7.7.2015 **** Etusivulle

Pääoman tuhoisa ote aikamme yhteiskunnista

Tapani Lausti

István Mészáros, The Necessity of Social Control. Monthly Review Press 2015.

Suomen keväiset eduskuntavaalit käytiin taas innostuneessa melskeessä. Joukkotiedotusvälineet loivat mielikuvan kansalaisten syvästä kiinnostuksesta äänestämiseen ja vaalitulokseen. Valtamedia ei juuri anna tilaa parlamentaarisen demokratian kritiikille. Kreikan kriisin kaltaiset konfliktit avaavat kuitenkin verhoja, joiden takaa paljastuu armoton totuus: Nykyisiä teollisuusyhteiskuntia eivät hallitse niinkään parlamentit kuin eliitit, jotka sumeilemattomalla ideologiallaan kaventavat demokratian olemusta, lisäävät eriarvoisuutta ja pahimmillaan uhkaavat maailmanrauhaa.

Yksi parhaita aikamme oppaita tämän mielettömän maailman ymmärtämiseen on unkarilaissyntyinen, nykyään Englannissa asuva marxilainen filosofi István Mészáros. Hän kuvaa, miten nämä hallitsevat eliitit ilmentävät aatteillaan pääoman tuhoisaa otetta. Näiden eliittien ideologia kumpuaa pääoman irrationaalisesta olemuksesta.Yhteiskunta tarvitsee sosiaalista elämää hallitakseen rationaalista päätöksentekoa. Tähän globaalin pääoman järjestelmä ristiriitaisuuksineen ei kykene. Mészárosin mukaan krooninen joukkotyöttömyys on järjestelmän räjähdysalttein ilmiö. Järjestelmä, joka tarvitsee jatkuvaa laajenemista maailmanlaajuisen kilpailun oloissa, pyrkii heikentämään työntekijöiden oloja. Näin se kuitenkin horjuttaa omaa kasvuaan. Järjestelmä on jatkuvasti kuin kuilun partaalla.

Mészáros on vuosikymmenten ajan varoittanut maailman olevan ajautumassa itsetuhoon. Pääoman rakenteellinen kriisi heittää varjon nyky-yhteiskuntien ylle. Vaikeudet vain syvenevät, koska pääoman uusiutumisvaikeudet tekevät reagoimisen poliittisen järjestelmän kriiseihin vaikeaksi. Hillitön leikkauspolitiikka ilmentää pääoman kykenemättömyyttä jatkaa sodanjälkeistä hyvinvointipolitiikkaa. Näin pääoman hallitseman järjestelmän luontainen aggressiivisuus nousee pinnalle. Tämä yhteiskuntajärjestelmä on aina evännyt työntekijöiltä mahdollisuuden luoda demokraattisia työpaikkoja, joissa työntekijät voivat vapaasti ilmentää luovia kykyjään. Kun tällaisen demokraattisen järjestelmän kiireellisyys alkaa olla suurten ihmisjoukkojen mielessä, vapauksia tukahduttava politiikka alkaa saada yhä tiukempia muotoja. Monissa maissa on alettu turvautua mielenosoituksia rajoittavaan lainsäädäntöön.

Poliitikot varoittavat kansalaisia ”populistisesta” radikalismista. Talouden kasvuun päästään kuulemma ”vakaissa oloissa”. Kasvu edellyttää niinikään julkisen talouden leikkauksia. Mészáros letkauttaa tähän, että elintason alentuessa kansalaisten on siis unohdettava esimerkiksi asevarusteluun käytetyt tähtitieteelliset summat. Järjestelmä ei myöskään kykene tekemään eroa taloudellisen edistyksen ja luonnonvarojen tuhlaamisen välillä. Talouden kasvua ei saada aikaan vahingoittamatta maapallon elinehtoja. Mészáros kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten ”kestävän kehityksen” tärkeydestä.

Mészáros analysoi kysymystä näin: ”Edessämme olevaan kestävän kehityksen suureen haasteeseen ei voi vastata ellemme kykene poistamaan sosiaalisen uusiutumisprosessimme vastakohtaisuuksia, jotka asettavat yhteiskunnalliselle kehitykselle ahtaat rajat. Tämän vuoksi kysymystä olennaisesta tasa-arvoisuudesta ei omana aikanamme voida enää välttää kuten ennen. Kehityksen kestävyys tarkoittaa sitä, että todella hallitsemme elintärkeitä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia prosesseja, joiden avulla ihmiset eivät ainoastaan selviä hengissä vaan nauttivat tyydyttävästä elämästä omien suunnitelmiensa mukaisesti. He eivät olisi arvaamattomien luonnonvoimien tai kyseenalaisten sosiaalitaloudellisten olojen armoilla. Nykyinen sosiaalinen järjestelmämme perustuu pääoman ja työvoiman rakenteelliseen vastakohtaisuuteen. Siksi se tarvitsee ulkopuolista kykyä hallita kaikkia vastahakoisia voimia. Vastakohtaisuudet ovat olennainen osa tällaista järjestelmää, vaikka se tuhlaisi pystyssä pysyäkseen miten paljon hyvänsä inhimillisiä ja taloudellisia voimavaroja.

