BBC Finnish Section, 6.6.1996

Pääoman tuolle puolen

István Mészáros, Beyond Capital : Towards a Theory of Transition. Merlin Press 1995.                          

Juonto: Sosialismi on kuollut, eläköön kapitalismi. Näin tulkittiin Neuvostoliiton romahtaminen ja Berliinin muurin kaataminen. Mutta onko kapitalismi ikuinen järjestelmä? Unkarilaissyntyinen marxilainen filosofi István Mészáros pureutuu teoksessaan Beyond Capital — pääoman tuolle puolen — kapitalismin kriisin moniin ilmenemismuotoihin ja etsii niihin syitä. Tapani Lausti luki kirjan.


Kylmän sodan jälkeen kapitalismi julistettiin ihmiskunnan lopulliseksi yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi. Marxismi julistettiin kuolleeksi. Tässä jätettiin kuitenkin huomiotta se, että huomattava osa lännessä harjoitetusta marxismista on aina suhtautunut kriittisesti Neuvostoliittoon. Läntiset teoreetikot eivät pitäneet Moskovan sallimaa marxismia yhteiskuntatieteenä vaan valtiouskontona. Neuvostomarxismi ei kyennyt analysoimaan edes omaa järjestelmäänsä, joka sitten romahtikin omiin mahdottomuuksiinsa.

István Mészáros, Unkarista vuoden 1956 kansannousun jälkeen lähtenyt filosofi, on ollut pitkään Neuvostoliittoon kielteisesti suhtautuneen läntisen marxismin johtavia teoreetikkoja. Hänen teorioidensa valossa Neuvostoliitto ei ollut edes sosialistinen valtio. Mészárosin mukaan maa ei kyennyt irtautumaan pääoman vallasta, vaikka yksityisomistus vaihdettiinkin valtio-omistukseen. Järjestelmä ilmensi vain omalla totalitaristisella tavallaan pääoman vallalle tyypillistä yhteiskuntahierarkiaa, työntekijöiden alistamista ja ihmisille ja ympäristölle tuhoisaa talouspolitiikaa.

Neuvostojärjestelmän romahtaminen ei Mészárosin mielestä mitenkään helpottanut kapitalismin kriisiä, pikemminkin päinvastoin, koska läntiset ideologit menettivät tärkeän pelotteen, jota käytettiin kapitalististen olojen kaunistelemiseen.

Mészáros uskoo maailman elävän nyt syvän historiallisen kriisin aikaa. Kapitalismi järjestelmänä voi olla olemassa vain niin kaun kun pääoma voi jatkuvasti kasvattaa itseään. Pääoman maailmanlaajuinen laajentumisprosessi on kuitenkin alkanut olla jotakuinkin lakipisteessä. Kriisin yksi ilmenemismuoto on se vauhti, jolla yritykset joutuvat karsimaan työvoimaansa.  

Ajallemme ovat ominaisia eriasteiset talouskriisit, joilla on taipumus kehittyä jatkuvaksi taantumaksi. Pääoman rakenteellinen kriisi on Mészárosin mielestä paljon vakavampi kuin kapitalismin kriisi, koska yksi tapa selvitä kapitalismin kriisistä on ollut talouden valtiollinen sääntely. Ja jossain suhteessa tämä on Mészárosin mukaan vieläkin mahdollista läntisen kapitalismin laidoilla. Valtiokapitalismi voi astua esiin, kun kapitalistinen järjestelmä on syvimmissä vaikeuksissaan. Mutta pitkän päälle tämä ei ole Mészárosin mielestä kestävä ratkaisu, koska samat ristiriidat ilmenevät uudelleen. Nyt talouden globalisoituminen on heikentämässä valtiollisten päätöksentekijöiden mahdollisuuksia hallita järjestelmää, joka alkaa ollakin yhä vaikeammin kontrolloitavissa.

Kriisin syvyyttä ei kuitenkaan helposti ymmärretä rikkaista maista katsoen. Maailmanmenoa analysoidaan paljolti mukavasti elävien päätoimittajien ja kommentaattoreiden ajatuksin. Mészáros muistuttaa kuitenkin, että ihmiskunnan ylivoimainen enemmistö elää mitä hirvittävimmissä olosuhteissa. Mitä tapahtui köyhien maiden modernisoimiselle? hän kysyy. Näitä alueita ja niiden asukkaita on ryöstetty täysin piittaamatta ihmiskunnan eloonjäämisestä. Harva enää uskoo tosissaan Kolmannen maailman modernisoimiseen kapitalismin puitteissa. Sama joudutaan Mészárosin mielestä toteamaan ennen pitkää Venäjällä.

Maailmanlaajuisen kriisin syventyessä vähäosaisten asemaa helpottavat sosiaaliset reformit on heitetty romukoppaan. Mészáros ei pidä sattumana maailmaan levinnyttä sosiaalisesti tylyä ajattelua. Pääoman liikkumavaran kaventuessa etenkin radikaali oikeisto asettaa pääoman edut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edelle. Epätasaista tulonjakoa ei enää pidetä vain välttämättömänä pahana vaan peräti taloudellisesti siunauksellisena.

Ammattilittojen ja vasemmistopuolueiden sosiaalipoliittisiin vaatimuksiin saatettiin aiemmin suostua, jos niiden vaikutukset eivät uhanneet järjestelmää kokonaisuutena. Parhaassa tapauksessa myönnytykset saattoivat jopa auttaa pääoman laajenemisprosessia. Nyt, kriisin syvennyttyä, pieniinkiin vaatimuksiin suostuminen on pääoman kannalta liki mahdotonta, Mészáros uskoo. Siksi hallitsevalla ideologialla on taipumus luoda käsitteellisiä kehyksiä, jotka kätkevät järjestelmälle luonteenomaiset konfliktit ja luovat mielikuvan, että olemassaolevan sosiaalisen järjestelmän rakenteet ovat ikuisia. 

Mészárosin yhteiskuntakritiikki ei ole nykymuodin mukaista. Mutta niillekin lukijoille, joille hänen marxilainen terminologiansa on vierasta, tämä tuhat-sivuinen kirja tarjoaa valtavan määrän tietoa ja analyysiä aikamme syvenevistä kriiseistä.


Ks. myös:

Vieraile arkistossa: István Mészáros, Yhteskunnallinen ajattelu

 

[home] [archive] [focus]