
"Kaikki sanoivat, no niin, siihen päättyi kommunismi. Huomenna astumme moniarvoiseen markkinatalouteen. Ylihuomenna kaikista tulee rikkaita ja hyvin ravittuja. Kaikki on ainakin kolme kertaa parempaa kuin aiemmin. Nyt on selvää, että nämä haaveet eivät ole toteutumassa. Monet häviävät tässä prosessissa. Se vaatii paljon uhrauksia. Tätä ihmiset eiväy ottaneet huomioon. Nyt he kokevat todellisuuden järkytyksenä."
Näin luonnehtii unkarilainen taloustieteilijä Judit Kiss sitä odotusten ja pettymysten, haaveiden ja todellisuuden aaltoilua, jonka kourissa miljoonat itäeurooppalaiset tällä hetkellä elävät. Stalinistisen pakkovallan ikeen alla vietetyt vuosikymmenet ovat tukahduttaneet riippumatonta poliittista ja eettistä ajattelua. Tätä aatteellista ja henkistä tyhjiötä ovat täyttäneet haaveet pääsemisestä osalliseksi Lännen markkinatalousmaiden aineellisesta yltäkylläisyydestä. Ihmisonni on sumeilematta samaistettu henkilökohtaiseen mukavuuteen.
Lyhyessä ajassa koetut pettymykset ovat synnyttäneet ihmisissä sekavia tunteita. Sosiaaliturvajärjestelmän romahtaminen on nopeasti heikentänyt monien huono-osaisten asemaa. Pahimmassa tapauksessa ryhdytään etsimään syntipukkeja. Juutalaiset ja mustalaiset näyttävät eräissä maissa tarjoavan oivan kohteen sokealle vihalle.
Judit Kiss työskentelee tällä hetkellä Englannissa, Sussexin yliopistossa. Hän vieraili Unkarissa viime syksynä ja tänä keväänä. Syksyllä maa oli kuin laman kourissa. Kaikki olivat vihaisia ja pettyneitä. Keväällä tunnelma oli kuitenkin pirteämpi. Kiss kuvaa kotimaansa sekavaa henkistä ilmapiiriä.
Kiss: "The country has changed so much. It's a different...
"Maa on muuttunut niin paljon. Se on aivan toisenlainen maa kuin sieltä lähtiessäni. Köyhyys näkyy jo kaduilla. Se on todella silmiinpistävää, sillä sellaista ei koskaan aiemmin näkynyt. Sekasortoa näkee kaikkialla, kaikilla organisaation tasoilla. Lehdistö on sekasorron tilassa. Kaikkialla on jännitystä ja aggressioita. Tämäkin on uutta. Mutta samalla Unkarissa törmää toiveikkuuteen. Tämä on erittäin mielenkiintoista. Ihmiset ovat toimeliaita, paljon aktiivisempia kuin ennen. He etsivät uudenlaisia toimeentulotapoja. Tästä kaikesta henkii hyvin outo tunnelma. Sitä on vaikea kuvata, koska se muuttuu kaiken aikaa."
Judit Kiss sanoo olevan selvää, että kaikki ovat onnellisia vanhan järjestelmän kukistumisesta. Ihmiset nauttivat uusista vapauksista. He toivovat edelleen, että nyt vallitsevasta kaaoksesta ennen pitkää syntyy jotakin uutta ja parempaa. Mutta vallankumouksen jälkeisen innostuksen tilalle on tullut realistisempia asenteita.
Kiss: "During this political upheaval, you know, market...
"Poliittisen mullistuksen aikana markkinatalous oli suuri iskusana. Kaikki hokivat: markkinat, markkinat, markkinat, mutta kukaan ei tiennyt, mitä ne todella merkitsivät. Yksityistäminen oli toinen avainsana. Politiikka perustui hyvin yksinkertaiseen kronologiaan. Kaikelle aiemmalle sanotaan ei ja sen negaatiolle sanotaan kyllä. Jos meillä oli aiemmin valtiontalous, haluamme tilalle yksityistalouden. Jos meillä oli aiemmin suunnitelmatalous, haluamme tilalle markkinatalouden. Kukaan ei kuitenkaan ollut selvillä siitä, mitä tämä kaikki merkitsee."
