Suomen Kuvalehti, 1989

Rautarouvan aatemaailma

Hugo Young, One of Us. A biography of Margaret Thatcher. Macmillan 1989.


"Syvällä vaistoissaan ihmiset tietävät minun olevan puheissani ja teoissani oikeassa."

"Olen politiikassa hyvän ja pahan välisen konfliktin vuoksi. Uskon, että hyvä lopulta voittaa."

Nämä Britannian pääministerin Margaret Thatcherin lausunnot kuvaavat oivallisesti sitä miltei messiaanista kiihkoa, joka leimaa "Rautarouvan" uskoa omaan historialliseen tehtäväänsä. Kymmenen vuotta kestänyt valtakausi on vahvistanut hänen vakaumustaan, että hän on johtanut maataan sen väestön syvimpien toivomusten mukaisesti. Hän on entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei hänen saarnaamilleen markkinatalousopeille ole realistista vaihtoehtoa.

Ja kuitenkin mielipidetiedustelut osoittavat, että britit eivät rakasta pääministeriään. Vuoden 1987 vaaleissa vain 32 prosenttia koko äänestäjäkunnasta antoi äänensä konservatiiveille.

Britannian parhaimpiin poliittisiin kommentaattoreihin lukeutuva Hugo Young pohtii tätä paradoksia yli 500-sivuisessa teoksessa, jota monet historioitsijatkin pitävät toistaiseksi parhaana Thatcherin elämäkertana.

Young kuvaa Thatcheria populistiksi, joka ymmärtää ihmisiä vain rajallisesti. Kansalaiset taas eivät mielipidetutkimuksista päätellen usko pääministerin ymmärtävän, miten tavalliset ihmiset elävät.

Thatcher on älykäs ja äärimmäisen lujatahtoinen nainen, mutta hänen politiikkaansa suodattuu hänen oman ilottoman henkilöhistoriansa kapeutta. Koululaisena hän suhtautui vakavalla uutteruudella oppimiseen. Pääministerinä hän lukee samanlaisella hartaudella jokaikisen paperin ja mietinnön.

Hänen varttumistaan aikuiseksi eivät värittäneet epävarmat nuoruuden etsinnät. Hän käyttäytyi aina moitteettomasti. Hänen metodistikirkkoon kuulunut isänsä, puritaaninen ja saita sekatavarakauppias, ei rohkaissut elokuvissa ja teatterissa käyntejä. Thatcherin kirjalliset intohimot ovat äärimmäisen rajoittuneet. Hänen lomalukemistoaan ovat talousraportit tai muut mietinnöt.

Thatcher johtaakin kansaansa häpeilemättömällä pikkukaupunkimentaliteetilla. Uuttera työnteko, säästäväisyys ja perhe ovat "normaaliuden" kulmakiviä. Alkuvuosina monet nimekkäät konservatiivitkin suhtautuivat hädintuskin salatulla ivallisuudella uuden pääministerin saarnaamiin yksinkertaisiin "kotitaloustotuuksiin". He uskoivat thatcherismin osoittautuvan väliaikaiseksi ilmiöksi. Nyt useimmat näistä epäilijöistä on siirretty parlamentin ylähuoneeseen, "sammuneiden tulivuorten museoon", kuten Young asian ilmaisee.

Thatcher onkin Youngin mukaan uupumaton taistelija. Epäilevät arvostelut ja vihamieliset hyökkäykset ovat vain omiaan vahvistamaan hänen taisteluhenkeään. Hänen sotaisuutensa perustuu lujiin moraalisiin vakaumuksiin. Pääministeri pystyy jopa nauttimaan kansalaisten epäsuosiosta, kunhan hän vain tietää olevansa oikeassa.

Tämä moraalinen paatos on antanut há„ánelle voimaa ravistella Britannian taloutta sosiaalisista kustannuksista piittaamatta. Young sanoo Thatcherin opettaneen britit sietämään joukkotyöttömyyttä. Ihmiset tietävät aineellisen ahdingon lisääntyvän sosiaalisen asteikon alapäässä, mutta riittävän monet kansalaiset ovat kokeneet oman elintasonsa nousseen.

Thatcher on kokenut käyvänsä kamppailua ajatuksista. Young sanoo yleisesti nyt myönnettävän, että hän on voittanut ainakin osittain tämän älyllisen väittelyn. Mutta Britannian älymystö ei ole uusoikeistolaistunut. Yliopistoissa ja taideakatemioissa pesii syvä vastenmielisyys thatcherilaisia arvoja kohtaan.

Mutta Youngin lainaamat tutkimustulokset osoittavat, että myöskään kansalaisten enemmistö ei yhdy pääministerinsä maailmankuvaan. Briteissä on vielä kymmenen thatcherismin vuoden jälkeen lujaa uskoa kollektiivisiin, yhteisöjen yhteenkuuluvuuteen perustuviin ratkaisuihin. Kapitalistinen individualismi häviää edelleen niukasti sosialistisemmille arvoille. Hajanainen ja tehoton oppositio ei ole tätä potentiaalia kuitenkaan kyennyt muuntamaan uhaksi Thatcherin vallalle.

Thatcher on tarjonut maailmalle tulevaisuudenkuvan, jota sävyttää lupaus markkinavoimien tarjoamasta aineellisesta runsaudesta ja sen mukana kasvavasta yksilönvapaudesta. Mutta jo nyt on nähtävissä, että samaan aikaan kun aineellinen vauraus on kasvanut, valtion asenne kansalaisvapauksiin on muuttunut hyökkäävämmäksi. Samalla uusoikeistolaisuuden vakavimmat arvostelijat — ja tässä anglikaaninen kirkko on osallistunut näkyvästi kritiikkiin pelkäävät yhteiskuntaa, jota rakennetaan ihmisten itsekkyyden varaan.

Ikäänkuin aavistaen maailmankuvansa heikon kohdan Thatcher on etsinyt kiihkeästi teologisia tekstejä, jotka yhdistäisivät hänen poliittiset tavoitteensa olemassaolon korkeampiin tarkoitusperiin. Mutta tukea hän on saanut vain parilta vanhoilliselta kirkonmieheltä.

Hugo Young kartoittaa Thatcherin inhimillistä rajoittuneisuutta. Mutta samalla hän tarkastelee niitä ominaisuuksia, jotka ovat saaneet niin monet britit — ja muiden maiden johtavat politiikot — vähitellen ihailemaan hänen peräänantamattomuuttaan. Hänen energiansa on ehtymätön. Britanniassa on tuskin ongelmaa, jonka pohtimiseen hän ei ole antanut henkilökohtaista panostaan. Samalla hän on — kuten Young kirjoittaa — "määräillyt Eurooppaa, neuvonut Ronald Reagania, pannut neuvostoliittolaiset järjestykseen, ohjannut Kansainyhteisöä".


                                                    Tapani Lausti

 

[home] [focus] [archive]