12.6.2008 **** Etusivulle

Nato — moderni kriisinhallintajärjestö?

Tapani Lausti

Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia syytetään juuttumisesta kylmän sodan aikaisiin asetelmiin. Jäsenyyden kannattajat kehottavat suomalaisia astumaan rohkeasti menneisyyden varjoista lännestä paistavaan auringonvaloon. Ja onhan Suomella nyt myös reipas ja nuorekas ulkoministeri, jonka aurinkoinen hymy kuvastaa luvassa olevaa onnea ja turvallisuuden tunnetta.

Näin Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen: "Erityisesti uuden ulkoministerin Alexander Stubbin astuttua tehtäväänsä ulkopoliittinen kulttuuri on alkanut avautua ennennäkemättömällä tavalla. Stubbin viesti Naton muuttumisesta moderniksi kriisinhallintajärjestöksi ja demokraattisten maiden yhteistyöelimeksi lienee tullut kaikille selväksi." (Nato-keskustelun avautuminen ei vielä näy kansan mielipiteissä, Helsingin Sanomat, 6.6.2008)

Rahkonen kuuluu "kaikki on miltä näyttää" -koulukuntaan. Maailman todellisuutta ei tarvitse analysoida. Jos Naton huippukokoukset julistavat "kriisinhallintaa", niin täytyyhän sen olla totta.

Suomalaiset eivät kuitenkaan ole yksin epäluuloissaan. Yleinen mielipide kaikkialla Euroopassa seuraa epäillen Naton toivottomia "kriisinhallintaoperaatioita" kaukana Euroopasta. Afganistanista on tullut painajainen niin Natolle kuin maan asukkaille.

Pakistanilais-brittiläinen kommentaattori Tariq Ali huomauttaa monien arvovaltaisten amerikkalaistenkin kommentaattoreiden myöntävän, että Afganistanin tilanne on toivoton. Naton uskottavuutta koetellaan vuoristoisessa maassa, missä nekin kansalaiset, jotka aluksi ilahtuivat sotilaallisesta väliintulosta, ymmärtävät nyt olleensa väärässä. Ihmiset suhtautuvat yhä vihamielisemmin vieraiden joukkojen läsnäoloon. (Nato's lost cause, The Guardian/Comment is free, 11.6.2008)

Ali toteaa Naton epäonnistumisten ja niiden joukkojen käyttäytymisen levittävän vihaa afgaanien keskuudessa. Nato itsekään ei enää Alin mukaan teeskentele, että sen miehityksellä pyritään vastaamaan afgaanikansan tarpeisiin. Nyt myönnetään, että kyseessä on Yhdysvaltain sotilaallinen tunkeutuminen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Yhdysvaltain massiivinen sotilaallinen läsnäolo perustuu vanhakantaiseen geopoliittiseen ajatteluun. Pysyvien tukikohtien asettaminen Kiinan ja Iranin naapuriin on amerikkalaisille strategeille suuri houkutus.

Rahkonen kirjoittaa, "että yleinen mielipide ei Nato-kysymyksessä pohjaudu kovinkaan laajaan asiatietoon vaan pikemminkin pitkäaikaiseen historialliseen kokemukseen ja myytteihin. Tämä heijastuu muun muassa siinä pelossa, että suomalaiset reserviläiset joutuisivat vasten tahtoaan Irakin kaltaisiin konflikteihin sotimaan suurvaltojen sotia."

Tähän on todettava, että asiatieto ei ole kovin vahvoilla Nato-mielisten vaikuttajien keskuudessa. He eivät ole selvästikään tutkineet Afganistanin lähihistoriaa. Yhdysvaltain ulkopolitiikan todellisuus on heille vierasta. Tietämättömyydessään — tai aatteellisessa innossaan — he kampeavat Suomea leiriin, jonka otteita maailman kansalaisten enemmistö kammoksuu. Hokemat demokraattisten maiden yhteisöstä eivät tätä tosiasiaa poista. Ja vaikka suomalaisia ei Nato-jäsenyyden mahdollisesti toteutuessa pakotettaisikaan suurvaltojen provosoimiin konflikteihin, tavallinen moraalintaju riittää vierastamaan sumeilematonta sotilasliittoutumaa.

Naton "kriisinhallinta" on viime kädessä Yhdysvaltojen suurvaltaetujen puolustamista. Aikamme polttavia ongelmia ilmastonmuutoksesta ruoka-, öljy- ja finanssikriiseihin ei ratkaista asevoimin. Nato on maailman olojen horjuttaja, ei rauhan turvaaja.


Vieraile arkistossa: Yhdysvaltain politiikka, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Afganistan, Tariq Ali, Robert Fisk, Hannu Reime

[home] [archive] [focus]