BBC Finnish Section, 3.2.1994
BBC Finnish Section, 3.2.1994
Juonto: Venäjän viimeaikaiset tapahtumat ovat
synnyttäneet epävarmuutta kansainvälisten
suhteiden tulevasta kehityksestä. Tapani Laustin toimittamassa ohjelmassa
kysytäänkin, mitä tapahtui muutaman vuoden takaiselle Uudelle
maailmanjärjestykselle. Asiantuntijana on Kylmän sodan historioitsija
Michael Cox Belfastin Queens-yliopistosta.
Kylmän sodan päättymistä tervehdittiin muutama vuosi sitten
suurena lupauksena paremmasta tulevaisuudesta ihmiskunnalle.
Demokratia samaistettiin markkinatalouteen, sotakoneistojen
vähittäisen purkamisen piti irrottaa varoja
rauhanomaisiin tarkoituksiin. Historia oli tullut päätepisteeseensä,
maailma tarvitsi vain hieman hienosääntöä
kapitalistisen utopian täydellistämiseksi.
Sanalla sanoen maailmassa vallitsi "uusi järjestys".
Elämä maapallollamme ei ole kuitenkaan osoittautunut entistä turvallisemmaksi, pikemminkin päin vastoin. Maailmassa on käynnissä 26 sotaa. Sosiaaliset ongelmat ja kasvava joukkotyöttömyys vauraissa teollisuusmaissakin ovat lisänneet pelkoa hallitsemattomasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Venäjällä Vladimir Zhirinovskin nousu on synnyttänyt levottomuutta maan tulevasta kehityksestä. Uudesta maailmanjärjestyksestä on tullut pikemminkin epäjärjestys.
Michael Cox Belfastin Queens-yliopistosta on Kylmän sodan historioitsija,
joka sanoo, että käsite "uudesta maailmanjärjestyksestä"
katosi Yhdysvaltain ulkoministeriön asiakirjoista jo
kesän 1991 jälkeen. Hän kiinnittää myös huomiota
siihen, että Britannian ulkoministeri Douglas Hurd
varoitti hiljattain käyttämästä
käsitettä lainkaan, koska se herättää vain turhia odotuksia.
Cox katsookin, että Kylmän sodan päättyminen laukaisi tilanteen,
jota Lännen poliitikot eivät osanneet odottaa.
TAPE: COX: "One should't underestimate the sort of things.......
Cox sanoo, ettei Kylmän sodan päättymisen Lännelle etuja
pidä aliarvioida. Neuvostoliiton ja ns. suunnitelmatalouden
romahtaminen vahvisti uskoa, että sosialismi ei
ole enää ajankohtainen tavoite, että vasemmisto on voitettu ja
että Yhdysvallat on vapaa ajamaan etujaan maailmassa. Kylmän sodan
voittaminen oli Coxin mielestä kuitenkin Lännelle Pyrroksen voitto.
Se synnytti enemmän ongelmia kuin ratkaisi. Nämä ongelmat kiteytyivät
Uuden maailmanjärjestyksen käsitteeseen, josta George Bush alkoi puhua
Berliinin muurin kaatumisen jälkeen. Tämä maailmanjärjestys
on kuitenkin kääntynyt vastakohdakseen. Perussyy
tähän on juuri Kylmän sodan päättyminen. Kylmä
sota oli uusi maailmanjärjestys, jonka päättyminen
johti epäjärjestykseen, Cox sanoo.
Cox on aiemmissa analyyseissään luonnehtinut Kylmää sotaa Yhdysvaltain yritykseksi lieventää talousjärjestelmänsä vuosikymmeniä jatkunutta kroonista alamäkeä. Hän on viitannut tunnetun brittiläisen historioitsijan Arnold Toynbeen näkemykseen toisen maailmansodan jälkeisestä kansainvälisestä tilanteesta. Sen mukaan todellinen uhka ei ollut Neuvostoliitto vaan Lännen porvariston viisi vuosikymmentä jatkunut hidas heikentyminen, joka toisen maailmansodan jälkeen oli johtaa täydelliseen romahdukseen. Konflikti Neuvostoliiton kanssa oli näissä oloissa olennainen menetelmä horjuneiden valtarakenteiden pönkittämiseksi. Kylmä sota loi perustan lännen konsensukselle, joka tuki Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa kahden vuosikymmenen ajan.
