18.11.2004

Journalismi ja "kommunismin uhka"

Tapani Lausti

Esko Salminen, Viestinnällä vallankumoukseen: ”Demokraattisen toimittajakoulutuksen” aika 1960-luvulta 1980-luvulle. Edita/Kleio 2004.

Esko Salmisen aihe on kiehtova, mutta kirja on pettymys. Teos sisältää mielenkiintoistakin tietoa, mutta sen motiivina tuntuvat olevan enemmänkin omien poliittisten ennakkoasenteiden todistaminen oikeaksi kuin mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan hahmottaminen. Ajan ilmiöiden kirjoittajassa synnyttämän ärtymyksen kyllä ymmärtää, mutta kun se johtaa liian usein summittaisiin yleistyksiin ja huonosti perusteltuihin heittoihin, lukijakin ärtyy. Kirja ei ole niinkään tutkimus kuin kokoelma anekdootinomaisia havaintoja ja löysiä johtopäätöksiä.

Kirjaa pilaa muun muassa tekijän usko ”kommunistisen vallankumouksen” vaaran todellisuuteen. Salminen ottaa vakavasti kaikkein hurahtaneimpien taistolaisten houreet ja päiväunet. Hän tuntuu myös uskovan, että Suomessa oli olemassa jonkinlainen yksituumainen kollektiivi, joka tietoisesti solutti edustajiaan keskeisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin kuten tiedotusvälineisiin tarkoituksenaan maan sysääminen vaivihkaa kohti ”sosialismia”: ”… Suomi yritettiin siirtää punaisen radikalismin voimin sosialistiseen järjestelmään, keinoja kaihtamatta ja Neuvostoliiton tuella — tilanteen niin salliessa vaikka väkivalloin.” (s. 325)

Salminen ei näe mitään ristiriitaa maalaamiensa uhkakuvien ja taistolaisuuden nopean väsymisen välillä. ”Tilanne näytti kääntyneen muutamassa vuodessa päälaelleen. (…) Syinä uusvasemmiston kannatuksen laskuun yliopistoissa oli turhautuminen tuloksettomaan punakumouksen tekoon…”, Salminen kirjoittaa (s. 237). Kommunismin vaara väistyi hänen mielestään Suomessa kuitenkin vasta maailmankommunismin hajottua. Myöhemmin Salminen sitten yhtäkkiä heittää, että ”[k]ommunismin vaaraa saatettiin joskus myös taktisesti liioitella.” (s. 264) Ja sitten lopullinen johtopäätös: ”Yhteenvetona voidaan todeta, että vasemmistoradikalismia, kommunismia ja vallankumousta sekä nuorisoliikehdintää koskeva — määrältään sinänsä laaja — keskustelu jäi kokonaisuutena varsin maltilliseksi lukuun ottamatta 1960-luvunlopun vuosia ja 1970-luvun alkua.” (s. 265)

Jää siis lopultakin epäselväksi, miten vakavana Salminen pitää 70-luvun ”kommunismin vaaraa”. Tällainen sekavuus leimaa kirjaa kauttaaltaan. Kirja on myös tulvillaan latteuksia kuten: ”Tärkeää on havaita, että Tiedonantajan tavoin Kansan Uutiset korosti kapitalismin vastaisen taistelun tärkeyttä.” (s. 274)

Salminen kuvaa toimittajien suhdetta Neuvostoliittoon, Itä-Saksaan, taistolaisuuteen ja suomettumiseen pitkästyttävillä tapaamisten ja lausumien kuvauksilla. Sivutessaaan journalismin objektiivisuutta koskevaa keskustelua hän viittaa alinomaa ”länsimaiseen traditioon”, ikään kuin tämä olisi jotenkin ongelmaton käsite. Hänen kuvauksensa Tampereen yliopiston journalismin opetuksen kahinoinnista ei ole niinkään analyysiä kuin polemiikkia. Se on tylsää luettavaa, vaikka yhtyisikin kriittisiin näkemyksiin sen ajan ”edistyksellisestä” toimittajakoulutuksesta.

