30.8.2006 30.8.2006
Tapani Lausti
Suomestakin löytyy nykyään paljon ajattelua, joka ottaa lähtökohdakseen uskon, että Yhdysvallat on maailman oikeutettu moraalinen johtaja. Henrikki Heikka kirjoitti hiljattain hyväksyvästi ns. Ahtisaaren-Lipposen linjan keskeisestä tavoitteesta "pitää Yhdysvallat Pohjois-Euroopan turvallisuuden takuumiehenä." (Suomen ulkopoliittinen linja on ajautumassa umpikujaan, Helsingin Sanomat, 10.8.2006)
Kommentoidessaan samassa artikkelissa Israelin hyökkäystä Libanoniin Heikka oli hengessä mukana. Hän kirjoitti, että Israelin hyökkäyksessä Libanoniin ei ollut "kyse vain Israelin ja Hizbollahin sodasta vaan monimutkaisesta geopoliittisesta kuviosta, joka liittyy demokratian levittämiseen, terrorismin kitkemiseen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja Lähi-idän voimatasapainon uudelleenjärjestelyyn".
Näin Heikka edelleen: "Atlantistien koalitio on joutunut antamaan Israelille aikaa Hizbollahin sotilaallisen kapasiteetin heikentämiseen, koska muunlainen politiikka olisi antanut väärän viestin Iranille ja Syyrialle."
Varmaankin kysyttäessä Heikka valittaisi libanonilaisten siviiliuhrien määrää, mutta hänellä on "geopoliittinen" vastaus tähänkin: "Jos näitä prosesseja ei saada vietyä loppuun rauhanomaisesti, joutuu Yhdysvallat muutaman vuoden sisällä käyttämään voimaa Iranin ydinaseohjelman pysäyttämiseksi. Siviiliuhrien määrä olisi silloin paljon suurempi kuin nykyisessä Israelin operaatiossa."
Näin kansainvälisestä oikeudesta ja Geneven sopimuksista piittaamaton hyökkäyssota saa "inhimillisen" tulkinnan. Jos maailmaa ei saada rauhanomaisesti Washingtonin vaatimaan kuriin, "joudutaan" tappamaan yhä suurempi määrä ihmisiä.
Heikan lapsenusko Yhdysvaltain hallituksen "demokraattisiin" motiiveihin osoittaa, miten oppineet ihmiset voivat luopua maailmanmenon rationaalisesta seuraamisesta. Heikka haluaisi Suomenkin hallituksen lähtevän tukemaan maailman uudelleenjärjestelyä Washingtonin eliittien hengessä. Tämä tutkijan ihailema rintama pitää Washingtonin eduille alistumista "demokratiana". Terrorismin "kitkemisen" sijasta Yhdysvallat lietsoo sitä, joukkotuhoaseiden leviämisen "estämisen" sijasta se rohkaisee uusia maita hankkimaan niitä ja Lähi-idän voimatasapainon "uudelleenjärjestelyn" varjolla se vaikeuttaa alueen konfliktien rauhanomaista ratkaisua.
Heikka valittaa Suomen uutta "Halosen-Tuomiojan linjaa", joka kannattaa "linjaa, joka toteutuessaan olisi heikentänyt EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyömahdollisuuksia Lähi-idässä".
EU:n ja Yhdysvaltain välistä yhteistyötä ei kuitenkaan vastoin Heikan käsitystä vaikeuta jokin EU:n linja vaan Washingtonin ja Israelin maailman yleisestä mielipiteestä piittaamaton häikäilemättömän aggressiivinen politiikka. Kuten kokenut EU:n tarkkailija John Palmer toteaa: "... EU kykenee johdonmukaiseen ja tehokkaaseen johtavaan rooliin vain, jos se — ennen kaikkea muuta — tunnustaa rehellisesti sen kuilun, joka on olemassa useimpien eurooppalaisten valtioiden ja kansojen näkemysten ja Bushin hallituksen näkemysten välillä." (Brussels needs to break with Washington, Guardian Unlimited, 14.8.2006)
Heikka on sokea tosiasialle, että Yhdysvaltain ja Israelin nykyinen politiikka vain syventää arabi- ja muslimimaailmassa kytevää vihaa Washingtonia ja sen liittolaisia kohtaan. Tässä vastakkainolossa piilee yhä vakavampien konfliktien mahdollisuus.
Vieraile arkistossa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Yhdysvaltain politiikka, Lähi-itä, Persianlahti, Robert Fisk, Hannu Reime