Itä-Euroopassa Neuvostoliiton läsnäolo piti yllä vakaita oloja tukahduttamalla kansallismielisiä virtauksia. Lännelle tästä koitui sekin etu, että Neuvostoliiton oman epävakaan imperiumin koossa pitäminen rajoitti Moskovan toimintamahdollisuuksia muualla maailmassa. Siinä missä Neuvostoliitto hallitsi Itä-Eurooppaa, Yhdysvallat saattoi alistaa Länsi-Euroopan turvallisuuspolitiikkansa suopeaksi apulaiseksi. Kreml saattoi samalla käyttää Lännen uhkaa oman väestönsä terrorisoimisen verukkeena.
Stalinistisen vallan kukistuminen Neuvostoliitossa loi Yhdysvalloille ongelmallisen
tilanteen. Sodanjälkeinen maailmanjärjestys alkoi horjua. George Bushin
hallitus yritti elvyttää Franklin Rooseveltin 30-luvulla
hahmottamaa maailmanjärjestystä, jossa Venäjä
olisi eräänlaisena toisen luokan liittolaisena alistunut
kannattamaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan tavoitteita. Tämä
ei ole kuitenkaan pitemmän päälle onnistunut. Kysyin Michael
Coxilta, mikä Yhdysvaltain suunnitelmissa meni
vikaan.
TAPE: COX: "This was certainly one of the great unexpected...
Michael Cox sanoo Neuvostoliiton kehityksen tulleen Yhdysvalloille
täydellisenä yllätyksenä. George Bush ja koko Länsi
halusivat Neuvostoliiton pysyvän koossa. Länsi ei tukenut Mihail
Gorbatshovia yksinomaan tämän lupaamien talousuudistusten vuoksi.
Tärkeä syy oli se, että Gorbatshovin odotettiin pitävän
Neuvostoliiton koossa. Vaikka elokuun 1991 kaappaus
epäonnistui, Länsi oli äärimmäisen
hermostunut maan kehityksen vuoksi. Tähän hermostumiseen oli
Coxin mukaan kaksi syytä.
Ensimmäinen syy oli Coxin mukaan sisäinen. Neuvostoliiton hajottua
piilevät kansalliset ongelmat nousivat heti pinnalle. Samalla
esiin nousi kysymys ydinaseiden valvonnasta. Suurin ongelma olivat Ukrainan
ydinaseet. Ulkoinen syy Lännen hermostumiseen oli se, että Yhdysvallat
tarvitsi oman liikkumavaransa varmistamiseksi Neuvostoliiton
tukea ulkopolitiikalleen. Uudessa maailmanjärjestyksessä
Neuvostoliitolle haluttiin junioripartnerin osaa, juuri
sellaista, jota se oli näytellyt Persianlahden
sodassa. Mutta junioriliittolainen voi näytellä osaansa vain, jos
se pysyy koossa. Neuvostoliiton koossa pysyminen olisi
ollut Yhdysvalloille paljon hyödyllisempää
kuin sen hajoaminen.
TAPE: COX: "Another contributory factor in this New World Order...
Michael Coxin mukaan maailman uutta epäjärjestystä lisäsi,
että Kylmän sodan päättyminen osui
samaan ajankohtaan pitkän kansainvälisen talouden
taantuman kanssa. Mitä kauemmin taantuma kestää,
sitä pitemmälle kansainvälinen hajoamisprosessi etenee. Talouden
elpymisestä ei Coxin mielestä ole olemassa todellisia merkkejä.
Tämä johtaa markkinatalousmaiden ongelmien syvenemiseen.
Lännen on näissä oloissa mahdotonta ratkaista Itä-Euroopan
ongelmia. Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton ongelmat vain syvenevät,
Cox toteaa.
Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton on vaikeuksista huolimatta
yrittänyt viljellä läheisiä suhteita Boris Jeltsinin Venäjään.
Clinton ei ole salannut ihailuaan Jeltsiniä kohtaan.
TAPE: CLINTON: "He's very tough guy, he believes in democracy, he's
on the right side of history and I think he will continue to listen and learn
and work and I think he'll do better."
Presidentti Clinton luonnehti Jeltsiniä kovaksi kaveriksi, joka uskoo demokratiaan, on historian oikealla puolella ja on valmis oppimaan ja menestymään pyrkimyksissään entistä paremmin.
Mutta Clintonin lausunnon aikoihin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu luovutti presidentille salaisen raportin. Siinä ennustettiin poliittista kriisiä Ukrainaan. Se voi johtaa maan hajoamiseen ja sisällissotaan. Raportti vahvisti epäluuloja Ukrainan ydinaseriisuntaa koskevia lupauksia kohtaan. Ukrainassa asuvat venäläiset saattavat myös haluta liittymistä Venäjään.
