Sanomalehtimies, 1991

Julkisen palvelun joukkotiedotukselle haetaan uutta mallia

John Keane, The Media and Democracy. Polity Press 1991.

Julkisen palvelun joukkotiedotus on viime vuosina joutunut monissa maissa puolustusasemiin uusliberaalien viestintäteorioiden vallattua alaa. Australialaissyntyinen mediamiljönääri Rupert Murdoch ennustaa aikakautta, jossa "vapaan valinnan oikeus astuu sääntelyn ja tarjonnan niukkuuden tilalle". Murdoch sanoo markkinavoimien vapauttavan lehdistön, radion ja television valtion holhouksesta.

Lontoolaisen Westminsterin yliopiston valtio-opin professori John Keane pitää yhtenä syynä näiden teorioiden suosioon julkisen palvelun viestinnän vanhentuneita olettamuksia. Korostaessaan "laatua", "tasapainoa" ja "yleistä hyväksyttävyyttä" julkisen palvelun filosofia vahvistaa mielikuvaa vastaanottavan yleisön holhoamisesta. Tämän konservatiivisuuden rinnalla markkinaliberalismi vaikuttaa vapaudenhenkiseltä luvatessaan vapautta valtion valvonnasta, yksilöllistä valinnanvapautta ja laatua moninaisuuden avulla.

Keane pitää markkinaliberalismin lupaamia vapauksia kuitenkin näennäisinä. Vapaat viestintämarkkinat tarjoavat suurempia vapauksia sijoittajille kuin kansalaisille. Omistuksen keskittyminen rajoittaa yksilöiden valinnan vapautta. Mielipiteiden kaupallinen julkaiseminen päästää julki vain kaupallisesti kestävät vaihtoehdot. Markkinoiden vapaus luo oman sensuurijärjestelmänsä.

Uusliberaalien vapaudenhenkisyyden uskottavuudelta vie pohjaa myös kykenemättömyys nähdä aikamme demokratioissa piilevää sensuurimielialaa. Markkinavoimien kannattajat hyväksyvät yleensä mielihyvin kansallisen turvallisuuden nimissä toimeenpannut sananvapauden loukkaukset. Heitä ei liiemmin näytä huolestuttavan poliittisen sensuurin lisääntyminen. Keane varoittaa, että aikamme demokratioihin on levinnyt vaarallinen määrä kontrolloimatonta vallakäyttöä.

Keane pitää huolestuttavana, että juuri kukaan ei pohdi demokraattisten ihanteiden ja instituutioiden suhdetta aikamme joukkotiedotukseen. Keane on muissa teoksissaan kehitellyt kansalaisyhteiskunnan teoriaa. Joukkotiedotus näyttelee tässä tärkeätä osaa, koska se on valtiosta riippumattoman kansalaisyhteiskunnan keskeisiä keinoja vallankäytön valvomisessa.

Keanen hahmottama radikaalisti uusi joukkoviestinnän julkisen palvelun malli loitontuisi holhoavista asenteista ja ottaisi huomioon uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet demokraattisesti hajakeskitettyyn viestintään. Se tekisi mahdolliseksi elämäntapojen, makujen ja mielipiteiden aidon moninaisuuden. Tavoitteena tulisi olla moniarvoinen yhteiskunta, jossa määrääjänä eivät olisi sen enempää epädemokraattiset valtiot kuin epädemokraattiset markkinavoimat.

Sekä valtiovallan että markkinavoimien otetta tulisi heikentää kehittämällä viestintävälineiden moninaisuutta ilmentävää verkkoa. Uuden julkisen palvelun mallin olennainen osa olisivat julkisesti rahoitetut, epäkaupalliset ja lain suojaa nauttivat kansalaisyhteiskunnan viestintäinstituutit. Jotkut niistä perustuisivat vapaaehtoiseen työvoimaan ja olisivat suoraan vastuussa yleisölleen demokraattisten prosessien avulla.

Osuustoiminnalliset julkaisut ja jakeluyhtiöt, yhteisölliset radioasemat ja muut epäkaupalliset joukkoviestinnän välineet näyttelisivät tärkeätä osaa moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan perustan vahvistamisessa. Joukkoviestintä koettaisiin enemmänkin tiedonvirraksi yleisöjen keskuudessa kuin tuotteina, jotka voidaan omistaa ja joita voidaan valvoa yksityisesti ikäänkuin tavaraa.

Suurilta viestintäyhtiöiltä tulisi edellyttää erilaisten ohjelmantuotantoryhmien päästämistä käyttämään niiden fasiliteetteja. Näiden yhtiöiden absoluuttista valtaa tulisi pyrkiä rajoittamaan demokraattisen päätöksenteon kehittämisellä.

Professori John Keane näkee julkisen palvelun mallin olennaisena osana avointa, suvaitsevaa ja vireää yhteiskuntaa, joka suhtautuu epäluuloisesti virallisiin totuuksiin.

TAPANI LAUSTI

[home] [archive] [focus]