BBC Finnish Section, 22.5.1989

Toivon lähteillä

Raymond Williams, Resources of Hope : Culture, Democracy, Socialism. Edited by Robin Gable. Verso 1989.

Juonto: Viime vuonna kuollut Raymond Williams oli Britannian johtavia sosialistisia ajattelijoita. Hänen artikkeleitaan on nyt koottu kirjaksi nimeltä Resources of Hope — toivon lähteitä. Kirjaa tarkastelee Tapani Lausti.

Raymond Williams innosti 50-luvulta lähtien ns. uusvasemmiston kirjoittajia ja aktivisteja. Hän oli walesilaisen työläisperheen poika, jonka tausta jätti hänen ajatteluunsa lähtemättömät jäljet. Walesiläisyys ei ollut Williamsille niinkään perinteellistä kansallismielisyyttä. Hän pohti esseissään, poliittisissa kirjoissaan ja romaaneissaan Walesia ennen kaikkea katoavien ja muuttuvien yhteisöjen maana. Williams analysoi sosiaalisten suhteiden muuntumista kulutusyhteiskunnan henkisen tyhjyyden paineessa. Mutta hän ei koskaan menettänyt uskoaan ihmisyhteisöjen kykyyn puolustautua ja uudistaa itseään. Hän tiesi, ettei sosialismi ollut lähitulevaisuuden asia, mutta vasemmiston tappioiden kipeimmilläkin hetkillä hän säilytti optimisminsa, joka perustui hänen omien sanojensa mukaan ihmisten todellisiin keskinäisiin suhteisiin ja luokkakokemuksiin.

Raymond Williams ei ollut oikeaoppinen marxisti edes silloin kun heitä oli vielä olemassa. Hän vihasi sydämestään ns. olemassaolevaa sosialismia sanoen, ettei sen vasemmistolle aiheuttamaa vahinkoa ole edes täysin ymmärretty. Williamsin ikäluokkaan kuuluvat sosialistit ja kommunistit kokivat vaikean aatteellisen kriisin Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956. Williamsin kriisi osui jo edelliseen vuosikymmeneen ja se oli oireellinen koko hänen myöhemmälle poliittiselle ajattelulleen.

Williams samaistui työväenluokkaan, jolle työväenpuolueen vaalivoitto vuonna 1945 oli huumaavan vapauttava kokemus. Mutta vain kaksi vuotta myöhemmin oli nähtävissä, että sotilaallinen liitto Yhdysvaltain kanssa oli Labour-hallitukselle tärkeämpää kuin oman maan työväenliike. Tämä oli Williamsille niin suuri pettymys, että hän vetäytyi pariksi vuodeksi politiikan ajattelemisestakin.

Sittemmin Williams pohti paljon työväenpuolueen symbioottista suhdetta brittiyhteiskunnan epädemokraattisiin puoliin. Jo kauan ennen kuin suhteelliseen vaalitapaan siirtymisestä tuli täällä yleinen puheenaihe, Williams piti vaalireformia ehdottomana edellytyksenä demokratian syventämiselle Britanniassa. Hän analysoi brittiläisen hallitsemisperinteen hierarkisia, harvainvaltaisia ja salailevia piirteitä.

Williams analysoi brittiläistä kapitalismia enemmänkin ihmisten elämän organisoijana kuin taloudellisena ilmiönä. Hän sanoi meidän jo tietävän, miten taloudelliseen vaurauteen päästään. Siksi aikamme keskeinen tehtävä oli hänen mielestään uusien voimavarojen käyttäminen hyvän yhteisen kulttuurin luomiseen. Koulutuksen ei pidä niinkään olla ihmisten valmistamista työelämään kuin yhteiskunnalliselle elämälle yhteisesti annetun sisällön vahvistamista. Williams halusi kasvatuspolitiikkaa, joka antaisi yhteiskunnalle sen yhteenkuuluvuudentunteen ja estäisi yhteiskuntaa hajoamasta spesialisoituneisiin osasiin. Yhteiskunnasta ei saa tehdä liikeyritystä, hän kirjoitti 20 vuotta ennen Margaret Thatcherin valtaantuloa.

Tämä kulttuuripainotteinen lähestymistapa sai Williamsin kiinnostumaan joukkotiedotusvälineiden roolista yhteiskunnassa. Hän kirjoitti, että helpoin tapa tutkia, mitä ihmiset ajattelevat toisistaan ja mitä he pitävät tärkeänä, on tarkastella joukkotiedotuksen instituutioita. Kommunikaatiojärjestelmissä muotoillaan ja tulkitaan ihmiselämän realiteetteja.

Jo kauan ennen kuin joukkotiedotusvälineiden keskittyminen eteni murdochilais-maxwelliläiseen vaiheeseensa Williams vaati tiedonvälityksen demokratisoimista. Kommunikaatio kuuluu koko yhteiskunnalle, hän kirjoitti. Jotta se olisi muodoiltaan ja toiminnaltaan tervettä, yhteiskunnan yksilöiden tulee voida osallistua siihen mahdollisimman suuressa määrin. Koska kommunikaatio on ihmiskunnan kasvun kirjaamista, välitettävän tiedon on oltava mahdollisimman moni-ilmeistä. Jos on totta, että ihmiselämän sisällön luominen on toimintaa, johon kaikki ihmiset osallistuvat, on Williamsin mielestä järkyttävää tavata yhteiskuntia, jotka kulttuurissaan vaientavat kokonaisten kansalaisryhmien arvojen ilmaisun. Williams oli vakaasti sitä mieltä, että sekä yhteiskunnallisen työn että ihmisten keskinäisen tiedonvälityksen organisoiminen yksityisten omistajien ehdoilla merkitsee kansalaisten enemmistön valjastamista palvelemaan vähemmistön päättämiä tavoitteita.

[home] [archive] [focus]