Washingtonissa on alkanut levitä käsitys, että
Jeltsinillä voikin olla omia ajatuksia uudesta
maailmanjärjestyksestä. Uudenvuoden puheessaan
Jeltsin tervehti Venäjän ulkopuolella asuvia venäläisiä.
TAPE: Yeltsin in Russian...
Jeltsin sanoi, että Venäjällä asuvien ja sen ulkopuolella
asuvien venäläisten edut ovat erottamattomia.
Hän lupasi puolustaa ulkovenäläisten
ja Venäjällä asuvien venäläisten yhteisiä etuja
lain ja solidaarisuuden nimissä. Hän sanoi
Venäjän paneutuvan tähän tehtävään
alkaneena vuonna entistä suuremmalla tarmolla ja päättäväisyydellä.
Washingtonissa haukkamaisemmin kansainväliseen politiikkaan suhtautuvat piirit ovat kiinnittäneet myös huomiota Jeltsinin muuttuneeseen asenteeseen Pohjois-Atlantin liiton Naton laajentumista kohtaan. Jeltsin sanoo nyt pitävänsä Naton ulottamista Venäjän rajoille uhkana turvallisuudelleen. Vaikka Yhdysvaltain eurooppalaiset liittolaiset eivät yhdy ainakaan vielä Washingtonin uusien haukkojen varoituksiin, nämä uskovat voivansa ennen pitkää vaikuttaa Clintonin politiikkaan. On vain arvailtavissa, miten paljon kansainvälisen politiikan vaaroja ja arvaamattomuutta korostavat varoitukset liittyvät Yhdysvaltain varusteluteollisuuden vaikeuksiin.
Michael Cox Belfastin Queens-yliopistosta muistuttaa, miten syvästi
Neuvostoliiton väitetty uhka vaikutti amerikkalaisten asenteisiin.
COX: "As long as there was a Soviet threat...
Cox sanoo, että niin kauan kun Neuvostoliiton uhka oli olemassa, korkeat
puolustusmenot olivat perusteltavissa. Vaikka varusteluteollisuuden heikkeneminen
Kylmän sodan päätyttyä ei ole talouden taantuman
tärkein syy, se on kuitenkin jyrkentänyt talouden alamäkeä,
erityisesti Kaliforniassa, eräissä osissa Britanniaa ja muualla
Länsi-Euroopassa.
Cox katsoo, että talouden syvenevä kriisi yhdistyy poliittiseen neuvottomuuteen. Länsi on strategisessa umpikujassa. Monet instituutiot, joiden piti olla Uuden maailmanjärjestyksen kulmakiviä, ovat kriisissä. Nato kärsii uskottavuuskriisistä osoittauduttuaan kykenemättömäksi reagoimaan entisen Jugoslavian kriisiin. Yhdistyneet kansakunnat on menettänyt uskottavuuttaan samasta syystä. Tämä kaikki vahvistaa yleistä epävarmuutta.
Cox ei usko Yhdysvaltain väestön asettuvan tukemaan uutta aggressiivista ulkopolitiikkaa. Hänen mielestään Yhdysvallat on vetäytymässä selvittämään sisäisiä. Clinton haluaa esiintyä mahdollisimman vähän ulkomailla. Cox ei yhdy näkemyksiin Lännen voimistuneesta halusta ja valmiudesta puuttua väliintulollaan yhä useampiin kansainvälisiin kriisipesäkkeisiin.
Entä voisiko kansainvälisten rakenteiden hajoamisprosessi johtaa
sotaan?
TAPE: COX: "I don't think we can... we are not going to...
Cox ei usko sodan mahdollisuuteen perinteellisessä mielessä. Hän
ei usko, että maailma olisi tullut vuosiin 1914
tai 1939 rinnastettavaan tilanteeseen. Historia ei toista
itseään, hän sanoo. Kapitalismin luonne
on muuttunut, talouksien yhteennivoutuminen on heikentänyt taloudellista
nationalismia, ydinaseet tekevät sodan harkitsemisen paljon aiempaa vaikeammaksi.
Maailmansotien kaltainen yhteenotto ei siksi ole todennäköinen.
Sen sijaan sotia puhkeaa, kun maat hajoavat kuten entisessä Neuvostoliitossa, entisessä Jugoslaviassa ja osissa Kolmatta maailmaa. Lännellä ei ole ratkaisumalleja näihin konflikteihin. Siksi niistä pyritään pysymään erossa. Tässä näyttää olevan Jugoslavian ja Somalian opetus, Cox sanoo.
Kehittyneiden teollisuusmaiden kansainvälistä roolia rajoittaa
niiden kykenemättömyys ratkaista omia syveneviä ongelmiaan.