MoniTori, 1999

Teksti: Tapani Lausti

Stephen Lawrence – nimi joka jää Britannian rotuongelmien historiaan

Harva asia on viime vuosina ravistellut brittejä yhtä rajusti kuin mustan nuorukaisen, Stephen Lawrencen  murhaa selvitellyt, helmikuussa julkaistu raportti. Selvitys paljasti yksityiskohtaisesti, miten murhaa selvitelleet poliisit antoivat rotuennakkoluulojensa turmella koko rikoksen selvittämisprosessin.

Stephenista on tullut Britannian rotuongelmien symboli. Hänen kuvansa esiintyy julisteissa, joista kaikki britit ovat nähneet ainakin valokuvia. Toiveikkaimmissa arvioissa on sanottu, että Stephen antoi kuolemallaan kansakunnalle mahdollisuuden muuttua rotuasenteissaan.

Stephen Lawrence puukotettiin kuoliaaksi huhtikuussa 1993 yksinomaan siksi, että hän oli musta. Surmaajat olivat joukko rotuvihan riivaamia nuorukaisia. Tappopaikalle saapuneiden poliisien asenteita taas sävytti alusta alkaen havainto, että uhri oli musta. Stephenin hengissä säilynyttä ystävää ja sittemmin hänen vanhempiaan kohdeltiin epäluuloisesti ja ylenkatseella. Oli kuin uhria olisi pidetty osavastuullisena omaan kuolemaansa. Poliisit kadottivat hidastelullaan monia johtolankoja syyllisten tunnistamiseksi.

Surmatun nuorukaisen vanhemmista, Doreen ja Neville Lawrencesta tuli sittemmin valtakunnallisesti tunnettuja hahmoja. Hillityn arvokkaasti he pitivät kiinni vaatimuksistaan saada rikos perusteellisesti selvitetyksi. Tapauksen julkinen, ei-oikeudellinen tutkimus oli heidän sitkeytensä ansiota. Oikeudenkäynneissä todistusaineisto epäilyksenalaisia nuoria kohtaan oli leimattu riittämättömäksi. Vaikka Lawrencet kuuluvat rodulliseen vähemmistöön, valkoinenkin väestö samaistui heidän kärsimyksiinsä ennennäkemättömällä tavalla. Epäilemättä monia valkoisia viehätti mielikuva lainkuuliaisesta mustasta perheestä, jonka lahjakas poika haaveili arkkitehdin urasta.

Jälkeenjäänyt poliisikulttuuri

Tapausta selvitelleissä julkisissa kuulusteluissa poliisit paljastivat tietämättömyytensä monikulttuurisessa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Heillä ei ollut toisrotuisia tuttavia tai ystäviä. Heidän sananvalintansa osoittivat tietämättömyyttä siitä, mitkä käsitteet olivat Lontoon mustan väestön silmissä loukkaavia.

Lontoon poliisien toimintaa pitkään virkansa puolesta valvonut Michael Hutchinson-Reis – ihonvärinsä trinidadilaiselta isältään ja suomenkielen taidon äidiltään saanut luennoitsija – sanookin ammattikunnan edustajien jääneen asenteissaan pahasti jälkeen muuta väestöä.

“Poliisit eivät ole edustava otos työskentelyalueestaan. Heidän sosiaalinen elämänsä pitää heidät erillään muista roduista. He ovat samanaikaisesti niin sosiaalisen diskriminaation uhreja kuin sen toimeenpanijoita.”

Hutchinson-Reis korostaa, että poliisien työ on ongelmallista.

“He kohtaavat muita ihmisiä vain vaikeissa olosuhteissa. Tällaisissa tilanteissa ei ole yllättävää, että ennakkoluulot vahvistuvat.”

Poliisien perinteellinen alakulttuuri istuukin syvässä. Hutchinson-Reis sanoo itsekin yllättyneensä, miten Lontoon Brixtonin kaupunginosan poliisiaseman entinen päällikkö kuvasi heidän yhteisellä Suomen vierailullaan koulutustaan. Nuorena konstaapelina hänelle selitettiin, että keskiluokkaisella esikaupunkialueella tavattava musta mies oli pidätettävä, koska hänellä ei voinut olla muuta kuin paha mielessä.

Nämä asenteet elävät yhä. Hutchinson-Reis kertoo tuntemastaan nuorukaisesta, jonka poliisit pidättivät hiljattain kotiovellaan, koska asunnon hyvä laatu ei vastannut heidän mielikuvaansa mustalle nuorukaiselle soveltuvasta kodista. Poliisit käskivät naapurin valkoista naista pitämään suunsa kiinni, kun tämä yritti selittää, että nuorukainen oli menossa omaan kotiinsa. Nuorukainen itse järkyttyi poliisien siivottomasta kielenkäytöstä poliisiautossa. Läsnä ollut naiskonstaapelikaan ei tuonut julki minkäänlaista paheksuntaa.

Britanniassa mustan kansalaisen todennäköisyys joutua poliisin pysäyttämäksi ja kuulusteltavaksi on kymmenen kertaa suurempi kuin valkoisen, todennäköisyys joutua pidätetyksi on viisinkertainen ja todennäköisyys kuolla poliisien käsittelyn seurauksena seitsenkertainen. Tuorein, mielenosoituksia aiheuttanut kohukuolema sattui Pohjois-Lontoon Tottenhamin kaupunginosassa tammikuussa. 30-vuotias Roger Sylvester kuoli poliisien käsissä näiden vietyä hänet sairaalaan epäselvissä olosuhteissa. Tapausta on pidetty joukkotiedotusvälineissä esimerkkinä poliisien tavasta kohdella pidättämiään mustia. Tottenhamissa on pidetty mielenosoituksia, joissa on vaadittu Sylvesterin pidättäneiden poliisien erottamista.

