BBC Finnish Section, 15.2.1991

Dickensin salainen rakastajatar

Claire Tomalin, The Invisible Woman (Viking)

Claire Tomalin on kirjoittanut kirjan kirjailija Charles Dickensin salaisesta rakkaudesta, Nelly Ternanista. Kirjan nimi on The Invisible Woman — näkymätön nainen. Tapani Lausti on lukenut kirjan.

Nelly Ternanista oli vähällä tulla historiallinen epähenkilö. Hänen suhteensa Charles Dickensin kanssa oli viktoriaanisen aikakauden tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Hänen nimeään varottiin lausumasta ääneen julkisuudessa. Dickensin hyvä ystävä John Forster ei mainitse lainkaan Nelly Ternanin nimeä kirjoittamassaan Dickensin elämäkerrassa.

Claire Tomalin näkee tähän salailuun kaksi syytä. Ensinnäkin Dickens halusi varjella mainettaan kristillisten hyveiden nuhteettomana puolustajana. Hän oli kunnollisuudestaan kuuluisa monilapsisen perheen isä, vaikka sittemmin asettuikin eroon vaimostaan. Toinen syy salailuun oli Ternanien ammatti. Kaikki perheen naiset olivat näyttelijättäriä. He kuuluivat brittiläisen elämän alakulttuuriin, johon muu yhteiskunta suhtautui paheksunnan ja pelon sekaisin tuntein.

Nämä molemmat syyt Nelly Ternanin nimen piilottamiseen julkisuudelta kuvastavat viktoriaanisen yhteiskunnan tekopyhyyttä. Tälle aikakaudelle oli luonteenomaista kotielämän hyveiden korostaminen. Aiemmin yksityiselämän lipsahduksiin ja syrjähyppyihin oli suhtauduttu melko suuripiirteisesti. Tällainen käytös ei suinkaan kadonnut, mutta nyt päätettiin teeskennellä, että sellaista ei ollut olemassa. Elämän hurskas ulkokuori oli nyt kaikki kaikessa. Vaikka viktoriaanisen yhteiskunnan kulissien takana oli entinen määrä paheita, niistä ei enää voinut kunniallisessa seurassa puhua.

Dickens itse suhtautui tähän salaiseen alamaailmaan suunnattoman suurella kiinnostuksella. Olihan sen tunteminen romaanikirjailijalle tärkeätä. Mutta hänen syvä perehtyneisyytensä aikakauden elämän varjopuoliin ilmestyi hänen kirjojensa sivuille tarkasti suodatetussa muodossa. Tämä näkyi erityisesti hänen naishahmoissaan. Langenneiden naisten kuvaaminen oli mahdollista vain hyveellisestä kristillisestä näkökulmasta.

Tomalin kertoo, että tosiasiassa Dickens kohtasi naisia, jotka olivat säilyttäneet arvokkuutensa siitä huolimatta, että sosiaaliset olosuhteet olivat turmelleet heidän mahdollisuutensa elää normaalia kunniallista elämää. Tällaisen naisen kuvaamista Dickens ei kirjallisesta rohkeudestaan huolimatta kokeillut. Itsesensuuri oli tuona aikakautena tehokas.

Dickensin suhde naisiin oli muutenkin aikakaudelle tyypillinen. Hän viihtyi hyvin herraseurassa. Naiset olivat hänelle kiehtovia mutta arvoituksellisia. Hänen tyttärensä sanoi, että isä ei milloinkaan ymmärtänyt naisia.

Claire Tomalin yrittää kirjassaan tehdä historiallista oikeutta Nelly Ternanille, joka oli Dickensin salainen rakkaus lähes kolmentoista vuoden ajan. Tämä ei ole helppoa aineiston puutteen vuoksi. Tomalin hahmottaa kuitenkin kuvan itsenäisestä ja älykkäästä naisesta, jonka on täytynyt kokea ristiriitaisia tunteita luopuessaan vuosikausiksi omasta elämästään. Hänen vuotensa Dickensin salattuna rakkautena pakottivat hänet varjomaiseen olemassaoloon, milloin Lontoon esikaupungeissa milloin ulkomailla.

Dickensin kuoleman jälkeen Nelly avioitui. Hänen poikansa Geoffrey Wharton Robinson sai tietää äitinsä suhteesta Dickensiin vasta Nellyn kuoleman jälkeen. Nellyn kirjeiden lukeminen oli sovinnaisen keskiluokkaisen kasvatuksen saaneelle Geoffreylle järkytys. Hän ei ollut edes tiennyt äitinsä olleen nuorena näyttelijätär. Dickensin pojalta hän sai tietää totuuden kirjailijan ja Nellyn suhteesta. Geoffrey ei sen jälkeen sietänyt nähdä Dickensin kirjoja kirjahyllyssään. Geoffrey tuhosi suuren osan kirje- ja asiakirjamateriaalista, joka olisi auttanut historioitsijoita Dickensin elämän salaisen vaiheen tutkimisessa. Kun Nelly Ternanin nimi alkoi ilmestyä Dickensin elämäkertoihin, Nellyyn suhtauduttiin vihamielisesti.

Claire Tomalin luo Nelly Ternanista uskottavan tuntuisen kuvan ja avaa samalla lukijalle mielenkiintoisia näkymiä viktoriaanisen kauden elämään. Nellyn kautta saamme aavistuksen yhteiskunnasta, joka kykeni usein vain teatterin näyttämöllä tarkastelemaan elämän täyttä kirjoa, etsimään ilmaisua ihmisten todellisille tunteille.

Ei ollut sattumaa, että Dickens rakastui näyttelijättäreen. Hän rakasti teatteria ja sen kykyä vihjata salatun elämän, salattujen tunteiden olemassaoloon. Hän tunsi vetoa teatterin maailmaa kohtaan, koska se kykeni jossain määrin elämään viktoriaanisen teeskentelyn ulkopuolella. Tämä oli kuuluisalle kirjailijallekin vaikeata.

 

[home] [focus] [archive]