BBC Finnish Section, 29.8.1989

Britannian monarkian taikavoima

Tom Nairn, The Enchanted Glass (Picador)

Tom Nairn on kriittinen skotlantilainen yhteiskunta-ajattelija. Hänen uusin kirjansa The Enchanted Glass — lumottu peili — on pureva analyysi Britannian monarkian historiasta ja sosiologiasta. Tapani Lausti arvioi kirjan.

Britanniassa voisi yhtä hyvin vaatia vuotuisen sademäärän alentamista kuin monarkian lakkauttamista. Tällä toteamuksella Tom Nairn myöntää edustavansa tasavaltalaisena pientä vähemmistöä Britanniassa. Mutta Nairn haluaa ennen kaikkea etsiä vastausta kysymykseen, miksi britit rakastavat niin syvästi monarkiaansa. Ja miksi vanhojen traditioiden ylläpitäminen ja jopa niiden keksiminen on ollut Britanniassa niin tärkeätä.

On muistettava, että kun Euroopan nykyisissä perustuslaillisissa monarkioissa kuningasperheet ovat lähinnä koristeellista ajanvietettä, Britanniassa monarkia on syvällä kansallisen identiteetin sydämessä. Tietysti kuninkaallisten elämän seuraaminen täälläkin on suurta kansanhuvia ja sellaiseksi sen monet monarkian ihailijat leimaavatkin: miksi ihmisten elämään ei saisi tuoda hieman väriä. Mutta silti: monarkian keskiaikaisten menojen keskeinen asema myöhäisteollisella aikakaudella on jonkinasteinen mysteeri.

Tom Nairn löytää ratkaisun avaimen Britannian poikkeuksellisesta historiasta. Englantilaiset kukistivat absoluuttisen monarkian jo 1600-luvun puolivälissä, jolloin kuninkaallisten asema muualla Euroopassa ei ollut vielä millään tavoin uhattuna. Kun monarkia palautettiin valtaan Englannissa, se sai perustuslaillisen muotonsa vuoden 1688 ns. loistavassa vallankumouksessa. Tuon vallankumouksen tuloksena Englannista kehkeytyi valtio, joka oloiltaan poikkesi edukseen muun Euroopan absoluuttisista monarkioista. Mutta koska Englannin vallankumous tapahtui ennen modernin porvarillisen radikalismin syntyä, sen aristokraattisuus ja hierarkisuus löivät leimansa maan myöhempään historiaan. Ennen kaikkea se jätti jälkensä maan parlamentarismiin.

Nairn sanoo, että monarkia kukistettiin liian varhain. Näin parlamentin voitto merkitsi itse asiassa yhden absoluuttisen vallan korvaamista toisella. Britannian parlamentin suvereenisuudella ei ole Nairnin mukaan mitään tekemistä tasavaltalaisen demokratian ja kansanvallan kanssa näiden valtiomuotojen nykyaikaisessa merkityksessä. Parlamentti on itse asiassa eräänlainen kollektiivinen monarkia. Tämä syvästi elitistinen rakenne on matkinut myöhempiä demokratian malleja pintapuolisella uudenaikaistamisella, mutta vanhan ajan ote on edelleen tuntuva.

Toinen seuraus Englannin vallankumouksen varhaisuudesta oli se, että porvarilliset omistussuhteet vakiintuivat jo kauan ennen kuin kaupunkien keskiluokka oli ehtinyt asettua uuden ajan johtoon. Näin radikaaleille tasavaltalaisille ajatusvirtauksille jäi hyvin vähän hengitystilaa. Vanhat, jyrkkää hierarkiaa korostavat perinteet löivät leimansa teollisen vallankumouksen muuten modernisoimiin oloihin. Nairnin mukaan yhteiskuntaa ei milloinkaan uudenaikaistettu. Britannian kapitalismi on aina ollut vanhahtavissa aristokraattisissa kahleissa.

Vasta Margaret Thatcher on yrityskulttuuria korostavalla politiikallaan alkanut irrottaa Britanniaa tästä menneisyyden otteesta. Mutta kääntyessään näin maansa historiaa vastaan hän samalla kuitenkin korostaa perinteellisten arvojen jatkuvuutta. Thatcher käyttää myös valtiojärjestelmän hallitukselle antamaa miltei absoluuttista valtaa. Brittiläistä kapitalismia modernisoidessaan thatcheriläinen uusoikeistolaisuus ei sekään siis ole kääntynyt monarkiaa vastaan.

Työväenpuolue ei vaadi maahan tasavaltaa. Monarkia on Britanniassa käytännöllisesti katsoen koskematon. Sen vastustajia pidetään jotenkin omituisina. Vanhan ajan ote brittiläisten psyykestä on vahva. Monarkiaa on kautta modernin Britannian historian käytetty kokoavana voimana. Aina kun maata ovat uhanneet hajaannus tai radikaalimmat ajatusvirtaukset, kuninkaallista perhettä on käytetty esimerkkinä brittiläisistä hyveistä. Kuningatar Viktorian kauden loppupuolella monarkian puolustajat ymmärsivät joukkotiedotusvälineiden merkityksen kuninkaallisten lähentämisessä kansaan.

Tom Nairnin mielestä Britanniassa on kuitenkin nyt meneillään uudenaikaistumista, joka on kenties syvällä piilotajunnassa vaikuttamassa brittien monarkistisiin asenteisiin. Yksi vääristynyt oire tästä saattaa olla se matalamielisyys, jolla maan roskalehdet nykyisin kuninkaallisia kohtelevat. Kenties kuningashuone on hitaasti menettämässä taikavoimaansa.

[home] [focus] [archive]