Yhä suuremmat ihmisjoukot ovat siis alkaneet ymmärtää yhteiskuntiemme todellista luonnetta, vaikka joukkotiedotusvälineet ovatkin enimmäkseen vallitsevan ideologian talutusnuorassa. Ennen pitkää työntekijöiden on siirryttävä puolustuksellisista menettelytavoista sellaisiin kansalaisliikkeisiin, jotka kykenevät asettamaan kyseenalaiseksi yhteiskuntiemme hierarkiat. Mészárosin mukaan vain tuotannosta vastaavat työntekijät voivat saada aikaan radikaaleja muutoksia, koska heillä on tukahdutettua energiaa ja halua saada elämästä suurempaa tyydytystä.

Pääoman hallitseman järjestelmän vaarat näkyvät maailman vahvimman valtion, Yhdysvaltojen, aggressiivisessa käyttäytymisessä. Yhdysvallat pyrkii pitämään muuta maailmaa otteessaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, myös sodalla. Yhdysvaltain väestö on vain neljä prosenttia maailman väestöstä, mutta maa käyttää neljänneksen maailman energiasta ja luonnonvaroista. Näin ollen amerikkalaisen pääoman näkökulmasta on rationaalista pyrkiä hallitsemaan maailmantaloutta. Tämän ahtaan rationaalisuuden takana on kuitenkin äärettömän vaarallista irrationaalisuutta, joka ajaa maailmaa hallitsemattomiin konflikteihin, Mészáros varoittaa. Ei ole sattumaa, että vaarallisimmat konfliktit raivoavat öljyntuotantoalueilla Lähi-idässä. Amerikkalaiset geostrategit tähtäävät myös Venäjän ja Kiinan hallitusten kaatamiseen tai näiden maiden pirstomiseen, ovathan nämä kaksi maata suurimmat esteet amerikkalaiselle hegemonialle.

Läntiset ”demokratiat” enimmäkseen myötäilevät Yhdysvaltain hegemonisia pyrkimyksiä. Pinnan alla on kuitenkin eturistiriitoja. Tällä hetkellä eurooppalaiset kapitalistit seuraavat epäluuloisina Yhdysvaltain käyttäytymistä Ukrainassa. Saksalaiset ja ranskalaiset suuryritykset ovat menettäneet valtavia tilauksia venäläisiltä ostajilta Washingtonin vaatimien pakotteiden vuoksi. Jo kauan ennen tätä kriisiä Mészáros ennusti, että ennemmin tai myöhemmin suurvaltojen eturistiriidat tulevat näkyviin.

Mitä taas tulee Yhdysvaltain uskomattoman suuriin sotamenoihin, Mészáros pitää ehdottoman varmana, että maa ajautuu lähiaikoina maksukyvyttömyyteen. Näin Mészáros: ”Milloin tämä tapahtuu ja minkä muodon se saa, on mahdotonta tällä hetkellä sanoa, mutta kaikki vaihtoehdot ovat rajuja. On vain kaksi varmaa asiaa. Ensimmäinen on se, että Yhdysvaltain maksukyvyttömyys vaikuttaa syvästi planeettamme kaikkien ihmisten elämään. Toinen on se tosiasia, että Yhdysvallat pyrkii pitämään kiinni johtoasemastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla pakottaakseen muun maailman maksamaan amerikkalaisten velat niin kauan kuin tämä on suinkin mahdollista.” (s. 95)

Mészáros on tuotannollaan avannut omalle ajallemme relevanttia tapaa ymmärtää marxilaista vieraantumisteoriaa, pääoman rakenteellista kriisiä ja neuvostotyyppisten yhteiskuntien hajoamista. Tässä tarkasteltu kirja on kokoelma hänen vanhempia ja uusia tekstejään.

 

Arkisto: István Mészáros, Yhteiskunnallinen ajattelu, Occupy, Maailmantalous, Ympäristö, Yhdysvallat, Lähi-itä, Venäjä ja Ukraina, Kiina, Kreikka, Michael Albert, Tariq Ali, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, David Graeber, Jerome Roos, Richard Seymour, Hillel Ticktin

 

[home] [archive] [focus]