Kotimaa, 4.2.1994

Durhamin piispan viesti ennen eläkkeelle menoa:

"Rahanahneus on nyt paljastunut epäjumalanpalvonnaksi"

Tapani Lausti

"Nyt on tullut aika pohtia uudelleen tapoja elää yhdessä toistemme kanssa. Kapitalismi on ajanut meidät täydellisen pirstoutumisen tilaan. Yksilöiden odotetaan vain ajavan omia etujaan — tai etuja joita kuvitellaan heidän omikseen. Elämää ei selvästikään voi elää tällä tavalla."

Durhamin piispa ei ole menettänyt hiukkaakaan siitä älyllisestä energiasta ja rohkeudesta, joka teki hänestä 80-luvun puolivälissä Britannian kohutuimman kirkonmiehen. Tohtori David Jenkinsin valmistautuessa nyt eläkkeelle siirtymiseen hän pohtii työhuoneessaan Aucklandin linnassa menneiden vuosien kiivaita riitoja.

Jenkinsin tapa kommentoida ääneen poliittisesti riidanalaisia kysymyksiä nosti hänet Margaret Thatcherin vuosina monien silmissä ainoaksi uskottavaksi oppositioksi uusoikeiston sosiaalisesti tylyjä oppeja vastaan. Sanomalehdet painoivat hälyotsikoita ja irrottivat hänen poliittiset lausuntonsa niiden uskonnollisesta yhteydestä. Piispa julkaisi siksi puhekokelman nimeltä "Jumala, politiikka ja tulevaisuus".

Monet valittivat hänen kylväneen sekaannusta ja jopa epäilyä uskovaisten mieliin. Mutta hänen puheensa ovat saaneet ihmiset puhumaan Jumalasta jopa pubeissa. Suosionosoitukset keskeyttivät hetkeksi hänen virkaanastujaissaarnansa Durhamin katedraalissa vuonna 1984. Saarnan päätyttyä kirkkoväki osoitti hyväksymistään nousemalla seisomaan.

Pohjois-Englannissa monet luonnehtivat hänen rooliaan profeetalliseksi. Tohtori Jenkinsin lempeä olemus on monasti ilmentänyt pohjoisen ihmisten kärsimyksiä, kun alueen tuotantolaitoksia on uhrattu markkinavoimille. Nyt monet pelkäävät kirkon taas etääntyvän sosiaalisista kysymyksistä piispan jäädessä eläkkeelle.

Jenkins itse uskoo, että aika on mennyt eteenpäin.

"En usko, että tämä keskustelu katoaa. Nyt hyväksytään itsestäänselvyytenä, että jos ei kirkon niin ainakin kirkkoon kuuluvien ihmisten oikeus ja velvollisuus on osallistua näihin keskusteluihin. Eräät oikeistopoliitikot ovat edelleen vihaisia ja vaativat kirkkoa pitäytymään hengellisiin velvollisuuksiinsa. Mutta tämä on yhä harvinaisempaa."

"Lisäksi yhä useammat ihmiset ovat tulleet tietoisiksi yhteiskunnallisen kehityksen epätyydyttävästä luonteesta. Iskulauseisiin pitäytyvä poliittinen keskustelu on lyhytjänteistä. Se ei ole todellista keskustelua vaan fraasien nakkelemista vastustajan niskaan."

"Valmiutta todelliseen keskusteluun kuitenkin on. Eräs konservatiivinen kansanedustaja sanoi minulle hiljattain yksityisesti, ettei nykyinen poliittinen järjestelmä kykene reagoimaan ongelmiin. Parlamentti tarvitsee pitkälle meneviä uudistuksia."

Jenkins sanoo, että Britanniassa on nyt elpynyt halu käydä rationaalista, kriittistä ja avointa keskustelua. Tämä ilmapiiri edustaa hänen mielestään liberalismia sanan parhaassa länsimaisessa merkityksessä.

"Mutta samalla kriittinen kysymys on, saadaanko tähän keskusteluun riittävästi ihmisiä ennen kuin fundamentalismi ja mahdollisesti fasismi ja epätoivo saavat meistä vallan. Olemme äärimmäisen kriittisessä tilanteessa."

Jenkins pitää vaarallisena sitä, että yhä usemmat ihmiset on ajettu yhteiskunnan normaalien toimintojen ulkopuolelle. Viha ja epätoivo ovat tihentymässä.

