6.10.2009 **** Etusivulle

Loitsuja suomalaisesta elinvoimasta

Tapani Lausti

Sitran hiljattaisen seminaarin (Suomen elinvoiman lähteet) valossa on mielenkiintoista tarkastella, miten maamme ajatteleva eliitti kokee aikamme yhteiskuntia uhkaavat kriisit. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen puhui talouskriisin heittämistä haasteista: "Talouskriisi vain nopeuttaa uusien ratkaisujen löytämisen välttämättömyyttä. Perinteisen teollisen elinkeinorakenteemme muutospaineet sekä julkisen sektorin kriisiytyvä kehitys ovat nopeasti johtamassa vaikeaan tilanteeseen, joka haastaa nykyiset toimintamallimme."

Kosonen sanoi edelleen: "Omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme tunnistamisen lisäksi tarvitsemme aitoa keskustelua arvostuksistamme ja odotuksistamme. Mihin suuntaan haluamme Suomea viedä? Tämä on tärkeää jo senkin takia, että myllerrysten keskellä elävät ihmiset hakevat ennustettavuutta elämäänsä. Yhteiset tulevaisuuskuvat ovat tärkeä ihmisiä motivoiva voima, eräänlainen hyvinvoinnin perusedellytys, ja parhaassa tapauksessa tärkeä kansallinen voimavara. Näin silloinkin, kun kansalaisten näkemykset yksittäisistä lyhyen aikavälin ilmiöistä eroavat toisistaan, ja erityisesti silloin kun näkyvissä on uhkia. Luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneet yhteiset tulevaisuuskuvat ovat suorastaan välttämättömiä, mikäli haluamme motivoida ihmisiä panostamaan resurssejaan asioihin, jotka ovat kansallisesti merkityksellisiä — ja pitkällä aikavälillä heidän omaa hyvinvointiaan parantavia." (Tavoitteena muutoskykyinen Suomi)

Näin elegantein sanankääntein toistuu vanha hokema, että "olemme kaikki samassa veneessä". Tässä kuvitellussa maailmassa ei ole yhtäällä ihmisiä, jotka havittelevat voittoa sijoituksilleen ja toisaalla ihmisiä, joille voitontavoittelijat pyrkivät maksamaan mahdollisimman vähän voittomarginaalin supistumisen estämiseksi. "Yhteiset tulevaisuudenkuvat" on propagandistinen ilmaisu, kun väestön ylivoimaisella enemmistöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa "luottamuksellisen yhteistyön kautta syntyneisiin yhteisiin tulevaisuuskuviin".

Kosonen peräänkuuluttaa "monien täysin uusien toimintamallien kehittämistä". Ja loitsu jatkuu: "Tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen edellyttää kuitenkin käyttäjälähtöistä toimintamallia, jossa tuotteen käyttäjät ja viime kädessä kansalaiset kytketään aktiiviseksi mukaan uusien, yhteisille standardeille perustuvien palvelujen ja ratkaisujen kehittämisprosessiin."

Työntekijöihin on tämän näkemyksen tukemiseksi istutettava kuvitelmia syvästi demokraattisesta yhteiskunnasta, jossa kansalaiset ovat päässeet mukaan päätöksentekoon. Kosonen lainaa amerikkalaista ajattelua, jossa peräänkuulutetaan "itsensä peliin heittäviä, joukkojensa keskellä eläviä ja tekemisen substanssissa kiinni olevia vastuuntuntoisia johtajia".

Seminaarissa niinikään puhunut Sitran uuden kehitysohjelman vetäjä Sari Baldauf on kuitenkin huolestunut kansalaisten kyvystä niellä tällaista propagandaa: "Huolestuttavaa on, että uusimmissa arvotutkimuksissa suomalaisten on todettu tulleen yhä turvallisuushakuisemmiksi ja muutosta vastustavammiksi. Miten ammentaa suomalaiseen turhan usein ryppyotsaisen vakavaan, muutosta karttavaan toimintaan rennompaa, energiaa ja elämäniloa vapauttavaa otetta? Ja siinä samalla vahvaa tekemisen meininkiä?"

Baldaufin runosuoni ei ehdy: "Elinvoimaisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen vahvojen muutosten maailmassa vaatii tiivistä vuorovaikutussuhdetta muiden toimijoiden ja ympäristön kanssa — siis verkostomaista, mukaan kutsuvaa toimintatapaa suljetun, hierarkisen ja siiloutuneen mallin sijasta. Elinvoima tarvitsee vahvistuakseen moninaisuuden kohtaamista, rakentavaa jännitettä ja impulsseja useasta eri lähteestä. Vahvan vuorovaikutteisuuden vuoksi yksilön — tai yksikön — elinvoimaisuus tai sen puute vaikuttaa koko verkoston toimintaan. Siksi toimenpiteitä pitää miettiä paitsi kansantalouden myös yksittäisten ihmisten voimaannuttamisen kannalta." (Elinvoiman lähteille)

