Aikalainen, 23.11.2007 (19/2007)

Sitkas fasismi

Esa Aallas

Leif Sundström, Fasismi. Like 2007.

Julkistaessaan syysteostaan uusliberalismista kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki vertasi nykytalouden ideologiaa fasismiin. Pahuuteen samaistettu iskevä termi kelpaa lyömäaseeksi, pilkkanimeksi tai vertauskuvaksi ilman fasismin tarkempaa määrittelyä.

Fasismista perusteellisen yleisesityksen kirjoittanut Leif Sundström, FM, määrittelee aatteen epämääräiseksi, nationalismiin johtavaksi yhteisöideologiaksi. Tarpeellinen teos muistuttaa vitsakimpusta nimensä ottaneesta sitkaasta aatteesta. Kansallissosialismista ja natsismista on toki julkaistu teoksia suomen kielellä aiemmin mutta ei fasismin yleisesitystä.

Helsingissä, Madridissa ja Portossa filosofiaa, kirjallisuutta, historiaa ja valtio-oppia opiskellut Sundström löytää fasistia piirteitä niin menneistä kuin nykyisistä valtioista: Francon Espanjasta ja Salazarin Portugalista, khomeinilaiseen Iraniin.

Keskeistä fasismille on  primitiivisiin vietteihin perustuva toiminta.

-Meidän ohjelma on teko, tiivisti fasismin ensimmäiseen valtiolliseen voittoonsa vienyt  Benito Mussolini. Kommunistipartisaanien huhtikuussa 1945 surmaaman Il Ducen valtansa päivinä tyrmään pistämä kommunisti Antonio Gramsci taas määritteli fasismin kapitalismin hegemonian kokeman kriisin seuraukseksi.

Vappuna 1945 itsemurhan Berliinin bunkkerissaan tehneen Adolf Hitlerin kansallissosialismi edusti jo fasismin äärimuotoa. Fasismi ei kuitenkaan lakannut Mussoliniin ja Hitleriin.

Sundströmin mielestä raadollinen fasismi elää sitkeämmin kuin utooppinen kommunismi ihmismielissä. Fasismin heikkous ja vahvuus kun sisältyvät aatteen epämääräisyyteen. Fasismi antaa täysin erilaisille ihmisille kanavan purkaa katkeruuttaan ja vihaansa ilman että he itse sitä edes kovin täsmällisesti tajuavat.

Fasismi tarvitsee tutkijan mukaan myös syrjityn vähemmistöryhmän, johon enemmistön raivojoukon aggressiot voi kohdistaa. Hitler usutti kansaa kosmopoliittisia juutalaiskapitalisteja vastaan. Uhostaan huolimatta sekä Hitler että Mussolini eivät juurikaan koskeneet taloudellisen valkoisen yläluokan etuoikeuksiin. Saksalainen pääoma hyötyi natsien käyttämästä orjatyövoimasta kuin aikamme pääomasijoittajat halpatyöstä.

Entä jos keskuudestamme nousee Johtaja, joka usuttaa raivojoukon maahanmuuttajien sijasta pääomasijoittajia vastaan? 

Näkökulma fasismiin vaihtuu kysymällä, viekö uusliberalismin ristiretki globaalin ahneuden ja poliisivaltion liittoon? Kansainvälisiä eliittejä ja etuoikeutettuja kansallisia ryhmiä vastaan mieltään osoittavat leimataan vapaan markkinatalouden vastustajiksi. Smash Asem!

Fasismin historiasta nykyajan riskiyhteiskuntiin etenevä teos antaa aihetta tämänkaltaisiinkin reunamerkintöihin.

Hätkähdyttävä kaari yltää teoksessa  Albert Speeristä teknis-taloudellisen vallan rationaliteetteja kyseenalaistamatta noudattaviin aikalaisiimme. Frankfurtin koulukuntalaisten mielestä teknologinen rationaalisuus erkaannuttaa modernin ihmisen pois universaalisista inhimillisistä kysymyksistä.

Normaalioloissa olemme vielä aika harmittomia mutta kriiseissä saatamme muuttua Eichmanneiksi. Aikamme vaarallisimpina fasismin sukulaisina tekijä pitää uskonnollisia fundamentalistiryhmia, jotka herättävät myös myötätuntoa. Pian syyskuun 11. päivän jälkeen bolivilainen seinäkirjoitus julisti: "Bin Laden, luit ajatuksemme."

 

Lue Esa Aallaksen muita juttua. Vieraile arkistossa: Kirja-arvostelut.

[home] [archive] [focus]