9.3.2006

Arvojen universaalisuudesta

Tapani Lausti

Arvostellessaan Juha Sihvolan näkemyksiä Jyllands-Postenin alullepanemasta pilakuvakiistasta, Anja Kervanto Nevanlinna torjuu olettamuksen, "että on olemassa arvoja, jotka ovat kaikille yhteisiä, universaaleja, objektiivisia". Kervanto Nevanlinna arvostelee Sihvolaa myös siitä, että tämä pitää demokratiaa universaalina arvona, "jota hän haluaa levittää kaikkiin kulttuureihin". Kervanto Nevanlinna lisää: "Huomiota kiinnittää, että hän ei ole katsonut tarpeelliseksi problematisoida demokratian sisältöä." ("Maailmankuvaan pakottamista", Suomen Kuvalehti, 24.2.2006; Juha Sihvola: "Pyhää ei pidä jättää rauhaan", Suomen Kuvalehti, 17.2.2006; Juha Sihvola: "Suvaitsevaisuus ja jaetut arvot", Suomen Kuvalehti, 3.3.2006)

Kervanto Nevanlinna sotkee sitten edelleen asioita kirjoittamalla: "Juha Sihvolan kirjoitus on poliittinen puheenvuoro, jossa länsimaista maailmankuvaa pidetään itsestään selvästi ainoana oikeana. Tämäntapaisen ajattelun vaikutukset maailmaan viime vuosikymmeninä ovat olleet ankaria ja osaltaan kärjistäneet kriisejä. Olettamus kaikille yhteisestä arvojärjestelmästä on yhden kulttuuriyhteisön vallankäyttöä toisten ylitse."

Aloittaisin "problematisoimalla" länsimaisen maailmankuvan käsitettä. On totta, että länsimaat ovat aiheuttaneet mittaamattomia kärsimyksiä oman alueensa ulkopuolella asuville ihmisille ja ovathan ne sysänneet Euroopankin hirvittäviin sotiin. Tämä ei ole kuitenkaan ollut niinkään seurausta länsimaisen maailmankuvan noudattamisesta kuin sen pettämisestä. Jos länsimaisena maailmankuvana pidetään valistuksen ajan demokraattisia ja järkiperäisen ajattelun ihanteita, siirtomaavaltojen ja nyt Yhdysvaltojen veristä riehumista maailmalla tuskin voidaan luonnehtia "länsimaiseksi". Tässä ei ole viety muualle mitään arvojärjestelmää vaan ihmisoikeuksista piittaamatonta vallankäyttöä.

Arvojen universaalisuus taas perustuu ajatukseen, että ihmiset ja heidän inhimilliset tarpeensa ovat kutakuinkin samanlaisia kansallisuuteen, rotuun, maantieteelliseen sijaintiin tai kulttuuriperintöön katsomatta. Demokratiaa ei tarvitse "problematisoida". Sillä tarkoitetaan ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin elinolosuhteisiinsa ja kollektiivista vastuuntuntoa kaikkien yhteisön jäsenten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien takaamiseksi. Toki kulttuurit ovat erilaisia ja näitä erilaisuuksia on mielenkiintoista havainnoida, mutta mitä enemmän muihin kulttuureihin perehtyy, sitä samanlaisemmilta tavalliset ihmiset vaikuttavat. Kulttuurien vallanpitäjät — olivat he sitten pappeja tai poliitikkoja — tietenkin mielellään korostavat omaa ainutlaatuisuuttaan. He saavat uskottavuutensa keinotekoisella "toisenlaisuuden" korostamisella. Tätä erilaisuuden liioiteltua muotoa käytetään helposti demokraattisten pyrkimysten tukahduttamiseen.

Länsimaat puolestaan ovat omaneduntavoittelullaan ajaneet muslimimaiden ihmisiä pappien holhoukseen. Rikkaat maat ovat tehneet kaikkensa poliittisen demokratisoimisprosessin tukahduttamiseksi kolmannessa maailmassa. Demokratia kun näissä maissa kääntyy yleensä rikkaiden maiden etuja vastaan. Näin syntynyt poliittinen umpikuja on vähitellen ajanut miljoonia ihmisiä moskeijoihin. Politisoitu uskonto on epäilemättä ongelmallista. Uskonnosta on kuitenkin tullut myös marginalisoitujen ihmisten vastarinnan ideologia, kuten algerialais-ranskalainen sosiologi ja eurokansanedustaja Sami Naïr on todennut (Sur/XLSemanal, 5.3.2006).

Koraanin kirjaimellinen ja orjallinen käyttö elämänoppaana ei kuitenkaan edistä demokraattisia virtauksia. Muslimimaat tarvitsevat poliittista vapautta, joka olisi jotakin aivan muuta kuin George W. Bushin teeskentely "demokratian" istuttamisesta Lähi-itään.


Vieraile arkistossa:

Yhdysvaltain politiikka, Kansainvälinen politiikka, Hannu Reime

[home] [archive] [focus]