14.11.2012 **** Etusivulle 14.11.2012 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Suomen jääminen paitsi YK:n turvallisuusneuvoston väliaikaisen jäsenen paikkaa on nostattanut mielipidemyrskyn. Kuvitellussa ”läntisessä arvomaailmassa” elävät kommentaattorit ovat taas päässeet täyteen vauhtiin.
Suomen ulkopolitiikka on Suomen Kuvalehden mukaan epäonnistunut. Pääkirjoituksessaan lehti kirjoittaa: ”Lännen arvoja rikkovan Venäjän myötäily ja allerginen Nato-kauhu sekä itsekäs omien etujen varmistelu EU:ssa vahvistavat, millainen maa Suomi on.” Suomelta puuttuvat SK:n mukaan ”merkittävät visiot”. SK vaatii Erkki Tuomiojan eroa ja jatkaa: ”On aika siirtyä romanttiselta 1960-luvulta 2000-luvulle. On aika herätä unesta.” ("Herätkää unesta", 26.10.2012)
Kuin varmemmaksi vakuudeksi SK julkaisi samassa numerossa ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön johtajan Markku Salomaan kolumnin, jossa kirjoittaja syyttää Suomea ”epämääräisen liittoutumattomuuden liputtamisesta”. Salomaa luonnehtii Natoa ”YK:n kriisinhallinnan käsivartena toimivaksi järjestöksi”. Häntä hiertää vieläkin ”erään valtionpäähenkilön” ”möläytys” vuodelta 2004, jossa Irakin sotaa luonnehdittiin laittomaksi. (”Suomen uskottavuus nollassa”)
Venäjän mahdollisesta myötäilystä voidaan varmaan väitellä loputtomiin, mutta Yhdysvaltain ja ”Lännen arvojen” myötäily on nyt näiden kommentaattorien mielestä ainoa moraalisesti hyväksyttävä politiikka. Tosiasiat eivät tässä paljoa paina.
Irakin sotaan lähdettiin valheiden pohjalta, maa tuhottiin liki kokonaan, pitkälle toista miljoonaa ihmistä on saanut surmansa, miljoonat ihmiset ovat menettäneet kotinsa, normaali elämä on edelleen maassa mahdotonta, mutta meidän tulee ilmeisesti sulkea silmämme näiltä pieniltä asioilta.
Yhdysvaltain presidentti on saanut valtuudet surmauttaa terroristeiksi epäiltyjä ihmisiä missä tahansa maailman kolkassa, Yhdysvaltain kansalaisuuskaan ei enää tällaisissa tapauksissa anna suojaa. Yhdysvallat on ajanut Naton YK:n edelle, mutta se ei näitä kommentaattoreita häiritse, pitäväthän he Natoa kriisinhallintajärjestönä. Kriisinhallinta on näin saanut uuden tulkinnan, kun läntisiä arvoja pommitetaan ihmisten tietoisuuteen miehittämättömistä sotalennokeista. Amerikkalaiset ovat horjuttaneet monien maiden oloja, kiduttaneet vihollisiaan, aseistaneet kuolemankomppanioita, panneet toimeen yöllisiä salamurhia, surmanneet viattomia siviilejä ja sallineet uskomattomat mittasuhteet saanutta korruptiota. (Ks. esim. Glenn Greenwald: Who is the worst civil liberties President in US history? The Guardian, 2.11.2012; Michael Hastings: The Sins Of General David Petraeus, BuzzFeed, 11.11.2012) Nämä tosiasiat eivät näy suomalaisten länsimielisten ideologien tutkassa.
Heidän olisi myös mahdotonta ymmärtää vaikkapa The New York Timesin entisen kirjeenvaihtajan Chris Hedgesin elämänkokemusta. Seurattuaan vuosien mittaan amerikkalaisten joukkojen ja amerikkalaisten tukemien joukkojen käyttäytymistä Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä sekä irakilaisten ja afganistanilaisten perheiden kauhun kokemuksia hän alkoi ymmärtää Amerikan "pimeää sydäntä". Hän kauhistui amerikkalaisten viattomuutta, joka ilmeni heidän uskonaan omaan hyvyyteen, vaikka heitä edustavista voimista oli tullut tehokkaita tappajia ja voitontavoittelijoita. (Once Again—Death of the Liberal Class, Truthdig, 11.11.2012)
Myös Yhdysvaltain sisäinen demokratia on viime vuosikymmeninä rapautunut pahasti. ”Terrorismin vastainen sota” on ujuttanut amerikkalaiseen todellisuuteen poliisivaltion ominaisuuksia. Finanssivalta on vienyt pohjan jopa kapitalistiselta ”demokratialta”. Kaikki, myös demokratia, on ostettavissa, jos käytettävissä on miljardeja. Varain puutteesta puhutaan vain, jos rahaa tarvitaan sosiaalisesti tähdellisiin menoihin. Varallisuuserot ovatkin räjähtäneet hätkähdyttäviin lukemiin. ”Amerikkalainen unelma” on ollut jo kauan historiaa.
Washingtonin eliittikulttuuria myötäilevät suomalaiset ideologit eivät ole kiinnostuneita näistäkään tosiasioista. Omassa unimaailmassaan he tuntevat toisin ajattelevia kohtaan samaa syvää halveksuntaa, jota Jyrki Iivonen tuo julki Pauli Järvenpään kanssa julkaisemassaan Afganistan-kirjassa. Joka ei ymmärrä kritiikitöntä länsimielistä maailmankuvaa on ”perusänkyrä” tai ”näennäisasiantuntija”.
Suomen Kuvalehden pääkirjoituksen hännillä on tämä P.S.: ”Todellisuus ja oma käsitys siitä ovat Suomessa etäällä toisistaan.” Luonnehdinta kuvaa aika tarkkaan SK:n, Salomaan ja Iivosen virtuaalitodellisuutta.
Vieraile arkistossa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Afganistan, Irak, Yhdysvallat, Tariq Ali, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Mark Curtis, Hannu Reime