"Maailma odottaa meiltä tarmokkaita toimia"

Teksti: Tapani Lausti, Lontoo

Persian lahden kriisi on hetkessä tarjonnut Britannialle sen eurooppalaisia liittolaisia näkyvämmän aseman maailmannäyttämöllä. Koko maailmaa kouraiseva konflikti, jossa vastassa on selvä vihollinen, innoittaa brittejä aivan toisella tavalla kuin arki Euroopan yhteisön neuvottelupöytien ääressä. Tapahtumat elvyttävät myös muistoja ajasta, jolloin Britannia oli johtava maailmanvalta. Persian lahtea luonnehdittiin silloin "brittiläiseksi järveksi".

Margaret Thatcherin George Bushin Aspenissa, Coloradossa heti Irakin hyökkäyksen jälkeen amerikkalaiset tarkkailijat saivat vaikutelman, että pääministeri rohkaisi voimakkaasti presidenttiä nopeisiin sotilaallisiin siirtoihin Saddam Husseinin pysäyttämiseksi. Thatcherin reaktiossa on nähty Falklandinsaarten sodan henkeä

Mutta vertaukset Etelä-Atlantin sotaan ovat harhaanjohtavia. Persian lahden konflikti ei ole synnyttänyt Britanniassa samanlaisia isänmaallisia intohimoja. Thatcher ei kotiin palattuaan sulkeutunut sotakabinetin kanssa karttahuoneeseen. Hän on jättänyt kriisin hoidon ulkoministeri Douglas Hurdin tehtäväksi. Tämä on vahvistanut arveluja, että aristokraattisesta ja valtiomiesmäisestä Hurdista on kehittymässä Thatcherin vahva seuraajaehdokas.

Hurdilla on takanaan pitkä diplomaattiura ja selkeä käsitys Britannian roolista maailmassa. Hän kirjoitti viime viikolla Daily Telegraphissa Britannian olevan Persian lahden kriisissä keskeisessä asemassa ja toimivan sen edellyttämällä tarmolla, "koska tämä on etujemme mukaista ja koska meiltä odotetaan tätä".

"Invaasion jälkeisinä ensimmäisinä tunteina kävi ilmi, että amerikkalaiset liittolaisemme odottivat meidän pikaisesti liittyvän heidän nopeisiin toimiinsa jatkohyökkäyksen estämiseksi; että eurooppalaiset liittolaisemme odottivat meidän auttavan heitä kokoamaan koordinoidun laivasto-operaation..."

Hurd jatkoi: "Tällainen on Britannian asema maailmassa. Meidän 'odotetaan' toimivan nopeasti ja vastuuntuntoisesti oman ja yhteisen etumme hyväksi."

Sen jälkeenkin kun Britannia menetti maailmanvallan roolinsa, syvälle maan poliitikkojen psyykeen jäi ajatus brittien vahvasta moraalisesta panoksesta kansainvälisen järjestyksen ylläpitämisessä.

Thatcher on antanut ymmärtää Britannian osoittaneen Kylmän sodan aikana sotilaallisesti suurempaa päättäväisyyttä kuin sen eurooppalaiset liittolaiset. Hän uskoo näiden olleen kiinnostuneempia oman vaurautensa kasvattamisesta kuin vihollisen — kommunismin — lannistamisesta.

Tämä brittiläisen pyyteettömyden kuvitelma liittyy käsitykseen, jonka mukaan Britannialla on itseoikeutettu rooli kansainvälisen järjestyksen sotilaallisessa puolustamisessa. Persian lahden kriisi on taas vahvistanut Britannian ja Yhdysvaltain kuuluisaa "erikoissuhdetta", joka monien eurooppalaisten mielestä hidastaa brittien integroitumista Eurooppaan.

