Ydin, 1991
Ydin, 1991
Maailman orwellilainen painajainen
Teksti: Tapani Lausti
Kuvat: Christine Fitzwater
Ydin haastatteli tunnettua brittiläistä rauhanaktivistia ja tutkijaa Mary Kaldoria. Hän sanoo, että Lännen on vaikea luopua Kylmän sodan asenteistaan.
Britanniaan levisi hetkessä totalitarismia muistuttava mielipideilmasto Saddam Husseinin vastaisen liittoutuman aloitettua tammikuussa ilmahyökkäykset Irakiin. Labourin asettuminen hallituksen taakse tyrehdytti keskustelun sodan moraalisesta oikeutetuksesta. Englannin kirkko antoi sodalle siunauksensa.
Toisinajattelua suvaitsemattomassa ilmapiirissä sodan vastustaminen leimattiin demokratian vastaisuudeksi. Käyttöön otetussa uuskielessä pakotteisiin turvautuminen oli samaa kuin Kuwaitin miehitykseen alistuminen. Yhdysvallat ja Britannia liittolaisineen ilmoittivat olevansa asevoimineen puolustamassa rauhaa ja demokratiaa Lähi-idässä. Labour korosti, miten tärkeätä oli tukea Yhdistyneiden kansakunnan päätöslauselmia.
Lännen asettuminen maailman aseelliseksi moraalinvartijaksi on asettanut rauhanliikkeen valtavan haasteen eteen.
END-liikkeen (European Nuclear Disarmament) ja kansalaisten ETY-liikkeen aktiivi, Sussexin yliopiston tutkija Mary Kaldor sanoo ENDin haluavan korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin on tärkeätä yhdistää rauha ja demokratia. Persianlahden sota ei millään tavalla edistä demokratiaa, päin vastoin. Toiseksi END haluaa asettaa kyseenalaiseksi Britannian muihin EY-maihin kohdistaman kritiikin. Eurooppalaisia liittolaisia syytettiin liian vaisusta osallistumisesta sotaponnistuksiin.
Kaldor sanoo, että briteillä on taipumus kansainvälisissä kriisitilanteissa heittäytyä täysin vanhojen Atlantin suhteittensa pauloihin ja asettua amerikkalaisten adjutanteiksi. Irakin vastainen sota on ennen kaikkea amerikkalais-brittiläinen operaatio.
Eurooppalaisten virhe
Eurooppalaiset tekivät Kaldorin mielestä hirvittävän virheen antaessaan Yhdysvaltain ajaa läpi päätöslauselman tammikuun 15. päivän aikarajasta. Erityisesti Kaldor syyttää tässä Britanniaa ja Hollantia.
"Tämä tulee pitkällä tähtäyksellä vahingoittamaan YK:n mainetta. Maailmanjärjestöä ei nähdä enää niinkään rauhan kuin sodan organisaationa."
"Kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa näytti siltä, että Länsi-Eurooppa alkaisi näytellä Yhdysvalloista riippumattomampaa roolia. Naton roolin Neuvostoliiton vastaisena liittoutumana romahdettua Länsi-Euroopan riippumattomuus olisi saattanut merkitä myös rauhanomaisempaa roolia."
Kaldor näkee useita syitä siihen, ettei näin käynyt.
"Saksojen yhdistyminen vei saksalaisten kaiken huomion. Vain Saksa olisi voinut kallistaa Eurooppaa vähemmän militaristiseen suuntaan. Heiltä ei kuitenkaan jäänyt energiaa Persianlahden tilanteen vakavaan seuraamiseen."
"Britanniassa ja Ranskassa puolustusteollisuudella on paljon vaikutusvaltaa. Näissä maissa on myös jäänteitä imperialistisista asenteista. Niiden hallitukset näyttelevät mielellään tärkeätä osaa maailmanpolitiikassa."
Halusivatko amerikkalaiset näyttää aseellisella mahdillaan eurooppalaisille, että Yhdysvallat on edelleen maailman johtava valtio?
"Kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa Irakin invaasio antoi varmaankin amerikkalaisille tilaisuuden korostaa johtajuuttaan. Se antoi myös tilaisuuden osoittaa, että voimankäytöllä on edelleen roolinsa maailmassa. Yhdysvaltain johtajat ovat suosittuja, kun heidät koetaan voimakkaiksi maailmanjohtajiksi. Puolustusteollisuus oli etsimässä itselleen uutta roolia. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa on paljon Kylmän sodan vuosina syntyneitä elementtejä, jotka nyt saattoivat purkautua esille."
