Ydin

Kehitysmaiden velkaantuminen vahingoittaa myös vauraita maita


Susan George: The Debt Boomerang. How Third World Debt Harms Us
All. Pluto Press with the Transnational Institute (TNI) 1992.

Vauraiden maiden veronmaksajat ovat asiasta onnellisen tietämättöminä auttaneet pankkeja selviytymään kolmannen maailman velkakriisistä. Tämän tosiasian tarkka laskeminen on vaikeata, eivätkä pankit tule tutkijoiden tueksi. Ne kammoavat ajatusta, että kansalaisille selviäisi tämän tukiaisen olemassaolo.
Suuttuneet veronmaksajat ovat hankalaa väkeä.

Susan Georgen uusi kirja lienee ensimmäisiä tähän problematiikkaan perehtyneitä tutkimuksia. FINNIDAn rahallista tukea nauttineen Transnational Instituten selvitys avaakin uusia näkökulmia velkakriisiin. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tyrkyttämän vääristyneen kehitysmallin uhreja eivät ole vain kolmannen maailman köyhät. Kehitysmaiden velkakriisi toimii bumerangin tavoin vahingoittaen myös vauraiden maiden talouksia ja ennen kaikkea tavallisia kansalaisia.

Bumerangeja on tutkimuksen mukaan kuusi: epätoivoinen vientitulojen tavoitteleminen tuhoaa köyhien maiden omia luonnonvaroja, pahentaa kasvihuoneilmiötä ja ohentaa otsonikerrosta; toimeentulomahdollisuuksien niukkuus kehitysmaiden virallisessa taloudessa paisuttaa huumekauppaa; vauraiden maiden pankit vähentävät riskejä nauttimalla ulkisten instituutioiden tukea; kolmannen maailman ostokyvyn heikentyminen tuhoaa työpaikkoja vauraissa maissa; kehitysmaiden kykenemättömtts kansalaisten ahdingon helpottamiseen pakottaa miljoonat ihmiset siirtolaisiksi; velkakriisin osuus konfliktien ja sotien syntyyn on välillinen mutta ilmeinen.

Tutkijat panivat merkille, ettei kysymystä pankkien nauttimista tukiaisista ole edes yritetty kunnolla selvittää. Mistään salaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys. Useimmissa velkojamaissa viranomaiset ovat laatineet mekanismeja, joita käyttämällä pankit voivat verotuksessa merkitä kehitysmaiden velat "tappioiksi" tarvitsematta alentaa kirjanpidossaan velallisten velkojen määrää. Eräissä tapauksissa pankit eivät ole menettäneet rahaa itse asiassa lainkaan. Köyhistä maista pankkien kassoihin virranneet miljarditkaan eivät ole helpottaneet kolmannen maailman velkataakkaa.

Velkaantumisen aste oli vuonna 1991 61 prosenttia suurempi kuin vuonna 1982. Susan George tutkijoineen toteaa, että velka on kuitenkin itse asiassa jotakuinkin maksettu halpojen raaka-aineiden ja köyhistä maista vauraisiin virranneiden, kuutta Marshall-ohjelmaa vastaavien rahavirtojen muodossa. Näin pankit ovat muuntaneet takavuosien hillittömän luotonantonsa aiheuttaman "historiallisen virheen" miltei rahasammoksi. Veronmaksajat ovat saaneet maksaa näiden seikkailujen kustannukset.

Tämä kriisi puree syvälle teollisuusmaiden rakenteeseen. On syntynyt konflikti pankkien ja talouden tuottavien sektorien välille. Toistaiseksi pankit ovat voittaneet. Yksityistämisvillityksen riehuessa maailmalla velat on sosialisoitu.

TAPANI LAUSTI

[home] [archive] [focus]