"Vaarana on fasismi joko köyhien pelästyttämien vauraiden ihmisten itsepuolustusreaktiona tai köyhien valmiutena seurata vahvaa johtajaa, joka lupaa parantaa heidän aineellisia olojaan."

"Tässä maassa — ja kuulemme tästä kaikuja muualtakin, islamilaiselta puolelta mutta myös kristilliseltä puolelta — äänekkäimmin huutavat ihmiset, jotka vaativat paluuta perinteiseen uskoon. He kaipaavat fundamentalismia, joka palvoisi raamatullista tai karismaattista auktoriteettia. Tässä piilee suuri vaara."

Durhamin piispa kaipaa kirkolta uutta traditiota, joka elvyttäisi samalla joitakin perinteitä menneisyydestä, kun kirkko ja yhteiskunta elivät vielä yhdessä.

"Kristillinen käytäntö kristillisissä maissa on ohentunut niin suuressa määrin. Yksityistetty uskonto, joka keskittyy yksilön lohduttamiseen, eikä osallistu maailman asioihin, on köyhdyttänyt kristinuskoa."

"Mutta uskon, että yhä yleisemmin ollaan taas heräämässä ymmärtämään raamatun Jumala koko maapallon Jumalana. Luomiskertomus osoittaa Jumalan olevan yhteydessä kaikkeen."

Mistä yhteiskunnallinen uudistuminen voi sitten lähteä?

"Tarvitsemme kristillisiä aloitteita, jotka kokoavat yhteen hyvää tahtoa osoittavia miehiä ja naisia. Olen usein puhunut kolmikosta, joka koostuu kaitsijoista, kiroajista ja toimijoista. Nämä ovat ihmisiä, jotka ilmentävät uskoakseni Jumalan, raamatun ja evankeliumin henkeä."

Jenkins ei välitä, vaikka näiden ihmisestä huolta kantavien kansalaisten joukossa olisi ateistejakin. Maailman kauheuksien vuoksi he saattavat kirota ajatusta Jumalasta. Mutta heissä elää voimakas ja inhimillinen vastenmielisyys vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.

Uusoikeistolaisen vimman vuosina Margaret Thatcher arvosteli Durhamin piispaa puuttumisesta kansantalouden hoitoon. Arvostelijat eivät Thatcherin mukaan näyttäneet voivan sietää ajatusta, että luodessaan vaurautta muille vaurauden levittäjillä on taipumus vaurastuttaa myös itseään. Thatcherilaisyys on nyt kadottanut uhonsa. Konservatiivit riitelevät kiivaasti poliittisista valinnoista. Durhamin piispa sanoo kokemusten osoittavan, etteivät vaurautta haalivat ihmiset todellisuudessa luo sitä muille.

"Näen tämän uskonnollisin, raamatullisin käsittein epäjumalanpalvonnan ilmestyksenä. Ihmiset uskoivat vilpittömästi, että kun taloudellinen operaatio tuottaa rahaa, se voidaan ensin jakaa osakkeenomistajille ja erityisesti johtaville yrittäjille, ja sitten syntyvät keinot yleisemmän vaurauden synnylle."

"On kuitenkin epäloogista olettaa, että nykyiset sääntelemättömät kapitalistiset rahamarkkinat voisivat saada aikaan samanlaisia tuloksia kuin 19. vuosisadan yritystoiminta."

Jenkins kysyy myös miten vauraudeksi voidaan luonnehtia kehitystä, joka ensin velkaannuttaa kehitysmaat niin, että ne eivät kykene ruokkimaan väestöään ja sitten alkaa luoda kehitysmaita muistuttavia pesäkkeitä vauraisiin maihin. Piispa pitääkin tärkeänä uudenlaista talousajattelua edustavien tutkijoiden ja aktivistien työtä. Taloudellisiin laskelmiin on heidän mielestään otettava mukaan kaiken taloudellisen toiminnan ihmisille ja ympäristölle aiheuttamat haitat. Tämä vastaa piispan mielestä kristinuskon käsitystä kristillisestä yhteisöajattelusta.

"Ja kun tarkastelee historiaa, ei ole mitään syytä uskoa, että yhteiskunta voidaan organisoida vain tietyllä tavalla. Kun yksi järjestelmä menettää elinkelpoisuutensa, on etsittävä uutta."

