Kotimaa, elokuu 1992

Britit etsivät eurooppalaisuuttaan

Eurooppalaisuuden vyöry Britanniaan sisämarkkinakeskustelun muodossa on herättänyt britit miettimään omaa rooliaan kuumeisella vauhdilla muuttuvassa maanosassa.

Muut eurooppalaiset ovat panneet merkille, että briteille Euroopan murros tuottaa erityisen suuria psykologisia vaikeuksia. Näkyvin osoitus tästä on pääministeri Margaret Thatcherin kiihkeä kansallisen suvereniteetin puolustus. Thatcher on halunnut palauttaa Britannialle sen maailmanvallan aikaista suuruutta. Tämä heijastaa niitä vaikeuksia, joita briteillä on ollut muuntautumisessa suurvallasta tavalliseksi eurooppalaiseksi valtioksi.

Mutta myös monet tavalliset kansalaiset vierastavat manner-Eurooppaa. Kun britit ylittävät Englannin kanaalin, he sanovat menevänsä "Eurooppaan". Heidän saarellinen mielenlaatunsa ei miellä Britanniaa osaksi Eurooppaa.

Uuden ajan kouristukset näkyvät kouriintuntuvalla tavalla vanhoilla teollisuusalueilla Koillis-Englannissa. Täällä paikalliset asukkaat kamppailevat paikallisten ongelmien, Euroopan yhdentymisen ja kansainvälistyvän talouden ristiaallokossa.

Teollisen vallankumouksen synnyttämä kotimainen teollisuus Newcastlessa, Sunderlandissa ja Middlesbroughissa on syvän taantuman jälkeen antamassa tilaa ulkomaisille investoijille. Koillis-Englanti on Euroopan suurin japanilaisten investointien keskus. Alueelle tuotantoa perustaneet ulkomaiset yhtiöt ovat täällä ennen kaikkea eurooppalaisten markkinoiden vuoksi.

Japanilaisen autotehtaan Nissanin perustaminen Washingtoniin, Sunderlandin teollisuusalueelle oli valtakunnallisesti juhlittu tapahtuma. Nissan on tarjonnut suuren määrän työpaikkoja paitsi itse tehtaassa myös sen ympärille syntyneen alihankkijatoiminnan ansiosta.

Uusien yhtiöiden vierasmaalaisuus ei näytä synnyttäneen kansallisia ristiriitoja. Mutta eräiden paikallisten asukkaiden mielestä ulkomaiset yhtiöt ovat vain luoneet etuoikeutettuja saarekkeita pahasti kärsineille alueille.


Taloudellisen elpymisen nurjat puolet

Clare Philipson joutuu naisten turvakodin koordinaattorina seuraamaan elämn nurjia puolia Washingtonissa. Hän sanoo panneensa merkille kielteisiä asenteita ulkomaisia yhtiöitä kohtaan.

"Olen kuullut ihmisten valittavan ulkomaisille yhtiöille myönnettyjä valtavia tukiaisia. Toisenlaisella politiikalla olisi voitu rohkaista paikallisillakin aloitteita."

Taloudellinen elpyminen on Philipsonin mukaan ollut hyvin epätasaista.

"Washingtonissa on nyt rinnan todellisia vaurauden pesäkkeitä ja syvän köyhyyden pesäkkeitä. Kauniin julkisivun takaa löytyy vakavia sosiaalisia ongelmia."

Miesten väkivaltaisuus, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja alkoholismi ovat seudun vitsauksia. Ne kuvastavat pinnanalaisia ahdistuksia. Köyhyyttä todistaa riisitaudin palaaminen lastentautien joukkoon.

Washington on sekoitus siistejä teollisuuspuistoja, uusia kauniita omakotitaloja ja ankeita asuinalueita. Philipson sanoo asukkaiden olevan materiaalisessa kierteessä. Sosiaalista asemaa mitataan ostokyvyllä. Vanhat solidaarisuuden siteet ovat katoamassa. Elämä on sisäänpäin kääntynyttä.

Kaikkia kaupungin asukkaita ei ole miellyttänyt se, että kunta on antanut Nissanin työntekijöille asuntoapua, joka on evätty muilta. Matot, jääkaapit ja muut perustarvikkeet on annettu ilmaiseksi. Japanilaisten työntekijöiden kielikoulutukseen löytyi rahoja, joita ei koskaan suostuttu myöntämään paikallisten asukkaiden koulutustarpeisiin.

Tämä ei ole ilmeisesti kuitenkaan johtanut muukalaisvihamielisyyteen, eivätkä asukkaat kiistä kunnanjohtajien argumenttia, että uudet yhtiöt elvyttävät alueen taloutta. Mutta kaikesta syntyy vaikutelma, että yhtiöt hahmotetaan vielä ulkopuolisten voimien edustajiksi.

 
Vanhan teollisuuskeskuksen ankeutta

Sunderlandin keskusta tekee ankean vaikutuksen. Ihmiset ovat vaatimattomasti pukeutuneita. Modernin aikakauden köyhyys kuvastuu ihmisten alakuloisissa ilmeissä.

