BBC Finnish Section, 16.12.1988

Vapaa-ajan yhteiskunta

Jeremy Seabrook, The Leisure Society. Basil Blackwell 1988.

Juonto: Jeremy Seabrook on julkaissut useita huomiota herättäneitä yhteiskuntakriittisiä kirjoja. Tuoreimmassa kirjassaan The Leisure Society — vapaa-ajan yhteiskunta — hän tarkastelee, mitä vapaa-aika merkitsee rahan hallitsemassa yhteiskunnassa. Tapani Lausti arvioi teoksen.

Vapaa-ajalla useimmat ihmiset ymmärtävät aikaa, jonka käyttämisestä he voivat itse päättää. Jeremy Seabrook osoittaa uudessa kirjassaan, että vapaa-aika on monimutkaisempi sosiaalinen ja taloudellinen ilmiö. Vapaa-ajan lisääntyminen kyllä osittain merkitsee yksilöllisen autonomian kasvua. Mutta toisaalta se merkitsee myös uudenlaista riippuvuutta markkinavoimista. Näin syntyvä ristiriita on Seabrookin kirjan aihe.

Monet työn tulevaisuutta käsittelevät kirjat lähtevät olettamuksesta, jonka mukaan vapaa-ajan yhteiskunta tekee mahdolliseksi markkinoista ja rahan otteesta riippumattoman toimintamme lisäämisen. Seabrook muistuttaa, että markkinavoimat tunkeutuvat yhä aggressiivisemmin kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös vapaa-ajan viettoon. Vapaa-aikamme täyttyy yhä enemmän ostettavissa olevalla toiminnalla.

Samalla mielikuvamme työstä on uudistumassa. Vanha työväenluokka on seurannut voimattomana, miten perinteisen teollisuustyön arvostus on laskenut sitä mukaa kun uudet ammatit ovat tulleet vanhojen tilalle. Vaikka työväenluokka on aina ollut työnantajien määräysvallan alla, sen jäsenet ovat saaneet tyydytystä ja itsekunnioitusta ammattitaidoistaan, jotka nyt ovat katoamassa. Samalla työväenluokan kollektiivinen voima on heikentynyt. Yhteiskunnan vauras eliitti on nyt vapaampi antamaan työn etiikalle uuden sisällön. Uusi rahakulttuuri on luomassa uudenlaista näkemystä työstä, ammattitaidosta, onnesta. Joukkotiedotusvälineet seuraavat uutterasti tämän uuden rahaeliitin hengästyttävää elämäntyyliä. Liike-elämän aggressiiviset liituraitamiehet rientävät kokouksista toiseen, maasta toiseen. He antavat ymmärtää, että he ovat yhteiskunnan merkityksellistä ja raskasta työtä tekeviä kansalaisia. Yhteiskunnan tiedotusilmapiiriin hiipii työläisperinteiden halveksuntaa. Vanha työväenluokka potee voimattomuuden tunnetta. Jos tyydytystä elämässä mitataan rahalla ja vaurauden asteella, rahan puute tai sen niukkuus heikentää ihmisten uskoa itseensä.

Työväenluokkaa perinteellisesti edustaneen Labour-puolueen on ollut vaikea ymmärtää, miten se menetti poliittisen aloitteen konservatiiveille. Yksi syy puolueen alamäkeen on se, että sen propagandassaan käyttämä käsitys työstä on vanhentunut. Labour ei ymmärtänyt ajoissa yhteiskunnan sydämessä tapahtuneita muutoksia. Margaret Thatcher aisti jo 70-luvulla paremmin, mitä yhteiskunnassa oli tapahtumassa ja antoi sille oman uusoikeistolaisen tulkintansa. Thatcher teki yksityisyrittäjästä modernin yhteiskunnan sankarin.

Yhteiskunta on kuitenkin merkillisen mykkä, kun olisi pohdittava, mihin ammattirakenteen muutos perustui. Automaatio ja huipputeknologia kyllä ymmärretään olennaisiksi tekijöiksi. Mutta muutoksen kansainvälisestä taustasta puhutaan paljon vähemmän. Jeremy Seabrook sanoo, että suuri osa siitä tehdastyöstä, johon työväenluokan vanhemmat ikäluokat osallistuivat, on siirtynyt kehitysmaihin, joissa se on teetettävissä pienemmin kustannuksin. Kehitysmaissa tämä on tuhonnut perinteellisiä, omavaraisuuteen tähdänneitä elinkeinoja ja tehnyt näiden maiden tuotannon riippuvaiseksi vauraiden maiden kulutustarpeista. Samalla rikkaiden maiden yhteiskuntahierarkia on saanut uuden muodon. Varattomampi väestönosa ajautuu kasvavin joukoin vapaa-ajan yhteiskunnalle tyypillisiin palveluammatteihin. Yhteiskunnallista tasa-arvoistumista tämä ei ole merkinnyt. Suurin osa Seabrookin kirjasta koostuu vanhan työväenluokan ja uuden palveluluokan ihmisten haastatteluista. Niitä lukiessa ymmärtää, miten vähän me joukkotiedotusvälineistä saamme tietoa näiden ihmisten elämässä tapahtuneista muutoksista, heidän toiveistaan, pettymyksistään, vapaa-ajastaan, heidän onnen käsityksistään.

Jeremy Seabrookin mielestä uusi teknologia voisi lisätä ihmisten riippumattomuutta palkkatyöstä ja rahataloudesta, mutta nykyisellään vapaa-ajan yhteiskunta on tiukasti yhteiskunnan vauraiden väestökerrosten etujen ja ideologian otteessa.

 

                                          

[home] [archive] [focus]