"En usko, että voidaan puhua tarkoituksellisesta strategiasta. Tietyt etunäkökohdat vain yhtyvät."
Kaldor sanoo amerikkalaisten reagoineen Kuwaitin miehitykseen Kylmän sodan vaistoilla. Tilanne antoi mahdollisuuden Kylmän sodan koneiston laukaisemiseen toimintaan. Lehtitietojen mukaan amerikkalaisten taistelustrategia perustui 80-luvun alussa laadittuihin operatiivisiin suunnitemiin, joiden tarkoituksena oli estää Neuvostoliiton tunkeutuminen Persianlahdelle.
"Yhdysvalloissa on viime vuosina puhuttu paljon uudesta Etelästä tulevasta uhasta, joka korvaisi Idästä tulleen uhan. Irakin hyökkäys Kuwaitiin antoi tilaisuuden toimia. Etelän uhasta oli tullut totta. George Bush pelkäsi myös tekevänsä heikon vaikutuksen. Hän halusi nyt osoittaa olevansa 'mies'. Nämä kaikki vaikuttimet yhdistyvät Kylmässa sodassa ehdollistuneiksi reaktioiksi."
Seuraukset Euroopalle vakavia
Persianlahden sodan synnyttämällä kansainvälisellä tilantella on vakavia seurauksia Euroopalle.
Itä-Euroopan vallankumousten jälkeen Euroopalle avautui mahdollisuuksia etsiä tietä, joka olisi poikennut stalinismin ja markkinateorioiden oikeaoppisuuksista. Länsi-Eurooppa oli valmis vähentämään varustautumiskulujaan ja lisäämään taloudellista apua Itä-Euroopalle. Persianlahden sota on Kaldorin mielestä muuttanut tilanteen.
"Nyt tullaan panemaan enemmän painoa Länsi-Euroopan puolustuksen integroimiselle. Itä-Eurooppa jää väistämättä tämän kehityksen ulkopuolelle, koska sen mukaan ottaminen nähtäisiin vakavana provokaationa Neuvostoliittoa kohtaan."
"Mielestäni on hirvittävän masentavaa ajatella, että edessä on nyt pitkään kestävä Euroopan taloudellinen kahtiajako. Toisaalla on vauras Länsi-Eurooppa, joka toimii todennäköisesti läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Toisaalla on alati köyhtyvä, ympäristötuhoista kärsivä Itä-Eurooppa."
Kaldor pitää maailmanpolitiikan yhtenä ongelmana sitä, että Idässä on kaikkea jouduttu pohtimaan uudelleen. Länsi ei sen sijaan ole joutunut käymään läpi tällaista itsekriittistä tarkastelua.
"Kylmän sodan päättyminen tuli useimmille hallituksille valtavana yllätyksenä. Ne eivät oikein tienneet miten reagoida. Ne olivat haluttomia luopumaan vakaina pitämistään kansainvälisistä rakennelmista, joille valta-asemat olivat viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana perustuneet."
Kaldor korostaa, että sotilaalliseen ja geostrategiseen ajatteluun perustuva kansainvälinen politiikka heikentää yhteiskunnallisia muutoksia kannattavia liikkeitä. Persianlahden alueella sodan yksi seuraus on demokraattisten tendenssien heikentyminen.
Kansalaisliikkeet reagoivat
Ennen sodan puhkeamista kansalaisten ETY-liike, Helsinki Citizens' Assembly, lähetti sähkeitä sekä Saddam Husseinille että George Bushille. Saddamia kehotettiin vetäytymään Kuwaitista. Alueelliset riidat olisi alistettava YK:n oikeuselinten käsittelyyn. Bushia kehotettiin antamaan pakotteille enemmän aikaa ja asettamaan amerikkalaiset joukot YK:n komentoon. Liike oli myös yhteydessä Kuwaitin demokraattiseen oppositioon.
Kansalaisten ETY-liikkeellä on haluttu pitää hengissä demokraattisia liikkeitä Kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa. Rauhanliike on ajautunut marginaaliseen asemaan verrattuna 80-luvun alun voiman vuosiin. Nyt sekä Persianlahden sota että Baltian maiden tapahtumat ovat taas aktivoimassa ihmisiä. Lännen rauhanliike on yht'äkkiä herännyt henkiin.