Itäeurooppalaisten illuusioita nopeasta astumisesta markkinatalouteen vahvistivat Lännessä laajalle levinneet käsitykset muutoksen helppoudesta. Lännessä Itä-Euroopan vallankumoukset koettiin markkinatalouden aatteelliseksi voitoksi. Itä-Euroopan pääkaupunkien hotellit täyttyivät läntisistä liikemiehistä, jotka suhtautuivat ylenkatseella paikallisiin tapoihin ja perinteisiin. He perustivat nopeasti toimistoja ja odottivat pikaista etenemistä yhteisyritysten muodossa. Mutta tähänastiset sopimukset eivät vastaa millään muotoa alkuperäisiä odotuksia.
Unkari on ollut suopein ulkomaisille investoinneille, mutta sielläkään ei ole solmittu kovin huomattavia investointisopimuksia. Amerikkalainen Kansainvälisen talouden instituutti julkaisi vastikään raportin, jossa ennustetaan ulkomaisten investointien Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa jäävän odotettua paljon alhaisemmaksi. Maailmanpankin raportti ei sekään ollut itäeurooppalaisille lohduttavaa luettavaa. Sen mukaan puolalaiset, tshekkoslovakialaiset ja unkarilaiset saavuttavat vuoden 1989 tulotason vasta vuonna 1996. Taloudelliset näkymät Bulgariassa, Romaniassa ja Jugoslaviassa ovat vielä synkemmät. Maailmanpankin raportti ennustaa myös vastakohtaisuuksien kasvua alueen pohjois- ja eteläosien välillä. Ja viimein raportissa todetaan, että Itä-Euroopan maissa alulle pannut talousuudistukset tuskin etenevät vaikeuksitta.
Judit Kiss sanoo monien ulkomaalaisten liikemiesten unohtaneen, etteivät Itä-Euroopan maat ole verrattavissa vaikkapa Britannian malliin. Hän muistuttaa, että Britanniassa on ollut käytössä toimivaa pääomaa vuosisatojen ajan. Itä-Euroopassa ei yksinkertaisesti ole sellaista pääomaa, joka antaisi sysäyksen nopealle taloudelliselle kehitykselle. Kiss sanoo, etteivät Unkariin saapuneet länsimaiset liikemiehet myöskään ota huomioon historiallisia ja kulttuurin eroja. Yksityistenkin investointien tulisi hänen mielestään ottaa huomioon konkreettiset olosuhteet.
Kiss: "It's an absolutely different economy...
"Kyseessä on täysin toisenlainen talous, eikä se ole muuttunut vielä. Vanhan järjestelmän peruspiirteet eivät ole kadonneet. Jotta yksityisyritteliäisyys voisi menestyä tässä ympäristössä, sen on tiedettävä jotakin siitä. Tämä on perustavanlaatuinen edellytys. Julkinenkin sektori tarvitsisi paljon apua, mutta kukaan ei puhu siitä, koska kaikki keskittyvät sen hävittämiseen. Ensimmäisen vuoden aikana kaikki uskoivat Unkarin siirtyvän niin nopeasti yksityistettyyn talouteen, ettei kukaan piitannut julkisesta sektorista. Vasta tänä keväänä julkaistu taloussuunnitelma puhuu taas julkisesta sektorista. He ainakin uskaltavat taas mainita sen. Nyt onkin selvää, että huomattava osa taloudesta jää julkiseen omistukseen. Tätä sektoria on tietenkin johdettava kunnolla, täysin toisella tavalla kuin aiemmin, sillä sehän oli aivan tehoton."
Unkarin hallitus aikoo yksityistää 70 prosenttia taloudesta vuoteen 1995 mennessä. Tällä hetkellä valtio valvoo 90 prosenttia. Suurta painoa pannaan nyt maan infrastruktuurin kehittämiselle. Unkarissa puhutaan myös paljon pienyrittäjien vallankumouksesta. Ajatuksena on luoda Unkariin uusi yrittäjäluokka, koska tällaista keskiluokkaa ei maassa ole.
Kysyin Judit Kissiltä, mistä tällainen luokka saadaan.
Kiss: "Yeah, it's not very clear...