Sunderlandin työttömien keskuksessa teollisuuspastori Brian Hails selostaa eteläenglantilaisen yliopiston opiskelijoille seudun sosiaalista todellisuutta. Pohjoisen oloihin tutustuminen on ollut etelän pehmeämmistä oloista kotoisin oleville opiskelijoille kulttuurishokki.

Pastori Hails on seurannut läheltä usien yritysten tuloa alueelle. Nissanin tehtaan työntekijöiden kanssa keskusteleminen on osa hänen työsarkaansa. Hails on syvästi tietoinen siitä, miten taloudellisten aikakausien vaihtelu ravistelee paikallisia asukkaita. Hän arvelee, että kenties eräänä päivänä Nissankin lähtee. Silloin on taas etsittävä jotakin uutta tilalle.

Pastori muistuttaa, että hyvinvoinnin kasvua kuvaavat tilastot kätkevät taakseen myös alueita, joita taloudellinen elpyminen ei ole koskettanut.

Ihmisten irrallisuuden tunnetta syventää se, että uusi aika on rikkonut vanhat työläisyhteisöt. Hails on nähnyt työssään, että tällaiset murrosvaiheet synnyttävät ihmisissä ahdistusta.

"En usko, että meillä on enää paluuta isovanhempiemme vakaisiin yhteisöihin. Elämme toisenlaista aikaa, jota leimaavat uudet tietoliikenneyhteydet. Parin vuoden kuluttua olemme osa Eurooppaa. Yhtiöt täällä ovat suunnanneet katseensa Eurooppaan."


Eurooppalainen identiteetti

Hails sanoo, että teollisuuspastorina häenkin tehtävänsä on ollut lisätä ihmisten tietoisuutta uudesta Euroopasta. Hänen mielestään on tärkeätä ymmärtää edessä olevia muutoksia.

"Ihmiset hyväksyvá„át eurooppalaisen identiteetin, jos siitä on heille etua. Itse ajattelen mielelläni, että hyödymme Euroopasta varsin konkreettisella tavalla. Nissan ei olisi tullut tänne ilman eurooppalaisten markkinoiden olemassaoloa."

Clare Philipson uskoo Euroopan yhteisön tuovan Britanniaan uusia tuulia.

"Me suhtaudumme täällä hyvin myönteisesti Eurooppaan. Uskomme, että asiat etenevät Britanniassa parempaan suuntaan EY:n avulla. Pidämme manner-Euroopan maita ilmapiiriltään lempeämpinä.  Lastenhoito, äitiys- ja isyyslomat, sairauskorvaukset, kaikki nämä näyttävät paremmin järjestetyiltä monissa muissa EY-maissa."

Naisten koulutuskeskusta Washingtonissa johtava Sheila Davidson yhtyy tähän näkemykseen. Hänen innostustaan lisäsi se, että koulutuskeskus sai kolmen vuoden ajan ns. innovaatiorahaa EY:n sosiaalirahastosta. Davidson valittaa kuitenkin, että eurooppalaisuudesta kiinnostuneet ihmiset tuntevat itsensä eristyneiksi. Heidän EY-kiinnostukselle ei ole olemassa minkäänlaisia toimintakanavia. He saavat tyytyä lehtien lukemiseen. Rahojen anominenkin EY:ltä oli äärimmäisen monimutkainen ja turhauttava prosessi. Ja kun rahojen myöntäminen loppui, tähän ei saatu mitään selitystä.

Davidson arvelee monien tavallisten brittien suhtautuvan pelolla Euroopan sisämarkkinoiden arvaamattomiin seurauksiin. Ihmiset vierastavat ajatusta eurooppalaiseen valuuttaan siirtymisestä. Tämä tuntemattoman tulevaisuuden pelko yhdistyy monissa mielissä haluun tarrautua brittiläiseen identiteettiin.

Pohjoisen asukkaat muistuttavat kuitenkin, että täällä identiteetillä on hyvin alueellisia muotoja. Pohjoisessa koetaan yleisesti, että etelä on imenyt nämä alueet tyhjiin. Teollisuus on heidän mielestään palvellut enemmän etelän kuin pohjoisen tarpeita. Pohjoinen tarjosi ennen kaikkea halpaa työvoimaa. Taloudellinen taantuma antoi lopullisen kuoliniskun kokonaiselle elämänmuodolle. Pastori Hails puhui etelän opiskelijoille taloudellisista voimista, joiden hallitseminen on pohjoisen asukkaiden ulottumattomissa.

Muualla Britanniassa puhutaan enää hyvin vähän anglikaanikirkon kohua herättäneestä suurkaupunkien köyhyyttä koskeneesta raportista, Faith in the City. Koillis-Englannissa toimii aktiivisesti Durhamin piispan David Jenkinsin johtama Faith in the City -komitea, jolla on useita projekteja vähäosaisten auttamiseksi.


                                                      Sunderland,
                                                    TAPANI LAUSTI
                                                           Kuvat:
                                              CHRISTINE FITZWATER                   
                                             
    

 

 

[home] [archive] [focus]