Turun Sanomat,
19.3.2003
Turun Sanomat,
19.3.2003
Paavo Lipponen on huolissaan Yhdysvaltain ja Euroopan välille ilmaantuneista erimielisyyksistä otettaessa kantaa Irakiin suunniteltuun hyökkäykseen. EU:n sisäinen riitely vain pahentaa hänen mielestään tilannetta. ”Keskinäinen nahinointi on lopetettava ja ryhdyttävä yhdessä palauttamaan unionin uskottavuutta”, Lipponen kirjoitti. (Turun Sanomat, 13.3.2003)
Olisi kuitenkin pelottavaa, jos kukaan ei EU:ssa asettuisi vastustamaan Yhdysvaltain seikkailupolitiikkaa. Riita Britannian ja Espanjan leirin ja Ranskan ja Saksan leirin välillä on tervetullut ilmiö. Vaikka viimeksimainittujen asenteessa on varmaankin myös opportunistisia aineksia, on EU:ssa toki pystyttävä väittelemään, mistä Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on kysymys. Pariisissa ja Berliinissä pelätään Washingtonin vain tekevän maailman entistäkin vaarallisemmaksi.
Onko Suomen hallitukselta todella jäänyt huomaamatta, että Yhdysvallat haluaa hyökätä Irakiin, sanoipa muu maailma mitä hyvänsä? Vain Mauno Koivistolla on ollut rohkeutta todeta, että Washingtonin turvautuminen YK:hon on ollut sumeilematonta hämäystä. YK:ta käytetään kun se tuntuu edulliselta ja se sivuutetaan kun tämä on maailman ainoan suurvallan etujen mukaista.
Ei luulisi olevan vaikeata nähdä, että Yhdysvallat on julistanut Irakin ”kriisin” tieten tahtoen, osittain sisäpoliittisista syistä ja osittain edistääkseen valtapoliittisia tavoitteitaan.
Irakista tuli yht’äkkiä ”vaara”, kun republikaanien oli viime vuonna peloteltava äänestäjiä ulkopuolisella uhalla. Puolueen sosiaalipoliittinen ohjelma oli kansalaisten enemmistön silmissä vastenmielinen.
Samalla George W. Bushin vaarallinen taustavaikuttajaklikki koki tilanteen otolliseksi maailman muokkaamiseksi uudelleen tavalla, joka suosisi “amerikkalaisia periaatteita ja etuja” kuten vuodelta 1997 peräisin olevassa lausunnossa sanottiin.
Viime vuonna skotlantilainen Sunday Herald –lehti sai käsiinsä salaisen raportin, jossa samat tahot vakuuttivat, että Saddam Husseinin kukistaminen on vain alkua. Lopullinen strateginen tavoite on ”pitää yllä Yhdysvaltain globaalista ylivoimaa”. Saman lehden julkaisemassa toisessa asiakirjassa Yhdysvaltoja kehotettiin ”estämään kehittyneitä teollisuusvaltioita asettamasta kyseenalaiseksi johtajuuttamme tai edes tavoittelemasta suurempaa alueellista tai globaalista roolia”.
Kun Lipponen kirjoittaa, että ”pienelle maalle euro-atlanttisen yhteisön hajoaminen merkitsee epävarmuutta ja turvattomuutta”, tähän voi kai vain huomauttaa, että Washington pyrkii yllä siteerattujen kommenttien valossa määräämään tämän yhteisön luonteen. On myös kysyttävä, miten Suomen turvallisuus parantuisi lepyttelemällä suurvaltaa, joka avoimesti halveksii kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaan perustuvaa kansainvälistä järjestelmää.
Tapani Lausti