14.4.2013 **** Etusivulle

Sixten Korkman, Robin Hahnel ja Elsa

Tapani Lausti

Sixten Korkman, Talous ja utopia. Docendo Oy 2012.

Robin Hahnel, Kilpailusta yhteistyöhön: Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää. Like 2012.

Toisin kuin Björn Wahlroos, Sixten Korkman ei ole hillittömän kapitalismin silmitön ideologi. Hän ei epäröi tarkastella järjestelmän nurjia puolia. Viileään tapaansa Korkman tarjoaa kuitenkin lukijalle kapitalismin perimmäisen puolustuksen: vaihtoehtoja ei ole. Kaikki vaihtoehtoiset utopiset kokeilut ovat johtaneet epäonnistumisiin, usein murhenäytelmiin. Todistaakseen tämän väittämän Korkman viittaa ensin marginaalisiin pienoisyhteisöihin kuten vaikkapa Matti Kurikan Kanadassa perustamaan Sointulaan. Sitten hän ottaa esiin tavanomaisen jämerän nuijan, jolla kaikki mahdolliset vaihtoehdot lytätään. Hänen mielestään Neuvostoliitto oli ”ehkä historian suurin yritys ihanneyhteiskunnan toteuttamiseksi”. (s. 16)

Kapitalismin ongelmallisuudesta huolimatta Korkman ei siis näe vaihtoehtoja: “… markkinatalous on ilmeisesti paras keino, tai vähiten huono keino, hajautetun taloudellisen toiminnan mahdollistamiseksi ja vallan keskittämisen välttämiseksi.” (s. 40) Olemme siis tulleet historian päähän. On turha haaveilla radikaalisti toisenlaisesta yhteiskuntajärjestelmästä. Tämä viesti on ikävä ennen kaikkea siksi, että Korkman omistaa kirjansa lastenlapsilleen, joista Elsa on varttunein. Toivottavasti Elsa herää kysymään: ”Mutta isoisä, eihän näin voi jatkua loputtomiin.”

Kapitalismi ei varmaankaan romahda ensi viikolla, mutta ellemme ala hahmotella toisenlaista tulevaisuutta ja valmistautua demokraattisten saavutusten puolustamiseen, se voi kaatua päällemme arvaamattomin seurauksin. Pimeät voimat ovat jo nostamassa päätään monissa maissa. Kreikan fasistit eivät ole irrallinen ilmiö. Korkmanissa tuntuisi olevan sen verran humanistia, että hänen voisi kuvitella omaavan edes jonkinasteista sympatiaa nykyisiä oloja vastaan noussutta nuorekasta vastarintaa kohtaan. Toivottavasti Elsa seuraa maailman menoa avoimella mielellä.

Elsa saattaisi alkaa epäillä isoisänsä tapaa analysoida "markkinataloutta" ja "suunnittelutaloutta". Ei luulisi olevan vaikeata nähdä molempien epäonnistuneen. On kysyttävä, voiko kapitalismia pitää demokraattisena järjestelmänä ja voiko neuvostojärjestelmää pitää suunnittelutaloutena. Ilman taloudellista demokratiaa ihmiset eivät voi vaikuttaa oman elämänsä jokapäiväiseen sisältöön ja ilman kansalaisdemokratiaa on mahdotonta kerätä suunnittelun edellyttämää informaatiota.

Elsa saattaisi panna merkille, että Helsingin kirjastoissa on lainattu ahkerasti amerikkalaisen radikaalin taloustieteilijän Robin Hahnelin hiljattain suomennettua kirjaa. Kirjan alkupuheessa Hahnel toteaa, että kapitalismi voitti 20. vuosisadalla siitä huolimatta, että se on räikeän epäoikeudenmukainen järjestelmä, joka heikentää taloudellista demokratiaa, on äärimmäisen tehoton ja tuhoaa vääjäämättömästi ympäristöä. Hän analysoi vasemmiston virheitä, jotka heikensivät mahdollisuuksia irtautua tästä vaarallisen irrationaalisesta järjestelmästä. Uuden ajattelun kiireellisyys on nyt ilmeistä, kun syvenevät taloudelliset kriisit uhkaavat ajautua kontrolloimattomiin kierteisiin.