"Tämä ei ole aivan selvää. Ilmeisesti se ei ainakaan tule Marsista, joten joidenkin unkarilaisen yhteiskunnan jäsenten on se muodostettava. Mutta on vaikea nähdä, miten tämä tapahtuu. Kysymys liittyy taas koko yksityistämisprosessiin. Uuden luokan olisi koostuttava ihmisistä, jotka voivat ostaa yksityistettävien yritysten osakkeita. Ongelmana on kuitenkin, ettei taloudessa ole pääomaa. Ihmisillä on säästöjä, mutta he vaihtavat ne mieluummin kestokulutushyödykkeisiin. Epävarmoissa oloissa he epäröivät."
Kiss sanoo, että yksityistämisohjelma ei myöskään selvittänyt pienten osakkeidenomistajien roolia, esimerkiksi voivatko työläiset ostaa tehtaansa osakkeita. Tätä on siellä täällä tapahtunut. Mutta valtiovarainministeriön, ammattiliittojen ja puolueiden käsitykset soveltuvista menettelytavoista menevät ristiin. Ensimmäiset askeleet yksityistämisen tiellä ovat antaneet muutamille kansalaisille suunnattomat rikastumisen mahdollisuudet. Monet entiset puoluevirkailijat ja tehtaanjohtajat ovat kyenneet kasaamaan itselleen yksityistä omaisuutta kaoottisessa ja kontrolloimattomassa tilanteessa. Tuloerot ovat kasvaneet. Skandaalit eivät ole olleet harvinaisia. Kansalaissuuttumusta herättivät myös eräiden suuryritysten myyminen halvalla ulkomaalaisille, joskaan Unkarissa ei esiinny samanlaista vihamielisyyttä ulkomaisia investointeja kohtaan kuin Puolassa ja Tshekkoslovakiassa.
Talousuudistusten ravistellessa Itä-Euroopan yhteiskunnan sosiaalisia oloja häviäjien lukumäärä saattaa kasvaa vaarallisiin lukemiin. Unkarin teollisuusministeri sanoi hiljattain pelkäävänsä uutta lakkoaaltoa. Puolassa näitä on ollut jo useaan otteeseen. Entisen Itä-Saksan sosialidemokraatit sanoivat tällä viikolla Saksojen yhdistymisen kääntyneen painajaiseksi. Yhdistymisestä huolimatta Saksan länsi- ja itäosaa erottaa ennakkoluulojen ja vieraantumisen näkymätön muuri.
Itä-Euroopan maiden vitsauksia on ollut syvä velkaantuminen. Unkari on näistä maista velkaantunein. Sen velat ovat 22 miljardia dollaria, vaikka maassa on asukkaita vain kymmenen miljoonaa. Kiss sanoo olevan vaikeata nähdä, miten Unkari selviää näistä veloista. Puola sai anteeksi suuren osan veloistaan. Unkarin lainat ovat kuitenkin enimmäkseen yksityisistä liikepankeista, joten niiden anteeksi saaminen on epätodennäköistä.
On selvää, että Itä-Euroopan yhteiskunnat ovat sellaisessa epävarmuuden tilassa, että ajautuminen yhteiskunnalliseen kaaokseen on mahdollista.
Kysyin Judit Kissiltä, miten suurena hän pitää vaaraa ajautumisesta uuteen autoritaariseen hallintoon.
Kiss: "I hope Hungary can rule out these questions...
"Toivon, että Unkarissa tällainen vaihtoehto voidaan unohtaa. En pelkää uudenlaista diktatuuria. Samalla on kuitenkin selvää, että nykyinenkin hallitus käyttää vahvasti autoritaarisia otteita. Maalla on kyllä demokraattinen parlamentti, jossa käydään rajuja väittelyjä. Hallituspuolueita on kolme ja oppositiopuolueita niinikään kolme. Oppositio näyttää tuoreiden mielipidetiedustelujen valossa nauttivan suurempaa suosiota. Mutta sekä parlamentin sisällä että sen ulkopuolella on havaittavissa myös autoritaarisia piirteitä."
