Suomen Kuvalehti, 20.2.1998

Pohjois-Irlannin kysymystä ratkotaan pohjoismaisella mallilla

Harvalle pohjoismaalaiselle on tullut mieleen oman historian tarjoaminen malliksi Pohjois-Irlannin konfliktin ratkaisemiselle. Nyt pohjoismaiden kokemuksia kuitenkin pohditaan niin irlantilaisten kuin brittiläisten lehtien palstoilla maiden hallitusten heitettyä neuvottelupöydälle ajatuksen “Saarten neuvoston” perustamisesta.

Kulissien takana oli jo pitempään pohdittu Pohjoismaiden neuvoston mallin soveltuvuutta näille saarille. Miten pohjoismaat ovat päässeet tilanteeseen, missä keskinäistä vihanpitoa ei enää osata edes kuvitella? Onko pohjoismaiden ja brittiläis-irlantilaisten saarten erilaisissa historioissa yhtymäkohtia, joita voitaisiin soveltaa konfliktin ratkaisuun Pohjois-Irlannissa?

Vertailua ovat jo pitempään harrastaneet irlantilainen filosofi, professori Richard Kearney ja englantilainen poliittinen kirjoittaja Simon Partridge. Vuosi sitten he olivat mukana Suomen Lontoon instituutin järjestämässä suljetussa tapaamisessa, johon oli kutsuttu irlantilaisia, brittiläisiä ja pohjoismaalaisia tutkijoita, poliitikkoja, diplomaatteja ja journalisteja. Merkillepantavaa oli, että paikalla oli myös nykyisen Pohjois-Irlannin ministerin Mo Mowlamin lähin avustaja.

Kearneyn ja Partridgen ajatuksena on ollut, että Saarten neuvoston avulla pyrittäisiin liennyttämään niin irlantilaisia kuin brittiläisiä nationalistisia intohimoja. Saarten ongelmien tarkastelunäkökulman siirtäminen eurooppalais-alueelliselle tasolle voisi madaltaa Pohjois-Irlantia jakavia raja-aitoja.

Irish Times -lehden hiljattain julkaisemassa artikkelissa Kearney ja Partridge palasivat Suomen Lontoon instituutin tilaisuudessa tehtyihin johtopäätöksiin. Pohjoismaiden ja brittiläis-irlantilaisen saariston välillä löydettiin monia yhtymäkohtia. Ne ovat molemmat olleet pitkään konfliktivyöhykkeitä, mutta pohjoismaat ovat sittemmin onnistuneet luomaan pysyvän rauhatilan alueelleen. Pohjoismaiden neuvosto ja ministerineuvosto ovat Kearneyn ja Partridgen silmissä osaltaan tehneet konfliktien puhkeamisen ajatuksenkin pohjoismaiden välillä mahdottomaksi.

Brittiläis-irlantilaisilla saarillakin alkaa olla edellytyksiä muutoksille. Saarten väestö on sisäisen muuttoliikkeen avulla murtanut monenlaisia raja-aitoja. Britannia on alkanut sopeutua monikulttuuriseen todellisuuteen. Irlannin tasavalta elää vaurainta kauttaan ja on alkanut avata oviaan muualta tuleville. Kearney ja Partridge toteavatkin: “Tämän uuden avoimuuden rohkaisemana, ja skandinaaveilta esimerkkiä ottaen, on syytä aloittaa vakava väittely uusista poliittisista järjestelyistä Irlannin molempien osien ja näiden saarten välillä.”

Pari päivää Kearneyn ja Partridgen artikkelin ilmestymisen jälkeen tunnettu skotlantilainen kolumnisti Neal Ascherson palasi asiaan lontoolaisessa Independent on Sunday -lehdessä. Kuvattuaan irlantilais-englantilaisen parivaljakon ajatuksia Ascherson varoitti, että eri tahot näyttävät pyrkivän käyttämään Saarten neuvoston ajatusta omiin tarkoitusperiinsä. Kearney ja Partridge katsovat kuitenkin, että ainakin keskustelu on alkanut edetä heidän haluamaansa suuntaan.

Tapani Lausti

Lontoo


Ks. myös:

[home] [archive] [focus]