30.6.2008 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Suomella on nyt siis ulkoministeri, joka julistaa olevansa "vahvasti Amerikka-mielinen". ("USA:n kädenojennukseen on vastattava", Suomen Kuvalehti, 19.6.2008) Alexander Stubbin kotisivulla on kuva, jossa hän hymyilee tuttuun tyyliinsä Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen kanssa: "Condin kanssa päästiin heti hyvin juttuun. Hän on syntynyt Alabamassa ja innostui kun kerroin opiskelleeni Etelä-Carolinassa. Keskustelimme muun muassa Lähi-idän tilanteesta, EU:sta ja USA:n presidenttivaaleista. Lounaan päätteeksi tuli kutsu Washingtoniin. Hieno homma."
Suomen Kuvalehden mukaan "Stubb haluaisi Yhdysvaltain ja EU:n muodostavan 'paremman tiimin', joka vetäisi linjaa niin maailmankaupassa, kriisinhallinnassa, ihmisoikeuksissa, ilmastonmuutoksessa kuin Irakin jälleenrakentamisessa."
Lausunto kertoo taas paljon siitä, miten poliitikkojen "todellisuus" on paljolti muuta kuin maailman todellisuus. Yhdysvaltojen "linja" Stubbin mainitsemissa yhteyksissä on selkeä: Amerikkalaisen valtaeliitin edut käyvät kaiken muun edellä, myös yhteistyökumppanuuden. Barack Obamakaan ei voi tätä asetelmaa muuttaa, sillä se on rakennettu sisään Yhdysvaltojen poliittis-taloudellisiin rakenteisiin ja näin myös maan kansainvälisiin suhteisiin.
On pöyristyttävää lukea Stubbin naiivia kommenttia "Irakin jälleenrakentamisesta". Yhdysvallat olisi siis mukana "paremmassa tiimissä" tuhottuaan ensin täysin Irakin yhteiskuntarakenteet. Yhdysvaltalainen Lähi-idän ja Etelä-Aasian historian professori Juan Cole kirjoittaa, että "Yhdysvaltojen Irakissa laukaisema apokalypsi on suurimpia katastrofeja, mitä mikään maa on kohdannut viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana". (The Real State of Iraq, Information Clearing House, 23.6.2008)
Neutraali puhe "jälleenrakentamisesta" yhdessä Yhdysvaltojen kanssa on häpeällistä, kun tiedetään, että miehitys on vaatinut yli miljoonan ihmisen hengen, loukkaantuneita on kolme miljoonaa ja viisi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.
Stubb voisi pohtia Condoleezza Ricen käsitystä kansainvälisistä suhteista lukemalla Ricen artikkelin Campaign 2000: Promoting the National Interest, Foreign Affairs, January/February 2000. Siinä Rice varoitti vaistonvaraisesta taipumuksesta vedota kansainvälisen oikeuden ja normien käsitteisiin ja uskosta että muiden valtioiden — ja jopa Yhdistyneiden kansakuntien — tuki olisi olennaista legitiimille vallankäytölle. Rice varoitti näin asettamasta "humanitaarisia intressejä tai "kansainvälisen yhteisön" intressejä "kansallisen edun" edelle.
Tuoreessa artikkelissa Rice kirjoittaa, että Yhdysvallat on tuottanut uuden sukupolven sotilaallisia johtajia "stabilisoimistehtäviin" ja vastarinnan kukistamiseen (counterinsurgency missions). Hän ennustaa, että tarve tällaisiin toimiin tulee vain lisääntymään. Rice vaatii Yhdysvaltojen kovan vallan ja pehmeän vallan instituutioiden parempaa integroimista. Hän varoittaa seuraavaa presidenttiä, että tälle perustalle hänenkin on rakennettava. (Rethinking the National Interest, Foreign Affairs, July/August 2008; ks. myös Robert Dreyfuss: The Unique Reality of Condi Rice, The Nation, 9.6.2008 )
Siinä vastaus Stubbin kriisinhallinta-uniin. Ajatuskin Yhdysvalloista "kriisinhallitsijana" on epärealistinen. Yhdysvallat itse provosoi kriisejä eri puolilla maailmaa. Sitten luodaan Stubbin reseptin mukaan "parempi tiimi" korjaamaan hirvittävät jäljet. Stubbilta kuten useimmilta suomalaisilta "Amerikan-mielisiltä" on jäänyt huomaamatta, että jo kauan sitten Yhdysvallat on muuntautunut tasavallasta imperiumiksi — kehitys, josta jo Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington varoitti. Imperiumi ei ole tiimipelaaja vaan vaara muulle maailmalle. (Ks. esim. Robert Scheer: The Pornography of Power: How Defense Hawks Hijacked 9/11 and Weakened America, AlterNet, 27.6.2008)
Vieraile arkistossa: Yhdysvaltain politiikka, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Edward S. Herman, Howard Zinn, Hannu Reime