Hahnelin mielestä on tärkeätä luoda kapitalismin tuolle puolen tähyäviä kokeiluja, joissa etsitään todellista kansalaisdemokratiaa. Suomenkieliseen laitokseen kirjoittamissaan jälkisanoissa Hahnel suosittelee uusia käytännön kokeiluja, joilla pyritään hahmottamaan uuden paremman yhteiskunnan mahdollisia rakenteita. Näin yhä usemmat ihmiset voisivat osallistua tasavertaiseen yhteistyöhön. Ilman tällaista omakohtaista selkeää kokemusta tasa-arvoisen yhteistyön toimivuudesta on mahdotonta saada ihmisiä vakuuttuneiksi perusteellisen muutoksen välttämättömyydestä.

Elsa saattaisi tutustua radikaaliin yhteiskuntakriittiseen perinteeseen, joka on taas alkanut nostaa päätään. Yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että taloudellisen "kehityksen" johtoon on asettunut yhteiskuntaluokka, joka on kuorinut itselleen talouden kerman ja samalla tehnyt mahdottomaksi todellisen demokratian. Jokapäiväinen elämä ei ole ihmisyhteisöjen hallittavissa. "Vapaat" markkinat on samaistettu ihmiskunnan muihin vapauksiin, vaikka taloudellisten voimien vapaus itse asiassa on merkinnyt ihmisen vapauden riistoa.

Elsa löytäisi Hahnelin kirjasta viittauksen tunnetun englantilaisen taiteilijan, kirjailijan ja yhteiskuntakriitikon William Morrisin työhön. Vuonna 1890 ilmestyneessä utopiateoksessa News from Nowhere (hiljattain suomennettu uudelleen nimellä Huomispäivän uutisia) kirjan yksi henkilöhahmo kauhistelee, miten suuri osa tuotannosta oli alkanut palvella ihmisten todellisten tarpeiden sijaan maailmanmarkkinoiden "hirviötä". Ihmiset raatoivat valmistaakseen tuotteita, joita he eivät edes tarvinneet.

Hahnelin kirjassa Elsa löytäisi lukemattomia hyvin perusteltuja havaintoja, jotka asettavat kyseenalaiseksi isoisän perin tavanomaisen taloudellisen ajattelun lähtökohtia. Elsa saattaisi ymmärtää, että isoisän tulevaisuudenkuva on perin mielikuvitukseton. Hahnelin kirjasta hän löytäisi esimerkkejä onnistuneista yhteiskunnallisista kokeiluista. Espanjan vallankumous vuonna 1936 osoitti, että vallankumous voidaan tehdä mielikuvituksellisemmassa ja demokraattisemmassa hengessä kuin mihin bolshevikit kykenivät. Sen suuria kansanjoukkoja innostanut esimerkki pelotti niin läntisiä "demokratioita", Stalinin johtamia kommunisteja kuin Francon johtamia nationalisteja. Hahnel tarkastelee myös oman aikamme tasa-arvoiseen yhteistyöhön perustuvia kokeiluja. Näitä ovat Mondragónin osuustoiminnalliset yritykset Espanjassa, kansalaisten osallistumiseen perustuvat budjetointikokeilut Intian Keralassa ja Brasilian Porto Alegressa sekä Argentiinan yritysvaltaukset ja asuinaluekokoukset.

Elsa saattaisi panna merkille, että ilman johtajia toimivissa yrityksissä ihmiset ovat alkaneet ymmärtää aiemman vieraantuneisuutensa syitä. Hierarkioiden kadottua ihmiset ovat alkaneet jo kapitalismin oloissakin kokea aivan uudenlaista ihmisenä olemista. Samanlaista voimakasta kollektiivista solidaarisuutta on ollut havaittavissa Espanjan los indignados -liikkeessä ja monien maiden occupy-liikkeissä.

Nämä liikkeet ovat antaneet sisältöä Hahnelin peräänkuuluttamalle uuden etsimiselle. On alettava vastustaa tapaa, jolla kapitalismi voimistaa kaupallisia arvoja ja käyttäytymistapoja, tekee toisten ihmisten hyväksikäytöstä normaalia taloudenhoitoa sekä luo mielikuvaa kapitalismin luonnollisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta.

Elsa voisi huomata, että isoisä on fiksuudestaan huolimatta sittenkin historian väärällä puolella.

 

Lue myös:

Vieraile arkistossa: Robin Hahnel, International Organization for a Participatory Society, Occupy -Los Indignados - Social forums, Maailmantalous, Yhteiskunnallinen ajattelu, Michael Albert, István Mészáros, Naomi Klein, Jeremy Seabrook

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter