"Maailma on muuttunut kaoottisemmaksi"

Hannu Reime

Ulkomaanlehdissä on kirjoitettu viiden vuoden takaisista terrori-iskuista sivukaupalla. Tämän viikon ulkomaanlehtikatsauksen toimittaa Hannu Reime.

Syyskuun yhdestoista on jäänyt käsitteeksi, jonka sisältöä ei lähemmin tarvitse perustella. On sanottu, että Yhdysvaltoihin tehdyt terrori-hyökkäykset mullistivat maailman, että maailma ei niitten jälkeen ole ollut samanlainen kuin ennen. Vaikka tällaiset kuluneet fraasit voikin jättää omaan arvoonsa, totta on, että varsinkin Lähi-idässä olot ovat nyt kaoottisempia kuin pitkään aikaan. Ja sikäläinen sekasorto heijastuu väistämättä myös muuhun maailmaan, muun muassa juuri terrorismin uhan kasvamisena, vaikka terrorismi-termi rajattaisiinkin koskemaan vain sitä uhkaa, joka kohdistuu länsimaalaisiin.

New Yorkin Columbia-yliopiston kansainvälisen politiikan professori Alon Ben-Meir kirjoittaa Lähi-idästä kuluneina viitenä vuotena World Peace Herald –nimisessä verkkolehdessä, jonka kirjoittajiin on kuulunut muun muassa suursijoittaja George Soros. Ben-Meir kertoo kirjaavansa ajatuksiaan Kairossa, joka on paras mahdollinen tarkkailupaikka kaikelle sille, mitä syyskuun yhdennentoista terrorihyökkäyksistä on seurannut. Kirjoituksen otsikko viittaa Irakin sotaan, siihen kuinka Yhdysvaltojen hyökkäys Kaksoisvirran maahan on ollut siunattu tilaisuus Al-Qa'idan terroristeille. Irak on antanut järjestölle mahdollisuuden kohdata Yhdysvallat ehdoin, jotka sille — Al-Qa'idalle — ovat suotuisia. Presidentti Bushin hallitus ei voi kutsua Irakia edes suhteelliseksi menestykseksi, voitosta puhumattakaan. Kaatuneitten amerikkalaisten määrä hipoo kolmeatuhatta ja kustannukset 400 miljardia dollaria. Irakilaisia on kuollut yli satatuhatta, ja luku kasvaa parilla sadalla joka päivä. Samalla viha Yhdysvaltoja kohtaan paisuu ennennäkemättömiin mittoihin sekä arabien parissa että koko islamilaisessa maailmassa. Seuravasa suora lainaus Alon Ben-Meirin kirjoituksesta:

”Viisi vuotta syyskuun yhdennentoista jälkeen Lähi-itä on suuremmassa sekasorrossa kuin mitä siellä on nähty yli kymmeneen vuoteen. Israelilaisten ja palestiinalaisten selkkaus on tullut, jos mahdollista, entistäkin tulehtuneemmaksi, kun päivittäinen väkivalta ja tuho pyyhkivät viimeisetkin kunniallisuuden ja inhimillisyyden rippeet osapuolista. Länttä ja varsinkin Yhdysvaltoja uhmaten Iran kurkottelee ydinaseeseen. Kaikki maltilliset sunniarabien valtiot, erityisesti Saudi-Arabia, Egypti ja Jordania, ovat äärimmäisen huolissaan shiia-alueen laajenemisesta alueelliseksi suurvallaksi pyrkivän Iranin johdolla. Afganistanissa Taliban on taas voimistumassa ja uhkaa Kabulin hallitusta. Libanon on puoliksi raunioina. Poliittinen islam ja siihen nojaava aktivismi kasvaa Palestiinassa, Libanonissa, Egyptissä ja Irakissa. Tämän kaiken keskellä on Yhdysvaltojen hallituksen ajama demokratian ja poliittisen reformin ohjelma repaleina samalla, kun demokratia itsessään aiheuttaa uusia mullistuksia sen sijaan, että lisäisi vakautta ja rauhaa.”

Tällaisen, ilmeisen realistisen kuvan nykypäivän Lähi-idästä piirtää Columbia-yliopiston professori Alon Ben-Meir. Saudi-Arabian kutsuminen maltilliseksi voi herättää kysymyksiä, mutta ongelma ratkeaa, kun muistaa, että ilmaus ”maltillinen” nykyisessä kielenkäytössä tarkoittaa samaa kuin länsimielinen tai Yhdysvaltojen voimaan nojaava.

Kritiikkiä esittää myös pariisilaislehti Le Monde, joka syyskuussa viisi vuotta sitten oli otsikoinut etusivunsa lauseella ”Olemme kaikki amerikkalaisia!”. Lehden pääkirjoituksen otsikkona on nyt ”Bushin virheet”. Seuraavassa lainaus:

”Syyskuun yhdentenätoista vuonna 2001 Al-Qa'ida hyökkäsi Yhdysvaltoihin ohjaamalla lentokoneet World Trade Centerin torneihin New Yorkissa ja Pentagoniin Washingtonissa. Maailman valtasi kauhu. Se oppi tuntemaan Usama bin Ladinin, saudiarabialaisen, joka kolme vuotta aikaisemmin oli antanut julistuksensa pyhästä sodasta juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan. Syyskuun yhdennentoista jälkeen ei Yhdysvaltoihin tosin ole hyökätty, mutta maailman kokonaisuudessaan on tullut pahemmaksi. Se on muuttunut kaoottisemmaksi ja synkemmäksi. Jihadisteja on tullut lisää. Al-Qa'idan aatteet ovat saaneet vastakaikua arabimaissa ja islamilaisessa maailmassa ja niitten ulkopuolellakin, jopa Euroopassa. Al-Qa'idan menestys on osaksi seurausta tavasta, jolla amerikkalaiset ovat vastanneet terrorismiin.”

Le Monde -lehti hyväksyy hyökkäyksen Afganistaniin ja Talibanin syrjäyttämisen, mutta ei Irakin sotaa. Lehden mielestä Yhdysvaltojen olisi Afganistanin jälkeen pitänyt keskittyä niihin maihin, jotka ovat sen liittolaisia, ja joissa islamistinen terrorismi muhii. Niitä maita ovat ennen kaikkea Pakistan ja Saudi-Arabia. Yhdysvaltojen olisi myös pitänyt ottaa huomioon se uhrina olemisen mieliala, joka nykyisin vallitsee islamilaisissa maissa. Israelia esimerkiksi olisi voitu painostaa hyväksymään elinkelpoinen palestiinalaisvaltio, kirjoittaa Le Monde.

Syyskuun yhdennentoista jälkeistä niin sanottua ”terrorisminvastaisesta sotaa” arvioi kriittisesti myös Roomassa ilmestyvä vasemmistolainen päivälehti Il Manifesto pääkirjoituksessaan tämän viikon tiistaina. Lehti kirjoittaa, että synkimpiinkin murhenäytelmiin on aina sisältynyt pelastuksen mahdollisuus, minkä länsimaisessa kulttuurissa tunnustivat jo antiikin kreikkalaiset. Viiden vuoden takaisesta tragediasta ei sellaista mahdollisuutta tunnu löytyvän. Seuraavassa ote Il Manifeston pääkirjoituksesta:

”Viisi vuotta kaksostorneihin tehdyn hyökkäyksen jälkeen käsissämme on maailma, jonka vastaus silloisiin kuolonuhreihin on tuottanut lisää uhreja. Ennennäkemättömään sodankäynnin muotoon on vastattu vanhanaikaisilla sodilla, joita on kutsuttu ennaltaehkäiseviksi. Mitään ne eivät ole ehkäisseet, mutta länsimaat on vallannut kauhu sekä aiheelliset tai kuvitellut hälytykset. Samalla on rikottu omia demokraattisia periaatteita perustamalla salaisia vankityrmiä ja loukkaamalla perustavia yksilönvapauksia. Yhdysvaltojen ja sen onnettoman presidentin johdolla länsimaat ovat mobilisoineet asevoimansa sivilisaatioitten välisen sodan lippujen alle.”

Il Manifesto päättää pääkirjoituksensa ajatukseen, että jos viisi vuotta sitten oli inhimillistä ja järkevää todeta, että ”olemme kaikki amerikkalaisia”, niin nyt on tuhat järkevää syytä olla sanomatta niin. Ellei muusta syystä niin siksi, että jotakin pelastuisi myös siitä Amerikasta, jota vielä löytyy Valkoisen Talon porttien ulkopuolelta.

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Lähi-itä, Kansainvälinen politiikka, Yhdysvaltain politiikka