Helsingin Sanomat, 19.9.1992

Kun järjen valo sammui Balkanilla

Misha Glenny, The Fall of Yugoslavia : The Third Balkan War. Penguin Books 1992.

Misha Glenny on Britannian yleisradioyhtiön BBC:n Keski-Euroopan kirjeenvaihtaja, jonka raportit ovat saaneet entisen Jugoslavian sisällissotien osapuolet uhkaamaan häntä väkivaltaisella kostolla. Kotimaassaan hän on saanut osakseen liberaalien ja vasemmistolaisten ystäviensä tuomion. Hänen syntejään ovat olleet armottomat kuvaukset järjen sammumisesta alueen kaikkien kansallisuuksien keskuudessa.

Monet britit olivat tulleet siihen tulokseen, että Kroatian presidentti Franjo Tudjman taisteli demokratian puolesta Slobodan Milosevicin jälkijättöistä serbialaista bolshevismia vastaan. Glenny kyllä luonnehtii Milosevicia pimeyden ruhtinaaksi, mutta Tudjmanin leimaaminen vapauden edustajaksi on hänestä vähintäänkin kyseenalaista.

Tudjman ei ymmärtänyt lainkaan vähemmistön asemaa demokratiassa. Presidentin "pienisieluinen, oikeistolainen itsevaltius" yhdistyneenä kroatialaiseen kansalliskiihkoon ajoi Kroatian serbivähemmistön miloseviciläiseen pimeyteen. Milosevic oli alun alkaenkin valmis sotaan ja hyötyi suuresti Tudjmanin nationalistisesta kiihotuksesta.

Serbiaan Milosevic taas levitti "suvaitsemattomuuden myrkyllistä ilmapiiriä". Kun tämän vanhan kommunistin oli pakko sallia muiden puolueiden olemassaolo, hän varmisti, että niiden oli otettava serbialainen nationalismi toimintansa lähtökohdaksi. Haastateltuaan kerran Milosevicia Glenny tuli siihen tulokseen, että Serbian presidentin asenteissa ei ollut inhimillisyyden häivääkään.

Vastakohtana näille tuhoa kylväville poliittisille johtajille Glenny kuvaa ihmisiä, jotka edustavat entisen Jugoslavian älyllistä elinvoimaa. Maan alettua hajota he kieltäytyivät antautumasta nationalististen mielettömyyksien imuun. Mutta heidän järkiperäiset poliittiset ratkaisuehdotuksensa väkivallan ja vähemmistöjen syrjinnän minimoimiseksi herättivät kansallisia tunteita lietsovien vallanpitäjien repressiiviset vaistot.

Serbokroatiaa puhuva Glenny on liikkunut myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Hän kuvaa, miten lukemattomat kansalaiset yrittivät vastustaa vihan ja pelon kierrettä. Hän kohtasi ihmisiä, joita kauhistutti ajatus entisten ystäviensä ampumisesta vain siksi, että toinen oli serbi ja toinen kroaatti. Mutta julmuuksien armoton kierre puristi ennen pitkää heidän vaihtoehtonsa kahteen: ammu tai sinut ammutaan. Glenny todisti sittemmin absurdeja tilanteita, joissa vastapuolten teurastajat saattoivat käydä toverillisia keskusteluja potentiaalisten uhriensa kanssa. Eräs kroatialainen nainen selitti Glennylle kärsivällisesti, miksi hän oli nyt valmis ampumaan serbialaisen aviomiehensä.

Oliko pimeyden laskeutuminen ihmismieliin sitten väistämätöntä? Glenny uskoo, että kriisi olisi ollut mahdollista ratkaista rauhanomaisesti. Avain tähän olisi ollut kansallisten vähemmistöjen pelkojen rauhoittaminen uskottavilla itsehallintolupauksilla. Sen sijaan menneisyyden kauhuihin perustuvilla pelotuksilla ja valheiden levittämisellä ihmiset provosoitiin pelkoon ja vihaan. Yht'äkkiä kaikki serbit tai kaikki kroaatit olivat ihmisiksi kelpaamattomia.

Näin kadotettiin mahdollisuus Jugoslavian hallittuun hajottamiseen. Milosevic ei ollut kiinnostunut Jugoslavian kehittämisestä suvereenisten valtioiden löyhemmäksi liittoutumaksi, koska se olisi heikentänyt hänen serbiklikkinsä ja Jugoslavian kansanarmeijan kannattamaa yhtenäisyyden ajatusta. Muiden osavaltioiden lähdettyä itsenäistymisen tielle niiden serbivähemmistöistä tuli tässä julmassa leikissä pelinappuloita. Glenny kuvaa Kroatian serbeistä käytyä kiistaa näin: "Presidentit Milosevic ja Tudjman alkoivat vetää ja kiskoa tätä äärimmäisen herkkää ihmisryhmää kuin kaksi lelusta riitelevää lasta."

Euroopan yhteisökin elätteli Glennyn mukaan harkakuvaa, jonka mukaan entisen Jugoslavian kriisi oli purettavissa asteittaisilla osaratkaisuilla. Virhearvio perustui ETY-prosessissa aivan toisenlaisiin tilanteisiin hahmoteltuihin käsityksiin kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. EY:n tunnustettua Slovenian ja Kroatian Bosnian oli vaikea säästyä väkivaltaiselta rikkiraastamiselta. Bosnian presidentti Alija Izetbegovic, joka Glennyn henkilögalleriassa on vielä jotenkuten järkensä säilyttänyt poliitikko, pakotettiin näin samalle tielle, jolle Tudjman oli lähtenyt vapaaehtoisesti: Jugoslaviasta irtaantumiseen ilman ennalta neuvoteltua sopimusta osavaltion serbien kanssa.

Sarajevon joutuminen vedetyksi väkivaltaisuuksien kierteeseen symbolisoi kaiken toivon sammumista. Glenny sanoo Sarajevon olleen ennen sodan jalkoihin joutumistaan Euroopan suurimpia luomuksia: kaupunki, jossa Itä ja Länsi eivät ainoastaan suvainneet toisiaan vaan suorastaan kukoistivat toistensa kulttuurisesta vaikutuksesta. Sarajevon suvaitseva ilmapiiri säilyi vielä pitkään kranaatinheitintulessakin. Mutta täälläkin pimeyden voimat alkoivat pian vaikuttaa. Kaupungin puolustusjoukkoihin värvätyt epämääräiset ainekset ottivat silloin tällöin lain omiin käsiinsä. Eräät muslimiyksiköt hyökkäilivät viattomia serbejä vastaan huolimatta alueen kansallisuuksien ja uskontokuntien hyvistä suhteista.            

Selkeällä kirjallaan Glenny auttaa lukijaa ymmärtämään entisen Jugoslavian ajautumista kansallisiin mielipuolisuuksiin. Hän ei elättele rasistisia kuvitelmia Balkanin asukkaiden "luonnollisesta" väkivaltaisuudesta. Mutta hän muistuttaa, että jos Länsi-Euroopassa "fasistinen roskaväki" nostaa aika ajoittain päätään ja pian taas katoaa, niin Balkanilla alueen "nationalistisia jänteitä on harjaannutettu ja voimistettu vuosisataisella väkivallalla ja turvattomuudella". Ja toisaalla Glenny toteaa, että "ääritilanteissa nationalismi näyttää sammuttavan sen osan ihmismieltä, joka kykenee monimutkaisiin arvioihin".

TAPANI LAUSTI

[home] [archive] [focus]