Karjala-lehti, 13.9.2007

Suomettumisesta lännettymiseen

Esa Aallas

Pelkästään rähmällään ei ole mukava maata. Kun kääntää kylkeään auringonnoususta laskuun päin, niin lännettyy. Lännen isälliseen Nato-syliin päästäkseen, Venäjää kohtaan alituisen epäluuloinen ja pelokas Suomi on valmis tukahduttamaan myös Karjalan kaipuun.

Venäjän entisen apulaisulkoministeri Andrei Fjodorovin mukaan sekä presidentti Koivisto että ulkoministeri Väyrynen tiesivät rahapulaisen Venäjän halusta keskustella Karjalasta. Presidentti Jeltsinin ensimmäistä, vuoden 1992 Suomen vierailua pedannutta Moskovaa kiinnosti kuulla, mitä tuumimme Karjalan kysymyksestä.  

Jos Fjodorovia on uskominen, presidentti ja Ahon hallitus jättivät käyttämättä tuhannen taalan paikan. Pelkäsikö suomettunut johtomme Karjalan nostamista pöydälle? Vai ohittiko Suomi tieten tahtoen rajakysymyksen, jotta lännettymistien ensivaiheelle, liittymiselle Euroopan unioniin ei kasautuisi esteitä?

Karjalan Liiton kevätseminaarissa 2004 Harry Helenius ulkoministeriöstä todisti, ettei rajoista keskusteltu, kun Suomi neuvotteli Venäjän kanssa uudesta poliittisesta sopimuksesta. Heleniuksen mukaan poliitikot ja virkamiehet sopivat ennen neuvottelupöytää keskenään, ettei rajakysymystä avata.

Suomettumisvuosina hyssytelleen Karjalan Liiton voimat eivät riittäneet nostamaan aihetta pöydälle.  Monet pettyneet aktiivit siirtyivät liittoa sittemmin ärsyttäneisiin palautusjärjestöihin kuten maanläheiseen Aluepalautukseen tai lännettyneeseen ProKareliaan.

Kun Kekkosen Suomi isännöi Ety-kokousta vuonna 1975, niin tuppisuut isännät eivät ottaneet Karjalaa edes puheeksi kokouksen valmisteluvaiheissa. Läpi Kannaksen junalla Helsinkiin körötellyttä Brezhneviä ei haluttu ärsyttää rajakiistalla.

Tuppisuulinja jatkui jouluna 1979 neuvostotankkien vyöryessä Kabuliin. Kun YK äänesti Afganistanin miehityksen tuomitsevasta lausumasta, Suomi pidättäytyi yhtenä harvoista maista. Emme myöskään boikotoineet seuraavan kesän Moskovan olympialaisia. Sen sijaan nyt, kun Yhdysvallat sotii jo kuudetta vuottaan muslimimaassa, niin koulutamme Afganistaniin lentäviä rauhanturvaajiamme ääriotteisiin.

Kevään 2004 seminaariin myös osallistunut Fjodorov mainitsi Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden huolettavan eniten Venäjää. Jos Suomi liittyy Natoon, niin Moskovassa arvellaan, että alueelle saattaisi syntyä uusi Berliinin muurin tilanne. Näin maalaili suomensyöjäksi Martti Valkosen Salaisen poliisin valtakunta -teoksessa luonnehtima Fjodorov.

Itse en Natoa päästäisi itärajallemme, vaikka sitä tarjottaisiin meille kultalautasella. Mielestäni Pohjois-Atlantin sotilasliitto on kylmän sodan rakennelma, jota globaali maailma nakertaa kuin nakersi Berliinin muurin.

Natossa käskee Yhdysvallat, jota arvovaltaiset amerikkalaisetkin kriitikot pitävät nykyisellään imperialistisena ja militaristisena valtiona. Sillä on tuhatkunta tukikohtaa ympäri maailmaa sadassakolmessakymmenessäkahdessa maassa. Silti Tshekkiin tyrkytetään uutta, Venäjän vastustamaa ja eurooppalaisten kummeksumaa tukikohtaa. 

Putinin Venäjä yrittää puolestaan paluuta neuvostoajan kaltaiseksi näkyväksi imperiumiksi tuhlaamalla  energiarupliaan aseisiin. Suomenlahdella venäläiset sotalaivat valvovat Koivistosta ja Uuraasta maailmalle ja Porvoon Kilpilahteen kyntäviä öljytankkereita sekä Itämeren kaasuputkea.

Venäjän strategit saattavat pitää Suomenlahtea omana merenään aivan samoin kuin Yhdysvaltain  presidentti Carter piti jo 80-luvulla Persianlahtea "mare nostrumina", meidän merenämme.

Saksin talteen kirjallisuuden Nobelin vuonna 2005 pokanneen englantilaisen Harold Pinterin kiitospuheen, jonka BBC sensuroi. Siinä näytelmäkirjailja muistutti Yhdysvaltain virallisesta turvallisuusopista. Opin mukaan maa pyrkii täydelliseen maailman hallintaan.

Tästä lännettäjämme viipurilaissyntyistä Max Jakobsonia myöten vaikenevat kuin reaalipolitiikkomme Karjalasta tai Tshetsheniasta. En kaipaa uhkakuvaa, jossa Naton nopean toiminnan joukot tähystävät EU:n koillisrajalta Vaalimaalta Koivistoa ja Yhdysvallat haluaa tukikohdan Imatralle.

 

Vieraile arkistossa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Nato

 

[home] [archive] [focus]