Tätä kirjoitettaessa END oli valmistelemassa julkista kokousta, jossa sodan vastaisesta liikkeestä annettaisiin parempi kuva. Mielenosoituksiin aktiivisesti osallistuneet äärivasemmistolaiset lahkot ovat antaneet toiminnalle luonteen, joka on vahingoittanut rauhanliikkeen mainetta.
Euroopan rauhan ja demokratian liikkeet olivat tässä vaiheessa valmistautumassa vaatimaan aselepoa Persianlahdella ja kansainvälisen Lähi-idän konferenssin koollekutsumista.
Baltian tilanne
Mary Kaldor on huolestunut Baltian tapahtumien vaikutuksesta kansainväliseen politiikkaan.
"Mikäli tiedän vain Ruotsin ja Norjan hallitukset ovat antaneet tilanteesta voimakassanaisia lausuntoja. Lännen hallituksille Persianlahden koaliition koossa pitäminen on niin tärkeätä, etteivät ne ole halunneet käyttää tilanteen edellyttämää kieltä."
"Mielestäni Liettuan ja Kuwaitin asemalla on yhteneväisyyksiä. Liettua miehitettiin laittomasti vuonna 1940. Juuri kun maan kansalaiset näyttivät olevan saamassa rauhanomaisin ja demokraattisin keinoin takaisin itsenäisyyttään, heidät murskattiin jälleen."
"Jos tilannetta tarkastellaan tästä näkökulmasta, olisiko siis lähetettävä amerikkalaisia ja brittiläisiä joukkoja Puolaan? Olisiko Gorbatshoville sanottava, että ellei hän vetäydy Baltiasta huhtikuun 15. päivään mennessä, joukkomme hyökkäävät? Tietenkään länsivallat eivät menettele näin. Tämä osoittaa, miten tekopyhiä heidän asenteensa ovat, kun kyse on periaatteista ja moraalista."
"Mielestäni länsivaltojen olisi reagoitava kahdella tavalla. Ensinnäkin kaikkien hallitusten tulisi tunnustaa Baltian maat diplomaattisesti. Toiseksi Neuvostoliitolle myönnetty taloudellinen apu tulisi lähettää tasavalloille eikä keskushallitukselle."
"Euroopan yhteisö keskustelee avun peruuttamisesta. Tämä on vahinko, koska Neuvostoliitossa on paljon avun tarpeessa olevia ihmisiä."
Kaldor uskoo Neuvostoliiton imperiumin olevan nyt joka tapauksessa hajoamassa. Liettuan ja Latvian tapahtumat osoittavat, ettei niillä ole enää muuta mahdollisuutta kuin edetä kohti itsenäisyyttä. Hän pitää vahinkona sitä, että tämä tulee ilmeisesti johtamaan yhteistyön vähehemiseen Neuvostoliiton muiden osien kanssa.
Poliitikkojen sota
Baltian tapahtumat ja Persianlahden sota ovat siis murskaamassa monenlaisia toiveita, Kaldor huokaa.
"On uskomatonta ajatella, miten haltioituneita olimme vuosi sitten."
Kaikki nämä askeleet taaksepäin vahingoittavat ennen kaikkea tavallisten kansalaisten asemaa. Mary Kaldor luonnehtii Persianlahden sotaa poliitikkojen sodaksi. Se ei edistä tavallisten ihmisten asemaa sen enempää Irakissa kuin muualla Kolmannessa maailmassa.
"Afrikassa ja Aasiassa asuvat ihmiset, joita nälänhätä jo muutenkin uhkaa, joutuvat kantamaan korkeiden korkojen ja korkean öljynhinnan seuraukset."
Lähi-idässä sota saattaa pysäyttää demokratiaan etenemisen pitkäksi aikaa. Saddam Husseinista saattaa Kaldorin mielestä tulla marttyyri. Miljoonat arabit saattavat pitää tätä pikkukaupunkigangesteria sankarina, koska hän uskalsi uhmata Lännen huipputeknologista sotamahtia.
Kaldor sanoo, että länsivallat saattavat lukkiutua vuosia kestävään konfliktiin Lähi-idässä. Tässä konfliktissa Britanniaa, Yhdysvaltoja, Israelia ja niitä aika ajoittain tukevia epädemokraattisia arabivaltioita vastassa saattaa olla kansansuosiosta nauttiva Saddam Husseinin perintö. Aidoille demokraattisille vaihtoehdoille tässä konfliktissa ei juuri jää tilaa.
Lontoo 26.1.1991