BBC Finnish Section, 23.11.1990

Mietteitä Euroopan vallankumouksesta

Ralf Dahrendorf, Reflections on the Revolution in Europe. Chatto & Windus.                            

Juonto: Sir Ralf Dahrendorf on Englannissa elävä saksalainen yliopistomies, jonka klassillista kirjaa teollisuusyhteiskuntien luokkaristiriidoista monet suomalaisetkin opiskelijat ovat lukeneet. Uusimmassa kirjassaan Reflections on the Revolution in Europe Dahrendorf pohtii Itä-Euroopan yhteiskuntien edessä olevia valintoja niiden demokraattisten vallankumousten jälkeen. Tapani Lausti on lukenut kirjan.

Itä-Euroopan maat ovat päässeet eroon kommunistien valtamonopolista, salaisesta poliisista, nomenklaturan nimellä tunnetusta etuoikeuksien järjestelmästä ja Neuvostoliiton miehityksen uhasta. Mutta pieniä poikkeuksia lukuunottamatta ne eivät ole kyenneet luomaan tilalle juuri muuta kuin hyviä aikeita.

Tämä on Ralf Dahrendorfin lähtökohta kirjalle, joka on kirjoitettu pitkän kirjeen muotoon. Kirjeen vastaanottaja on Puolan kansalainen, jonka kanssa Dahrendorf on pohtinut itäeurooppalaisten yhteiskuntien tulevaisuutta.

Dahrendorf luonnehtii itseään radikaaliksi liberaaliksi. Hänen oppi-isänsä on Karl Popper. Popperin avoimen yhteiskunnan käsite on Dahrendorfin yhteiskunta-ajattelun lähtökohta. Hän sanoo, ettei hän voi sietää ihmisiä, jotka tarjoavat erilaisia patenttiratkaisuja yhteiskuntien kehitykselle. Eikä tässä kaikki. Uusien yhteiskuntamallien tarjoaminen aiempien painajamaismaisten järjestelmien romahdettua saattaa vain johtaa uusien totalitaaristen yhteiskuntien syntyyn. Ihmisen vapaudelle ei hänen mukaansa ole suurempaa vaaraa kuin dogmit, yhden ryhmän, yhden ideologian, yhden järjestelmän monopoli.

Vuoden 1989 tapahtumat ovat Dahrendorfin mielestä saattaneet päätökseen tarinan, joka alkoi vuoden 1945 jälkeisessä toivon ja epätoivon myllerryksessä. Silloin toiset ymmärsivät avoimen yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet kun taas toiset vajosivat orjuuteen.

Liberaalina Dahrendorf ei ole kahleettoman kapitalismin ihailija. Hän sanoo, että Itä-Euroopan yhteiskunnat eivät ole vapauttaneet itseään kommunismin ikeestä vain heittäytyäkseen kapitalistisen järjestelmän armoille. Ne ovat pikemminkin päässeet irti suljetusta järjestelmästä luodakseen avoimen yhteiskunnan. Tie vapauteen ei johda Dahrendorfin mukaan yhdestä järjestelmästä toiseen. Tie vapauteen johtaa lukemattomien mahdollisten tulevaisuuksien avoimuuteen. Näiden vaihtoehtojen välinen kilpailu luo historiaa, Dahrendorf sanoo.

Valtiotieteilijänä hän korostaa perustuslaillisten ratkaisujen tärkeyttä ihmisoikeuksien takaamisessa. Kansalaisyhteiskunnan monenlaiset autonomiset keskukset tekisivät mahdottomaksi vallan monopolin.

Dahrendorf sivuaa kirjassaan myös kehittyneiden markkinatalousmaiden viimeaikaista kehitystä. Se on hänen mukaansa merkinnyt taloudellista kasvua, joka ei ole ottanut huomioon huono-osaisten asemaa. Toisaalta hän sanoo, ettei näiden palvelualojen valtaamien vauraiden yhteiskuntien työväenluokkaa voi enää pitää laiminlyötynä ja sorrettuna.

Vaikka tämän näkemyksen tueksi on helppo esittää todisteita, se jättää kuitenkin keskustelun ulkopuolelle viime aikoina esiin tuotuja ajatuksia kansalaisten suhteesta työhön ja yhteiskuntaan. Dahrendorf mainitsee suurta huomiota osakseen saaneet ongelmat, mutta tyytyy aihepiirin alanootinomaiseen käsittelyyn. Kuitenkin ns. Vihreä ajattelu on toki tuonut keskusteluun syvempiäkin perspektiivejä.

Jos ymmärrämme nyt panna enemmän painoa sille, miten taloudellinen kehitys kohtelee ympäristöä, on meidän kai myös pohdittava miten se kohtelee ihmisiä. Jos ihmisten on suhtauduttava tasa-arvoisemmin luontoon, ei kai ole kovin radikaalia vaatia ihmisiltä tasa-arvoisempaa suhtautumista toisiinsa. Kuitenkin taloutemme asettaa ihmiset äärimmäisen eriarvoiseen asemaan. Radikaalit Vihreät sanovat, että markkinatalousjärjestelmä riistää kansalaisten enemmistön elämältä mielekkään sisällön. Elämän arjen määräävät tavallisen ihmisen ulottumattomissa olevat voimat.

Tässä mielessä radikaali vihreä ajattelu saattaa hyvinkin olla oman aikamme radikaalia liberalismia. Ralf Dahrendorf edustaa sodanjälkeistä liberalismia, jolle kysymykset kansalaisvapauksista olivat keskeisiä. Nyt kansalaisvapauksille etsitään tarkempaa sisältöä. Dahrendorf sanoo, että kansalaisten tulisi voida esimerkiksi valita vapaasti ammattinsa, mutta hänen pohdintansa pysähtyy jotenkin puolitiehen. Dahrendorf sanoo vastustavansa kapitalismia, jos se on järjestelmä. Mutta hän liitoittelee erilaisten markkinatalousmaiden eroja. Ruotsi on hänen mielestään jotakin aivan muuta kuin Saksa tai Englanti. Mutta jos näitä maita tarkastellaan aikamme syvimpien ekologisten ongelmien valossa, sekä markkinatalousjärjestelmä että kukistunut reaalisosialismi kohtelevat ympäristöä hillittömällä ahneudella ja ihmisiä talouden vaatimusten käskyläisinä.

Tämän luulisi herättävän ajatuksia siitä, mihin modernit teollisuusyhteiskunnat ovat menossa. Avoin yhteiskunta on Itä-Euroopassa hahmottumassa historiasta tutulla tavalla. Toiset vaurastuvat nopeasti, toisten elämän arki määräytyy edelleen heidän kykenemättä vaikuttamaan merkittävällä tavalla sen sisältöön.

 

[home] [archive] [focus]