Judit Kiss mainitsee esimerkkinä parlamentissa puhjenneen väittelyn sananvapaudesta. Oppositio nosti äläkän, kun kävi ilmi, että pääministeri oli kirjoittanut kirjeet radion, television ja uutistoimiston johtajille muistuttaen näitä siitä, että nämä instituutiot ovat hallituksen valvonnassa. Tämä menettely muistuttaa Kissin mielestä vanhassa järjestelmässä pesineitä tapoja. Monet asiat hoidettiin kulissientakaisin puhelinsoitoin ja salaisin kirjein. Toisaalta Kiss muistuttaa, että vallankumouksen jälkeinen Unkari on selvinnyt yhdestä vakavasta kriisistä turvautumatta väkivaltaan. Viime vuoden lakkojen aikana silloinen sisäasiainministeri halusi käyttää armeijaa ja poliisia tilanteen selvittämiseen. Muut ministerit estivät tämän ja sisäministeri joutui eroamaan. Kiss pitää tätä varsin merkittävänä. Unkari kesti tämän kokeen. Se ei ajautunut väkivaltaan. Tilanne selvitettiin puhumalla.
Puheemme kääntyy Puolaan. Judit Kiss sanoo olevansa masentunut Puolassa havaittavissa olevista autoritaarisista otteista. Hän sanoo olevansa henkilökohtaisesti surullinen, koska juuri Puolassa pantiin alulle se prosessi, joka johti Berliinin muurin kaatumiseen. Puolalaiset ovat suhtautuneet vihamielisesti ulkomaisiin investointeihin. Heidän tapauksessaan ulkomainen pääoma on ennen kaikkea saksalaista. Se palauttaa monien puolalaisten mieliin ajat, jolloin Saksa yritti käyttää Puolaa helppona markkina-alueena ja halvan työvoiman lähteenä. Vallankumouksen jälkeisessä Unkarissakin on jo esimerkkejä ulkomaisesta pääomasta, joka pitää maata jonkinlaisena takapihana. On helppo palkata halpaa työvoimaa ja viedä sen jälkeen voitot maasta. Monia itäeurooppalaisia loukkaa tämä tapa nähdä Itä-Eurooppa Lännen takapihana.
Lännessä on itsevarmoja poliittisia virtauksia, jotka sulkevat silmänsä markkinatalousmaiden vakavilta sosiaalisilta ongelmilta ja ovat valmiita rohkaisemaan Itä-Euroopan maita sosiaalisesti vaarallisiin pikareformeihin. Judit Kiss toivoisi Lännen ymmärtävän, miten tärkeätä todellinen vuorovaikutus Länsi- ja Itä-Euroopan välillä on.
Kiss: "Actually, one of the factors that make the whole...
"Yksi seikka, joka tekee muutokset Idän ja Lännen välisissä suhteissa mielenkiintoisemmaksi on se, että selvästikin Länsi-Eurooppa tarvitsee Itä-Eurooppaa. Suhdetta ei pidä nähdä vain osoituksena Länsi-Euroopan anteliaisuudesta. Saksa on mielenkiintoinen esimerkki. Se halusi niin kiihkeästi Itä-Saksan imaisemista, ettei se ilmeisesti välittänyt mitään kustannuksista. Länsi-Euroopassa halutaan ilmeisesti innolla Itä-Euroopan taloudellista panosta mahdollisimman pian. Länsi tarvitsee Itä-Euroopan markkinoita, se tarvitsee uusia investointikohteita, se tarvitsee poliittista laajentumistilaa vastapainoksi Yhdysvaltain mahdille ja Japanin nousevalle haasteelle. Sanalla sanoen se tarvitsee Itä-Euroopan tarjoamia uusia resursseja taloudelliselle kasvulle."
Kiss sanoo, että kyseessä on molemminpuolinen etu, jota ei hevin tunnusteta. Lännellä ei hänen mielestään ole mitään syytä ylenkatseeseen Itä-Euroopan sekasorron vuoksi. Hän muistuttaa, että koko Euroopan yllä on synkkiä pilviä. Sivistyneenä pidetty maanaosa kuohuu vihamielisyyden, syrjinnän ja väkivallan kourissa. Nationalismi, rotuviha sekä poliittinen ja uskonnollinen suvaitsemattomuus ovat kaikkialla nostaneet päätäänn. Itä-Euroopan vallankumoukset eivät olleet Lännen voitto. Ne kumpusivat näiden maiden sisältä. Nyt koko Eurooppa on vaikeiden kysymysten edessä. Judit Kiss sanoo, että me emme vielä tiedä, miltä uusi Eurooppa tulevaisuudessa näyttää.