BBC Finnish Section, 26.9.1994

Uutta demokratiaa etsimässä

Juonto: Hyvinvointivaltio ja parlamentaarinen demokratia ovat kriisissä. Niiden lupaukset alati kasvavasta vauraudesta ja kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksista ovat täyttyneet kovin puutteellisesti. Monissa Euroopan maissa etsitään nyt uusia demokratian malleja. Englannissa professori Paul Hirst on kehitellyt yhdyskuntademokratian mallia. Tapani Lausti on kuunnellut Hirstin näkemyksiä ja lukenut hänen vastailmestyneen kirjansa Associative Democracy : New Forms of Economic and Social Governance (Polity Press 1994).


Aikamme kansalaisia jäytää epäilys, että kaikki ei ole aivan kohdallaan yhteiskunnissamme. Elämme demokratioissa, mutta sananvaltamme yhteisissä asioissa vaikuttaa kovin heikolta. Ja jos saisimme lisää osallistumisen mahdollisuuksia, mitä itse asiassa haluamme yhteiskunnalliselta elämältä. Mitä oikeastaan haluamme elämältä yleensä?

Olemme kuin heräämässä Ruususen unesta Kylmän sodan nukutettua avoimen keskustelun demokratian kehittämisestä. Sodanjälkeinen vastakkainasettelu pakotti yhteiskunnallisen keskustelun kahteen muottiin. Yksi muotti pakotti uskomaan kapitalismin kykyyn pitää yllä kansalaisvapauksia ja tuottaa alati kasvavaa aineellista vaurautta. Toinen muotti julisti uskoa kommunistien holhoaman valtion kykyyn lisätä sosiaalista tasa-arvoa. Olihan mallien välissä harmaata välimaastoakin, mutta silti nämä mallit sanelivat uskottavan keskustelun rajat. Kun valtiososialismi romahti mahdottomuuksiinsa, Läntinen markkinatalousmalli sai nauttia vain hetken voitonriemusta. Pian senkin epävarmuudet syvenivät. Se ei voi enää viitata kilpailevan järjestelmän kauheuksiin, sen on nyt vakuutettava kansalaiset omilla ansioillaan.

Herääminen vuosikymmenten kuvitelluista varmuuksista on hidasta. Mutta vähitellen on viriämässä keskustelua siitä, miten demokratiaa aikamme yhteiskunnissa voitaisiin syventää. Tarkkaan ottaen tämä ei ole aivan uutta keskustelua, sillä teollisuusyhteiskuntien synnyn aikoihin oli paljon ajattelijoita, jotka suhtautuivat epäillen uuden teollisen organisaation kykyyn tyydyttää ihmisten osallistumisen ja vapauden tarpeita. Palkkaorjuus ei heidän mielestään vaikuttanut kovin lupaavalta tavalta lähestyä uutta aikakautta.

Professori Paul Hirst Lontoon yliopistosta sanoo, että viime vuosisadalta periytyvät edustuksellisen demokratian muodot kenties palvelivat tuon ajan yhteiskuntia. Sen sijaan oman aikamme byrokratisoituneita julkisen palvelun yhteiskuntia ne palvelevat äärimmäisen huonosti. Hirst sanoo.

--------------------

HIRST: "WHY IS THAT SO? WELL, FIRSTLY THERE IS THE PURE SCALE...

--------------------

Professori Hirst pitää syynä edustuksellisen demokratian huonoon toimivuuteen jo nykyaikaisen hallinnon pelkkää kokoa. Kansanedustuselimellä on mahdoton tehtävä sen yrittäessä selvitä nykyisenlaisesta valtiokoneistosta. Koneisto on yksinkertaisesti aivan liian suuri, tehtävää on aivan liikaa. Hirst sanoo, että tehtäväkentän monimutkaisuus, puutteen helpottamiseen ja kansallisen tehokkuuden lisäämiseen tarvittavien palvelujen suuri määrä sekä modernin liiketoiminnan valtiolta odottamat tukitoimet ovat sälyttäneet valtiolle yhä enemmän tehtäviä. Niiden hallitseminen on yhä vaikeampaa. Byrokratioiden ei tarvitse edes olla korruptoituneita tai epäpäteviä, kun ne jo uhkaavat kansalaisten demokraattisen osallistumisen mahdollisuuksia.

Vaikka 80-luvun uusliberalismi — ennen kaikkea englantilainen thatcherismi — yrittikin työntää valtion rajoja kauemmas, aikamme poliittiset aatteet uskovat enimmäkseen modernin valtion keskeisyyteen yhteiskunnan ohjaamisessa. Margaret Thatcherkään ei kyennyt lopulta murtamaan valtion otetta. Valtion ohjaavaa roolia onkin pidetty niin itsestään selvänä, että toiseen maailmansotaan mennessä kaikki vanhat yhdyskuntademokraattiset ajatukset olivat kadonneet. Nyt, neuvottomuuden levitessä läntisiin yhteiskuntiin, onkin yht'äkkiä pantu merkille, että valtiokeskeisestä perinteestä huolimatta yhteiskunnissa toimii lukemattomia kansalaisjärjestöjä, joiden kyky motivoida ihmisiä on aivan toisenlainen kuin kansalaistoimintaa lamauttavien valtion byrokratioiden.

Professori Hirst etsiikin tältä suunnalta lääkkeitä yhteiskunnallisen ajattelun lamaannukseen.

--------------------

HIRST: "I THINK A COMBINATION OF AN ASSOCIATIVE SYSTEM...

