BBC Finnish Section, 21.12.1990

Itä-Euroopan uusi tuleminen

Misha Glenny, The Rebirth of History. Penguin Books 1990.

Juonto: Misha Glenny on BBC:n Keski-Euroopan kirjeenvaihtaja. Hänen tuore kirjansa The Rebirth of History — historian udelleensyntyminen — antaa yleiskuvan stalinismin otteista vapautuneita maita odottavista haasteista. Tapani Lausti tarkastelee kirjaa.

Itä-Euroopan vallankumoukset olivat henkeäsalpaavia kansannousuja. Misha Glenny seurasi useimpia niistä läheltä. Neuvostoliiton hajoamisen ohella vuoden 1989 vallankumoukset ovat hänen mielestään vuosisatamme huomattavimpia mullistuksia. Ne voidaan lukea samaan luokkaan kuin molemmat maailmansodat, Venäjän vallankumous, natsien valtaantulo Saksassa, siirtomaavaltojen romahtaminen ja jaetun Euroopan sodanjälkeinen kehitys.

Lännessä stalinististen valtiorakennelmien romahdusta on tervehditty markkinatalousideologian voittona. Mutta tämä ei ole eräille hallituksille ollut tarpeeksi. Ne haluavat nyt vaikuttaa kovin ottein jälkivallankumouksellisten yhteiskuntien kehitykseen. Misha Glenny sanoo Lännen lähteneen vaaralliselle tielle, joka voi johtaa epävakaaseen tilanteeseen Itä-Euroopassa.

Itä-Euroopan maiden taloudellinen ja sosiaalinen yhteiskuntakudos on nyt erittäin hauras. Puolan tiukka talousohjelma on jo osoittanut, mitä markkinatalouden nopea ymppääminen Itä-Euroopan kehittymättömiin talouksiin voi merkitä. Ennen Puolan radikaalia talousuudistusta puolalaisilla oli ostovoimaa, mutta ei mitään ostettavaa. Uudistuksen jälkeen Varsovan kaupat ovat täynnä läntisiä laatutavaroita, joita kenelläkään ei ole varaa ostaa. Maan talous on lamaantunut. Lisääntynyt työttömyys on jo johtanut lakkoihin ja saattaa helposti johtaa levottomuuksiin.

Mutta lainoista neuvottelevat Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki ovat omaksuneet tiukan linjan. Ne eivät epäröi vaatia uudistuksia, jotka saattavat syventää tavallisten kansalaisten ahdinkoa. Ne suhtautuvat myös kielteisesti ajatukseen Itä-Euroopan maiden vanhojen velkojen mitätöimisestä. Glennyn mielestä tämä olisi kuitenkin olennainen askel kommunistien talouspolitiikan köyhdyttämien maiden auttamiseksi. Hän pitää velkojen anteeeksiantoa myös historiallisesti oikeudenmukaisena.

Vaikka Lännen hallitukset puhuivat paljon ihmisoikeusloukkauksista Itä-Euroopassa, ne olivat 70-luvulla valmiita pönkittämään lainoillaan stalinististen hallitusten asemaa nopeiden voittojen toivossa. Miltei kaikki tavalliset itäeurooppalaiset ovat joutuneet kärsimään tästä turhamaisten diktaattorien ja ahneiden pankkiirien vastenmielisestä liitosta, Glenny kirjoittaa vihaisesti. Nyt Lännessä ollaan taas valmiita perimään takaisin velkoja tavallisten kansalaisten selkänahasta.

Lännen taloudellinen strategia Itä-Euroopassa on Glennyn mukaan selvä. Sillä halutaan pakottaa jälkivallankumoukselliset maat rakentamaan nopeasti markkinatalousjärjestelmä Lännen antamien ohjeiden mukaisesti. Yhdysvallat on jopa mennyt niin pitkälle, että se on avoimesti rahoittanut Bulgariassa puoluetta, joka parhaiten edustaisi sen etuja.

On selvää, että Itä-Euroopan uudet hallitukset pyrkivät kukin omalla tavallaan siirtymään markkinatalouteen. Mutta kaikille vaaleissa menestyneille puolueille Itä-Euroopassa on Glennyn mukaan yhteistä se, että ne lupaavat taistelua inflaatiota ja työttömyyttä vastaan markkinatalouteen siirryttäessä. Glenny sanoo, että tämän ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Useimmissa Itä-Euroopan maissa on pitkät tasa-arvon perinteet. Menestyneet puolueet ovat luvanneet taloudellista kehitystä, joka ei johda sosiaaliseen syrjintään.

Puolassa työläiset kukistivat lopulta kommunistien vallan, koska se oli nopeasti alentamassa heidän elintasoaan. Ammattiyhdistysperinteet ovat säilyneet hengissä kaikkialla Itä-Euroopassa. Uudet hallitukset ovat korostaneet, miten tärkeätä niille on työskennellä yhteistyössä ammattiliittojen kanssa.

Glennyn analyysien perusteella emme siis ole suinkaan todistamassa uusoikeistolaisen talousliberalismin maihinnousua Itä-Euroopassa. Pikemminkin sosialidemokratia on nostamassa päätään, vaikka sitä ei kukaan halua kutsua tällä nimellä, koska kaikki terminologia, joka viittaa vähääkään sosialismiin, herättää kansalaisissa syvää vastenmielisyyttä.

Tietysti voidaan nähdä ironiaa siinä, että juuri kun itäeurooppalaiset työläiset silmäilevät kiinnostuneena Ruotsin suuntaan, pohjoismainen sosialidemokratia on ajautumassa täydellisen näköalattomuuden tilaan. Mutta niin on käymässä myös vielä muutama vuosi sitten niin ylpeälle uusoikeistolaisuudellekin. Aikamme epävarmuudet lyövät kättä Itä- ja Länsi-Euroopan kohdatessa perimmäisten yhteiskunnallisten kysymysten edessä. Itä-Euroopassa vaaralliset kansallismieliset intohimot ovat valmiita astumaan taloudellisen ja poliittisen epäonnistumisen avaamaan tyhjiöön.

[home] [focus] [archive]