Rakenteellinen rasismi

Väittelyä onkin puhjennut institutionalisoituneesta tai rakenteellisesta rasismista. Vaikka Lontoon poliisipäällikön Sir Paul Condonin katsotaan tehneen paljon poliisilaitoksessa piilevän rasismin kitkemiseksi, hän viivytteli kauan ennen kuin myönsi, että laitosta vaivaa rakenteellinen rasismi. Kuitenkin kaupungin musta ja aasialainen väestö tietää omasta kokemuksestaan, että poliisien tapa reagoida heihin ilmentää vaistonvaraisia ennakkoluuloja.

Kaikki eivät ole tyytyväisiä rakenteellisen rasismin käsitteeseen, koska se tulkitaan niin monella eri tavalla.

Tutkija Paul Barker varoitti, että monitulkintaisuus helpottaa rotuennakkoluulojen väheksymistä. Barker analysoi käsitettä New Statesman -viikkolehdessä (26.3.1999). Hän löysi neljä tulkintaa. Rakenteellisella rasismilla voitiin ensinnäkin tarkoittaa “tahatonta rasismia”. Tietyt työmenetelmät ja säännöt saattavat vaikuttaa syrjivästi, vaikka tämä ei ole ollut tarkoitus.

Toiseksi rakenteellinen rasismi koetaan synonymiksi “kanttiinikulttuurille”, missä toisrotuisia koskevat vitsit sallitaan huumorin nimessä, mutta ilmapiiri heikentää kykyä eläytyä rodullisten vähemmistöjen ongelmiin.

Kolmas tulkinta on ollut helpointa kiistää. Se katsoo, että organisaation rasistisuus on tietoista ja tahallista.

Neljännen tulkinnan mukaan poliisilaitos ja kaikki julkiset instituutiot ilmentävät koko yhteiskunnan rotuennakkoluuloja. Tämä tulkinta tekee rakenteellisen rasismin kitkemisen miltei mahdottoman tuntuiseksi.

Nyt Britanniassa kysytään joka tapauksessa, voiko poliisilaitos muuttua. Vielä vaikeampi kysymys on, saadanko valkoisen enemmistön ennakkoluuloja lievennettyä.

Hutchinson-Reisin mielestä Lawrence-raportin suuri arvo on siinä, että se herätti koko väestön pohtimaan rotuasenteitaan.

“Poliisien toiminnan puutteet on paljastettu poliittisesti ja oikeudellisesti. Niitä on selvitelty niin joukkotiedotusvälineissä kuin oikeudessa. Raportti voi olla vedenjakaja.”

Britannian sisäministeriö pohtii nyt toimia Lawrence-raportin suositusten valossa.

Ministeriö on määrännyt maan poliisivoimat värväämään yli 8.000 mustaa ja aasialaista riveihinsä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Näistä yli 5 600 värvättäisiin Suur-Lontoossa, missä yli neljännes väestöstä kuuluu näihin etnisiin vähemmistöihin.

Poliisien kykyä ymmärtää rotukysymyksiä yritetään tehostaa koulutuksella. Poliisien työn valvontaa pyritään tehostamaan. Rasistinen käyttäytyminen johtaa erottamiseen. Virkavirheestä syytetty poliisi voidaan saattaa kurinpidollisiin seuraamuksiin vielä viisi vuotta eläkkeellemenon jälkeen.

Viimeksi mainittua parannusta Michael Hutchinson-Reis pitää erityisen tervetulleena.

“Virka-asemansa väärinkäytöstä epäillyn poliisin saaminen oikeuteen on edellyttänyt tavallistakin pitävämpää todistusaineistoa. Kun sellainen on koottu, asianomainen poliisi ilmoittautuu sairaaksi tai siirtyy eläkkeelle ennen kuin juttu tulee oikeuteen.”

Rodullisiin vähemmistöihin kuuluvien poliisien lukumäärän lisäämisen Hutchinson-Reis kokee ongelmalliseksi. Jos mustien konstaapelien koetaan saaneen virkansa tai ylennyksensä ihonvärinsä ansiosta, heidän uskottavuutensa kärsii. Tuore selvitys osoittaa joka tapauksessa, että rodullisiin vähemmistöihin kuuluvia poliiseja eroaa koko ajan työympäristön rasistisen ilmapiirin vuoksi.

Pettymystä on aiheuttanut se, ettei poliisien koko toimintaa aiota saattaa tiedonvapauslain piiriin, kuten Lawrencen tapausta selvitellyt komitea suositteli. Hallitus ei halua, että tiedonvapauslaki ulottuu rikoksentutkinnassa koottuun tietoon.

Stephen Lawrencen kuolemaa käsiteltiin jälleen julkisuudessa huhtikuussa, kun Garanada Television lähetti kohua herättäneen ohjelman, jossa taposta epäillyt nuoret miehet ensimmäisen kerran vastasivat syytöksiin.

Syyttömyyttään vakuuttaneet miehet antoivat ristiriitaisia lausuntoja kokemuksistaan iltana, jolloin Stephen tapettiin.

Poliisi sai ohjelman televisioinnin jälkeen valtavan määrän puhelinsoittoja, joista kahden sanottiin osoittautuneen hyödylliseksi.

Doreen ja Neville Lawrence paheksuivat ohjelman televisioimista.

[home] [archive] [focus]