Yleisradio näyttelee Salmisen kirjassa luonnollisesti keskeistä roolia. Hän lainaa hyväksyen Yrjö Ahmavaaraa, joka kirjoitti Yleisradion pyrkineen ilmeisen tietoisesti kytkemään ”politrukkiensa tulkinnat varsinaisiin uutisiin, antamaan heti niille poliittisesti ’oikean’ tulkinnan”. (s. 306) Radion uutisten silloisena ulkomaantoimittajana vaatisin tästä jonkinlaista näyttöä, koska omat muistikuvani eivät Ahmavaaran kuvausta vahvista.

Radion uutisissa ei ollut ainoatakaan taistolaista. On totta, että eriasteinen vasemmistolaisuus oli 70-luvulla toimittajien keskuudessa yleistä, mutta yleensä pyrittiin pitämään huolta siitä, että uutiskieli oli neutraalia ja kommentit asiallisia. Uutistoimituksessa esiintyi myös aktiivista vastarintaa suomettumissävyisiä sensurointiyrityksiä vastaan. Kiistaa toimituksen johdon kanssa synnytti ainakin kerran juttu Amnesty Internationalin Neuvostoliitto-raportista. Juttu kyllä muistaakseni radioitiin. Joskus toimituksessa tehtiin juttuja, joita Moskovan kirjeenvaihtajat eivät halunneet tehdä. Muistan ainakin yhden tapauksen, jolloin kirjeenvaihtaja nimenomaisesti pyysi minua tekemään kommentin, jota hän ei katsonut voivansa tehdä.

Moskovan kirjeenvaihtajaa tuuratessani juttuni Neuvostoliiton yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista herättivät jonkin verran huomiota Suomessa, mutta tietääkseni neuvostoviranomaiset eivät niistä valittaneet. Sen sijaan Näköpiiri-lehdessä ilmestynyt spekulointini maanalaisen ammattiyhdistysliikkeen leviämisen mahdollisuudesta Neuvostoliitossa johti siihen, että neuvostoviranomaiset ottivat yhteyttä päällikköihini. Seurauksena oli, ettei minua enää lähetetty Moskovaan.

Kirjan loppupäätelmässä Salminen kirjoittaa komeasti: ”Suomen Yleisradiossa ja lehdistössä käytiin kylmän sodan vuosina keinoja kaihtamatta todellista ’sisällissotaa’, jonka tavoitteena oli suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen sosialistiseksi.” (s. 317) Voi ehkä ymmärtää, että Tampereen yliopiston kiistojen keskellä tällainen mielikuva saattoi syntyä, mutta Helsingin ja Yleisradion perspektiivistä taistolaisuus tai edes Neuvostoliiton tiedotusvälineisiin kohdistama painostus ei vaikuttanut hirvittävän vaaralliselta.

Mitä Salmisen pelkoon yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta tulee, silloisessa kansainvälisessä tilanteessa oli vaikea kuvitella, että Suomen liittäminen väkivalloin neuvostoleiriin olisi ollut mahdollista. Olisihan tämä vaatinut melkoisia sortotoimia. Salminen itsekin lainaa Kansan Lehteä: ”Yritykset luoda aivan uusia systeemejä Neuvostoliiton naapurissa ovat pelkkää utopiaa, joita koskeviin kokeiluihin ei Suomen kansaa saada, sillä kommunismin tieltä ei ole paluulippua.” (s. 281) Salminen ei kuitenkaan anna minkään heikentää herkullista tarinaa uhanalaisesta Suomesta.

Suomalaisen journalismin häpeän hetkiä tulee toki analysoida, mutta työn on oltava vakavampaa kuin mihin Salminen pystyy. Sitä paitsi häpeän hetkiä löytyy kyllä Lännenkin politiikan arvioinneissa — ajatus joka otaksuttavasti on Salmiselle vieras.

Ks. myös:

[home] [archive] [focus]