BBC Finnish Section, 21.2.1990

Kuninkaallista humpuukia

Christopher HItchens, The Monarchy. Chatto & Windus 1989

Juonto: Englantilainen kustantamo Chatto and Windus on alkanut julkaista mielipidepamflettisarjaa nimeltä Counterblasts. Sarjan tarkoituksena on tarjota foorumi brittiläisille toisinajattelijoille, jotka asettavat kyseenalaiseksi aikamme hallitsevia arvoja. Tunnettu Yhdysvalloissa asuva brittiläinen journalisti Christopher Hitchens on kirjoittanut pamfletin Monarkiasta. Sitä tarkastelee Tapani Lausti.

Brittiläisen monarkian historia viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana osoittaa kuningashuoneen aina silloin tällöin pelänneen kansan yht'äkkiä pitävän monarkiaa aikansaeläneenä instituutiona. Nykyisen kuningattaren, Elisabet toisen aikana tämä pelko on saanut Buckinghamin palatsin käyttämään modernin suhdetoiminnan menetelmiä. Tämä on johtanut tasapainotteluun kuninkaallisten ylhäisyyden ja arkipäiväisen kansanomaisuuden välillä.

Näin syntynyt symbioosi monarkian ja skandaalilehtien maailman välillä on saattanut lisätä kuningashuoneen kansansuosiota. Mutta hinta on ollut kova. Kuninkaallisen perheen jäseniä käytetään kuin klovneja kansan sirkushuveissa. Christopher Hitchens epäilee tässä pirullisen älykkäässä pamfletissa, että itse asiassa monarkian hapuilevat modernisoimisyritykset ovat ainakin heittäneet ilmaan kysymyksen, tarvitaanko monarkiaa enää lainkaan.

Mutta näistä epäilyistä huolimatta keskustelu kuningashuoneen mielekkyydestä on edelleen jonkinasteinen tabu Britanniassa. Tosiasia on, että kuninkaallisen suvun jäsenten esiintyminen kansan keskuudessa nostattaa brittiläisten viileyteen nähden yllättävän voimakkaita palvonnan osoituksia. Hitchens kysyy, voisiko tämän palvonnan takana piillä pelko, että monarkian menettäminen paljastaisi maan muiden perinteellisten instituutioiden rapistuneisuuden.

Hitchens sanoo olevan mahdollista arvioida milloin keskustelun kieltävät rajoitukset ovat alkaneet horjua. Varhainen oire tästä saadaan, kun ihmiset alkavat ääneen todeta, että jokin aihe ei ole itse asiassa kovin tärkeä. Johdannainen tästä väitteestä on, ettei monarkialla ole todellista valtaa. Mutta kun sitten luetellaan kuningashuoneen olemassaolon etuja, ne näyttävät kaikki liittyvän vallankäyttöön. Monarkian sanotaan edesauttavan maan vakautta, kansallista yhtenäisyyttä, jatkuvuutta. Valtaa vailla olevien ihmisten olisi vaikea kuvitella omaavansa tällaista voimaa.

Monarkialle annetaan usein myös eksplisiittinen merkitys. Sen sanotaan olevan tae vaaleilla valittua diktatuuria vastaan, vastapaino kontrolloimattomalle poliittiselle vallalle. Hitchensin mielestä totuus on päinvastainen. Kruunu symbolisoi sitä tosiasiaa, että brittiläinen valtiojärjestys tekee ihmisistä alamaisia, ei kansalaisia. Mikään perustuslaki ei takaa brittien oikeuksia. Oikeudet perustuvat vain perinteisiin, jotka juontavat juurensa vuoden 1688 poliittisesta kompromissista. Tuon niin-kutsutun "Loistavan vallankumouksen" 300-vuotisjuhlien vietto kaksi vuotta sitten osoitti, että maa oli valmis nielemään suoranaista historian uudelleen kirjoittamista kiusallisten tosiasioiden välttämiseksi, Hitchens sanoo.

Monarkia on Hitchensin mielestä uudistusta kaipaavien poliittisten instituutioiden kovettunutta kuorta. Se symbolisoi myös luokkayhteiskunnan sisäistämää nöyristelevää asennetta hierarkian ylemmillä portailla olevia kohtaan.

Hitchens pyrkii osoittamaan, että monarkiaan liittyy myös aimo annos humpuukia. Monet kuningashuoneen kannattajat pitävät upeita juhlamenoja hintansa arvoisena kansanhuvina. Mutta näiden menojen historiallisuus on vähintäänkin kyseenalaista. Monet yksityiskohdat ovat itse asiassa hyvin myöhäistä historiallista alkuperää. Niiden luominen oli suhdetoimintaa jo ennen modernin suhdetoiminnan keksimistä.

Hitchens on sitä mieltä, että nöyristely on nöyristelyä kaikkialla. Britit ymmärtävät sen tympeyden, kun se kohdistuu vihattuihin poliittisiin johtajiin kuten esimerkiksi edesmenneeseen Romanian diktaattoriin Nicolae Ceausescuun. Mutta jonkinlainen sokeus valtaa kansalaiset kun nöyristelyn kohteena on oma kuninkaallinen perhe. Eräät romanialaiset runoilijat alentuivat kirjoittamaan ylistysrunoja Ceausesculle tämän eläessä. Hitchens lainaa erään brittirunoilijan runoa kuningataräidille. Runon äitelyys symbolisoi hyvin monarkian ajattelematonta palvontaa.

Hitchensin pamfletti pyrkii osoittamaan, että tällainen palvonta ei ole milloinkaan poliittisesti viatonta.

 

[home] [focus] [archive]