--------------------

Professori Hirst uskoo yhdyskuntajärjestelmän ja julkisista varoista rahoitetun hyvinvointijärjestelmän yhdessä jonkinlaisen kansalaispalkan avulla voivan luoda perustan uudentyyppiselle hyvinvointivaltiolle. Hirstin mukaan yhdyskunta-ajattelu väittää, että yksilön vapautta ja ihmisten hyvinvointia palvellaan parhaiten, kun mahdollisimman suuri osa yhteiskunnan tehtävistä hoidetaan vapaaehtoisuuteen perustuvissa, demokraattisesti itsehallinnollisissa yhdyskunnissa. Tällaisten organisaatioiden tulisikin asteittain muodostua taloudellisten ja sosiaalisten asioiden hoidon ensisijaisiksi foorumeiksi. Valtion tulisi vähitellen luovuttaa tehtäviä tällaisille yhdistyksille ja yhdyskunnille. Samalla olisi luotava mekanismit niiden toiminnan rahoittamiseksi. Valtiosta tulisi toissijainen, mutta silti äärimmäisen tärkeä vallankeskus, sillä se pitäisi yllä sopua eri yhdyskuntien välillä ja suojelisi yksilöiden oikeuksia.

Yhdyskuntademokratia tähtää Hirstin mukaan aikamme yhteiskuntien uudistamiseen ja demokratisoimiseen hahmottamalla uudella tavalla julkisen ja yksityisen välisen rajan. Kansalaisyhteiskunnalle annetaan keskeinen sija. Valtion yhdenmukaistava luonne väistyisi moniarvoisuuden tieltä. Yhteiskunnallisten toimintojen hallinta annettaisiin yhdistyksille tai yhteisöille. Julkisesta sektorista muodostuisi näin yhdyskuntien yhdyskunta siinä mielessä, että se valvoisi itsehallinnollisten instituuttien rahoitusta ja sääntöjä. Kun ihmisten arkielämän hyvinvointi on sellaisten yhdistysten käsissä, joiden jäseniä he itse ovat, he kykenevät valvomaan niiden toimintaa ja vaikuttamaan niissä vallitsevaan ajatteluun. Kansalaisyhteiskunnan yhdyskuntien ottaessa tehtäviä valtiolta demokratian luonne paranee, professori Hirst uskoo.

--------------------

HIRST: "SELF-GOVERNING ASSOCIATIONS ENABLE PEOPLE TO HAVE...

--------------------

Paul Hirst sanoo, että itsehallinnolliset yhdistykset lisäisivät ihmisten valinnan mahdollisuuksia. He kykenisivät valvomaan tehokkaammin omaan elämäänsä vaikuttavia päätöksiä. Heidän ei tarvitsisi osallistua koko ajan yhteiseen toimintaan. He äänestäisivät halutessaan, mutta he voisivat aina luopua yhdyskuntansa jäsenyydestä. Eroaminen onkin Hirstin mielestä tehokkain demokraattinen valvontakeino. Jos ihmiset eroavat kouluyhteisöstä, sairaalayhteisöstä tai muusta heidän hyvinvointiinsa liittyvästä yhteisöstä sen kelvottomuuden vuoksi, tätä tehokkaampaa epäluottamuslausetta ei voi kuvitella.

Olennaista yhdyskuntademokratialle siis olisi se, että kansalaiset pääsevät hyvin lähelle heidän elämäänsä koskevaa päätöksentekoa. Sosiaalipalveluja tarjoaisivat yhdyskunnat, joiden jäseniä he itse ovat. Näitä yhdyskuntia voisivat olla kirkot, ammattiliitot, hyväntekeväisyysjärjestöt. Kaikki vapaaehtoisjärjestöt voisivat kehittää haluamansa laajuisia sosiaalipalvelujärjestelmiä. Kansalaispalkkajärjestelmällä taattaisiin se, että yhdyskunnilla on aina riittävästi työvoimaa, sillä ihmiset voisivat vapaammin liikkua erilaisten työtehtävien välillä, kun heidän toimeentulonsa ei ole sidottu yhteen työpaikkaan. Varoja vapaaehtoisjärjestöt saisivat suhteessa jäsenmääräänsä. Suositut yhteisöt kasvaisivat ja kykenisivät tarjoamaan parempia palveluja. Kansalaiset, eivätkä byrokraatit, päättäisivät, minkälaisia palveluja he tarvitsevat ja haluavat.

Hirstin malli ei edellytä luopumista markkinataloudesta. Painopiste tosin siirtyisi alueellisen ja paikallisen talouden suosimiseen. Osuustoiminnan, yritysten yhteisomistuksen ja uudentyyppisten alueellisuutta korostavien rahalaitosten avulla kerätyt pääoman uudet muodot merkitsisivät sitä, että pääomalla olisi taipumus tukea alueellista työtä ja vaurautta. Se ei karkaisi rikastuttamaan kaukana asuvia sijoittajia.

Tämä olisi professori Paul Hirstin suosittelema tie demokraattisempaan yhteiskuntaan, jonka asukkaat kokemansa turvallisuuden vuoksi olisivat valmiita kokeilemaan uudenlaisia elämänmuotoja, etsimään uutta vapautta. Hirst haluaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat itse kehittää yhteisöjään. Tällainen yhteiskunta sallisi monenlaista yhteisöllistä elämää.

Hirst ei ole mallinsa kehittelemisessä yksin. Samansuuntaisia ajatuksia hahmotetaan useissa maissa eri puolilla maailmaa. Kansalaisten alati parantunut koulutustaso ja valistunut yksilöllisyys loitontavat yhä suurempia ihmismääriä perinteellisen holhousyhteiskunnan kulttuurista.      

 

[home] [archive] [focus]