"Yksilön elinvoimaisuudesta" ja "elämänilosta" ovat tehneet omia havaintojaan Kaisa Kautto-Koivula ja Marita Huhtaniemi kirjassaan Rengistä Isännäksi: Vapaaksi kvartaalitalouden talutusnuorasta (Edita 2006). He ovat seuranneet läheltä kehitystä, joka Kososen mielestä on perustunut "menestysresepteihin". Kautto-Koivula ja Huhtaniemi uskovat, että nopeiden voittojen hillittömässä kierteessä olevat suuryritykset ovat yhä enemmän irrallaan ihmisten ja yhteiskunnan tarpeista. Ne eivät enää kykene edes omien etujensa kannalta rationaaliseen toimintaan vaan tuhoavat omaakin perustaansa. Kilpailukyvyn sumeilematonta lisäämistä tavoitellaan menetelmillä, jotka johtavat päinvastaiseen tulokseen. Pääoman omistajien ahneudella ei ole rajoja. Työntekijöitä hiostetaan vailla minkäänlaista selvää yhteiskunnallista mieltä.

Näin Kautto-Koivula ja Huhtaniemi ovat nähdäkseni hyvin lähellä olennaista totuutta. Myöhäiskapitalismin perustavanlaatuinen ristiriita on se, että koska voittojen kasvu edellyttää palkkojen kasvun hillitsemistä suhteessa tuottavuuteen, pääoman kasvu hidastuu. Kuluttajien pitäisi pitää yllä pyörien pyörimistä, mutta samalla heidän kulutusmahdollisuuksiaan kavennetaan. Tuottavuuden kasvu tekee tuotteiden riittävän kysynnän vaikeaksi. On vaikeata löytää uusia tuottavia sijoitusten kohteita. Kun reaalitalouden kasvu hidastui, voittoja alettiin etsiä finanssikeinottelulla. Vaikka tämänsuuntainen kehitys ei ole ollut Suomessa samalla tavalla silmitöntä kuin suuremmissa maissa, taloutemme on osa kansainvälistä järjestelmää, joka on järkkymässä. (Ks. Stagnation is the name of the game; John Bellamy Foster and Robert W. McChesney: Monopoly-Finance Capital and the Paradox of Accumulation, Monthly Review, October 2009)

Tästä rakenteellisesta kriisistä huolimatta puhutaan kritiikittömästi paluusta "tuhtiin kasvuun". Kuitenkin aikamme kapitalismille on pikemminkin luontaista stagnaatio. Sitä paitsi planeettamme ei kauan kestäisi entisenlaista silmitöntä kasvua.

Baldauf kyllä pitää kriisien jatkumista mahdollisena: "Onko meidän mieluumminkin varauduttava maailmaan, jossa sekä jatkuvasti ratkotaan suurempia ja pienempiä kriisejä että hyödynnetään nopeasti mahdollisuuksia uusia toimintamalleja luomalla?"

Kapitalismi ei kuitenkaan anna mahdollisuuksia sen kummempiin uusiin toimintamalleihin. Unkarilainen filosofi István Mészáros kiinnittää huomiota siihen, miten sosialidemokraattisetkin uudistusyritykset ovat kilpistyneet siihen tosiasiaan, että pääoma on sokea inhimillisille arvoille. Kontrolloimaton talousjärjestelmä horjuu koko ajan jonkinasteisen romahduksen partaalla. Syvenevä kriisi saattaa vaarantaa koko tulevaisuutemme. (Ks. World economy: Contradictions deepen.)

Baldauf peräänkuuluttaa "laaja-alaista, dynaamista ja innovatiivista osallistumista" ja haluaa ihmisten torjuvan "edunvalvontaan ja usein historiaan nojaavan toimintatavan". Aivan kuin ihmiset eivät tietäisi, kenen edunvalvonta on ollut viime vuosikymmeninä tehokkainta. Elämme järjestelmässä, missä voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu. Loitsut "yksittäisten ihmisten voimaannuttamisesta" tuskin kuulostavat uskottavilta kiristyneen työtahdin uuvuttamien palkansaajien mielissä.

Baldauf haluaa myös "älyllisesti rehellisen ja avoimen keskustelun käynnistymistä". Ja taas hän varoittaa: "Jos kaikki voisivat vähän tulla pois niistä omista asetelmistaan tai edunvalvontapoteroistaan." ("Uutta Suome etsimässä", Suomen Kuvalehti, 31.7.2009)

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, keskustelusta ei tule kovin älyllisesti rehellistä tai avointa, koska kapitalismin tuolle puolen ei ole lupa katsoa. Ja kuitenkin totuus alkaa olla aika ajoin pääsemässä päivänvaloon: kapitalismi on järjestelmä, joka ei kykene tuottamaan rationaalisesti eikä jakamaan tuotteita oikeudenmukaisesti. Kapitalistinen propaganda tietenkin näkee toisenlaiseen järjestelmään pyrkimisessä diktatuurin siemenet. Utopioista vaarallisin on kuitenkin kuvitelma, että nykyinen meno voi jatkua loputtomiin. Sitran ohjelma on kansituolien siirtelemistä, kun alus on uppoamassa, olipa uppoaminen miten hidasta hyvänsä.

 

Vieraile arkistossa: Yhteiskunnallinen ajattelu, István Mészáros, Naomi Klein, Jeremy Seabrook, Hannu Reime

 

[home] [archive] [focus]