Jenkins sanoo aina toivoneensa, että teollisuuden katoamisesta kärsinyt Koillis-Englanti voisi luoda uudenlaisia yhteisöjä käyttämällä sitä vähää, mikä ihmisillä on vielä jäljellä.

"Toivon, että pienet alueet ja maat voisivat kiihkokansallismielisyyteen sortumatta käyttää pienuuttaan hyväkseen tällaisen pragmaattisen yhteiselämän luomiseksi, jakamalla rajoitukset ja niukkuuden keskenään. Jo pelkkä välttämättömyys pakottaa ihmiset pohtimaan uudelleen yhdessä elämistä."

Durhamin piispa jää eläkkeelle ensi heinäkuussa. Hän päätti luopua virastaan puoli vuotta ennen määräaikaa päästäkseen kirjoittamaan kirjaansa Britannian yhteiskunnallisten instituutioiden kriisistä. David Jenkins ei aio vaieta.

 

Durhamin piispa homoseksuaalisuudesta

Englannin kirkossa on epäilty homoseksuaalisuuden nousevan naispappeuden jälkeen seuraavaksi riidanaiheeksi. David Jenkins pitää tätä mahdollisena ja ennustaa vaikeata väitteöyä.

"Vaikka sitä ei ole julkisesti myönnetty, naispappeus kouraisi ihmisten psyykeä erittäin syvältä. Tässä on kyse ihmisten seksuaalisesta epävarmuudesta mutta myös ehdottoman auktoriteetin kaipuusta, jota nyt on horjutettu."

"Pelkään traditionalistien, nyt kun he ovat hävinneet naispappeuskiistan, alkavan varoitella ihmisiä sanomalla, että katsokaa nyt: kun naispappeuden nimissä alettiin muuttaa raamatusta kumpuavia traditioita, ollaan puolustuskyvyttömiä homoseksuaalisuuden synnin ja perversion edessä. Tämä johtaa uusiin synteihin, he tulevat varoittamaan."

"Homoseksuaalisuuden pelko on niin syvää, että paniikinomaisen vihan edessä on vaikea puolustaa homoseksuaalien ihmisyyttä. Seksuaalikeskustelua vaikeuttavat myös Aidsin herättämä pelko ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan todistusaineiston lisääntyminen."

Durhamin piispa itse on valmis hyväksymään papeiksi seksuaalisesti aktiivisia homoseksuaaleja, kunhan he elävät uskollisessa parisuhteessa. Jenkinsin mielestä tällaista suhdetta ei kuitenkaan voi verrata avioliittoon. Silloin hämärrytetään miesten ja naisten välisiä suhteita ja tarvetta elvyttää perhesiteitä, Jenkins sanoo.

JENKINS SAI SOVINNAISEMMAN SEURAAJAN

David Jenkinsin seuraajaksi Durhamin piispana nimitettiin viime viikolla Rochesterin piispa Michael Turnbull. Turnbull on asenteiltaan huomattavasti Jenkinsiä sovinnaisempi kirkonmies. Hän antoi heti nimityksensä jälkeen ymmärtää, että kirkon on oltava poliittisesti osallistuva, mutta sen on toimittava läheisessä yhteistyössä hallituksen kanssa. Hän sanoi uskovansa Koillis-Englannin kokeneen "hämmästyttävän taloudellisen elpymisen".

Turnbullin nimitys tulkittiin eräissä kommenteissa oikeaoppisuuden vahvistamiseksi kriittisen kyselyn kustannuksella. Nimitys rikkoi viimeaikaisen perinteen, jonka mukaan Durhamin piispan virka on annettu kirkon pohtiville älyköille. David Jenkinsin lähtiäisluento — vaikka hän itse asiassa jää eläkkeelle vasta heinäkuussa — oli uskollinen hänen tyylilleen. Jenkins vaati jumalanpilkan sallimista. Valtion varojen käyttäminen jumalanpilkan estämiseen on hänen mielestään virhe.

"Jumala oli valmis asettamaan oman henkensä alttiiksi, joten hänen puolustamisensa on ajan haaskausta", hän sanoi. Jenkins lähti eläkkeelle omasta tahdostaan. Häntä ei painostettu eroamaan, kuten Helsingin Sanomat erheellisesti väitti. Englannin kirkon tiedottajat muistuttavat, että Jenkins ilmoitti eläkkeelle jäämisestään jo viime vuonna.

 

[home] [focus] [archive]