Thatcher heitti alkukesästä ilmaan ajatuksia Pohjois-Atlantin liiton Naton maantieteellisen roolin ulottamisesta Pohjois-Amerikan ja Euroopan ulkopuolelle. Pääministeri mainitsi erityisesti Lähi-idän korostaen alueen öljyvarojen elintärkeyttä teollisuusvaltioille. Vaikka George Bush yhtyi näihin ajatuksiin, ne hukkuivat Naton heinäkuisen Lontoon huippukokouksen muiden kysymysten alle. Nyt kysymys on mitä ajankohtaisin.

Naton sotilaspolitiikan asiantuntija Frederick Bonnart kirjoitti viime viikolla International Herald Tribunessa Nato-maiden olevan nyt hyvin selvillä siitä, että liittoon kohdistuvat uhkat tulevat täst'edes maantieteellisesti etäisemmistä epävakaisuuden lähteistä. Bonnartin mielestä jäsenmaiden hallitusten olisi ryhdyttävä uudistamaan Naton perussopimusta.

Eräät toiset analyytikot ovat ehdottaneet Naton painopisteen siirtämistä sen kaakkoisille rajoille. Heidän mielestään alueen Nato-maan, Turkin, asevoimia on uudenaikaistettava. Ilmaan on myös heitetty ajatus Naton nopeiden iskujoukkojen muodostamisesta.

Ulkoministeri Hurd haluaa antaa Länsi-Euroopan unionille WEU:lle keskeisen roolin eurooppalaisten joukkojen toiminnan koordinoimisessa. WEU:n jäseniä ovat Britannia, Ranska, Benelux-maat, Länsi-Saksa ja Italia. Järjestöä eivät rajoita Natolle asetetut maantieteelliset toimintarajat. Eräät tarkkailijat ovatkin ennustaneet, että WEU:n piirissä Britanniasta tulee Euroopan luonnollinen sotilasjohtaja, joka koordinoi toimintaa Yhdysvaltain kanssa. WEU on nopeasti aktivoinut rooliaan meneillään olevassa kriisissä, vaikkakin sen rooli on vielä selkiintymätön.

Saddam Hussein on joksikin ajaksi yhdistänyt maailman samaan rintamaan. Mutta Euroopassa on jo pantu merkille, miten amerikkalaiset ovat kiirehtineet julistamaan, että puheet Yhdysvaltain maailmanjohtajan roolin menettämisestä ovat olleet ennenaikaisia. Wall Street Journal julisti Yhdysvaltain olevan "ainoa todellinen supervalta".

Samalla Yhdysvalloissa on ilmaistu tyytymättömyyttä maan tärkeimpien taloudellisten kilpailijoiden Länsi-Saksan ja Japanin "vapaakyytiläisyyteen" kriisissä. Itse asiassa Länsi-Saksa on antanut jo ymmärtää olevansa valmis muuttamaan perustuslakiaan, joka antaa Bundeswehrille puolustuksellisen roolin vain Naton toiminta-alueen sisäpuolella. Tilanne voisi muuttua nopeastikin, jos Irak hyökkäisi Turkkiin.

Eräät Euroopan hallitukset — ennen kaikkea Ranska — liittyivät Yhdysvaltain johtamaan sotilaalliseen operaatioon vasta epäröinnin jälkeen. Monet amerikkalaisetkin myöntävät, että öljy on Kuwaitin tapauksessa kansainvälistä oikeuttakin tärkeämpää.

Sivuutettuaan toisen maailmansodan jälkeen Britannian Lähi-idän öljyvarojen ylimpänä valvojana Yhdysvallat on pitänyt tiukasti kiinni näiden luonnonvarojen kontrolloimisesta. Washingtonin strategiassa tämä valvonta takaa Yhdysvaltain johtavan aseman maailmanpolitiikassa.

Tämä selittänee osittain amerikkalaisten nopean reaktion Irakin hyökkäykseen. Persian lahdelle lähetettyjen joukkojen lukumäärä yllätti jopa Yhdysvaltain yleisesikunnan.

[home] [focus] [archive]