BBC Finnish Section, 8.5.1996

Markkinoiden voitto

Edward S. Herman, Triumph of the Market : Essays on Economics, Politics, and the Media. South End Press 1995.

Juonto: Kylmän sodan päätyttyä markkinavoimien sanottiin saavuttaneen historiallisen voiton. Tätä amerikkalaisen kulttuurin tukemaa voittoa pidettiin myös voittona demokratialle ja sananvapaudelle. Yhdysvalloissakin on kuitenkin paljon yhteiskuntakriitikoita, jotka eivät vedä yhtäläisyysmerkkiä markkinoiden ja demokratian välille. Yksi tunnetuimmista amerikkalaisista toisinajattelijoista on taloustieteilijä ja joukkotiedotustutkija Edward Herman. Tapani Lausti tarkastelee Hermanin tuoretta kirjoituskokoelmaa Triumph of the Market — markkinoiden voitto.

Amerikkalaista kulttuuria pidetään usein aikamme suuntaa-antavana voimana. Yhdysvaltain yhteiskunnan vaurautta ja avoimuutta ihaillaan. Amerikkalaiset esiintyvät kansainvälisten kriisien itseoikeutettuina ratkaisijoina.

Kaikesta ihailusta huolimatta monet amerikkalaisetkin ajattelijat pitävät yhteiskuntaansa sairaana. Materiaalisten arvojen yksioikoinen palvonta on näiden arvostelijoiden mukaan alkanut tuhota sosiaalista kudosta. Edward Herman näkee syynä alamäkeen liki täydellisen antautumisen markkinavoimille. Nämä voimat ovat punoneet suojakseen ideologian, jonka olemusta Herman kartoittaa esseissään.

Herman kuvaa yritysmaailman hallitsemaa poliittista kulttuuria, jonka kaikkialle levittäytyvät kaupalliset arvot työntävät tieltään markkinavoimien etujen vastaisia sosiaalisia ja kulttuurisia vaihtoehtoja. Markkinainstituutiot haluavat ennen kaikkea myydä yhä enemmän tuotteita ja vakuuttavat siksi keskeytyksettä niiden hankkimisen tärkeyttä. Tällä on syvälle käyviä vaikutuksia yhteiskunnan luonteeseen. Kaupallinen kulttuuri rohkaisee aineellisia, yksityistä omistamista korostavia arvoja ja heikentää yhteisöllisiä ratkaisuvaihtoehtoja ja keskinäisiä yhteenkuuluvuudentunteita. Yhteiskunnat alkavat menettää kykyään ratkaista joukkoköyhyyden ja syvenevän epätasa-arvon aiheuttamia ongelmia. Ne eivät myöskään kykene ehkäisemään taloudellisen kasvun ja teknologisen muutoksen aiheuttamaa ympäristötuhoa. Virallinen markkinaideologia lupaa uusia työpaikkoja taloudellisen kasvun avulla. Käytännön politiikka osoittaa kuitenkin, ettei joukkotyöttömyyden poistamista pidetä ensisijaisena tavoitteena.

Tämä kaikki luo epävakaan poliittisen kulttuurin. Lisääntyvä rikollisuus synnyttää sosiaalista paniikkia. Herman huomauttaa, että lakia ja järjestystä korostavat hallitukset kasvattavat vankiloiden asukkimäärää talouspolitiikallaan. Tahalliset talouden taantumat, ammattiliittojen nujertaminen ja pienituloisten asunnonrakennusohjelmien jäädyttäminen ja sosiaalituen leikkaaminen lisäävät vähävaraiseen kansanosaan kohdistuvia paineita. Osa purkaa vihansa protesteiksi, osa turvautuu rikollisuuteen. Kun Yhdysvaltain hallitus osoittaa käytännössä välinpitämättömyyttä ja jopa vihamielisyyttä köyhiä kohtaan, kun rikas väestönosa ylvästelee julkeasti vauraudellaan ja kun talouspolitiikka ja oikeuslaitos suosivat avoimesti hyväosaisia, yhteiskuntaluokkien välille kaivetaan vaarallista kuilua. Vihan ja pelon kierre vahvistaa itseään. Vauras väestönosa alkaa linnoittautua omaan piiriinsä edistäen näin militarisoitumista niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Järjestelmä edellyttää yhä ponnekkaampaa mielipiteiden manipulointia. Kaupallista kulttuuria edistävistä käsityksistä pyritään tekemään niin itsestäänselviä, ettei niiden kanssa ristiriidassa olevia ajatuksia pidetä enää osana vapaata mielipiteidenvaihtoa. Markkinavoimien oma valta Yhdysvaltain joukkoviestinnässä helpottaa huomattavasti kaupallisille arvoille suosiollisen mielipideilmaston luomista.

Yrityskulttuurin otetta joukkotiedotusvälineistä ei ole aina helppo huomata, koska ote ei ole totaalinen vaan sallii eliittiryhmien erimielisyyksien esilletulon. Näin joukkoviestimissä saatetaan käydä rajuja väittelyjä, jotka antavat kuvan mielipidevapaudesta, vaikka esiin tuleva mielipiteiden kirjo on sittenkin hyvin rajallinen. Kaupallinen viestintäjärjestelmä välttää liian riidanalaisten asioiden esille ottamista.

Herman kirjoittaa, että Lännessä ymmärretään hyvin keskitetyn, yksisilmäisen, valtion omistuksessa olevan yleisradiotoiminnan vaarat. Sen sijaan paljon huonommin ymmärretään keskitetyn, ideologisesti yksisilmäisen ja yhä voimakkaamman kaupallisen yleisradiojärjestelmän demokratialle aiheuttamia vaaroja. Yhdysvaltain kokemus osoittaa, että vahvaan asemaan päässyttä kaupallista järjestelmää on vaikea asettaa kyseenalaiseksi.

Herman valittaa, että markkinavoimien yliote on heikentänyt hallitusten liikkumavaraa. Kansalaisten mahdollisuudet käyttää valtiota oman asemansa parantamiseen ovat yhä heikompia. Demokraattiset instituutiot osoittautuvat yhä useammin tyhjiksi kuoriksi. Voimantunnossaan markkinavoimat käyvät yhä hyökkäävimmiksi. Yksisilmäisessä mielipideilmastossa tyytymättömät ja voimattomuuden tunteista kärsivät kansalaiset käännetään erilaisia, usein ulkomaalaisia syntipukkeja vastaan. Tämä kehitys saattaa Hermanin mielestä saada demokratialle vaarallisia muotoja, mutta se saattaa myös elvyttää pyrkimyksiä ihmisystävällisempään politiikkaan.      

 

[home] [archive] [focus]