BBC Finnish Section, 5.9.1988

Terrorismin kulttuuri

Noam Chomsky, The Culture of Terrorism. Pluto Press 1988.

Ns. Iran-contra-skandaali on näytellyt Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa vähäisempää osaa kuin aiemmin ennustettiin. Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan tunnettu arvostelija, professori Noam Chomsky väittää, että skandaalin täysi mitta on salattu. Tapani Lausti tarkastelee Chomskyn kirjaa The Culture of Terrorism, Terrorismin kulttuuri.

Terrorismin kulttuurilla Noam Chomsky tarkoittaa mielipideilmastoa, jossa liittolaishallitusten harjoittamaan terroriin suhtaudutaan vähätellen kun taas vihollismaiden toimeenpanemat pienimmätkin ihmisoikeuksien loukkaukset saavat osakseen valtavaa huomiota. Chomsky analysoi tarkasti dokumentoiden Washingtonin asennetta ihmisoikeuksien rikkomuksiin Väli-Amerikassa. Johtopäätös on, että Washington on tosiasiassa kiinnostunut vain Nicaraguassa todetuista suhteellisen lievistä ihmisoikeuksien loukkauksista. Koska Nicaragua on vihollismaa, sen politiikan arvostelemisella on propaganda-arvoa. Liittolaismaissa El Salvadorissa ja Guatemalassa Yhdysvallat sen sijaan tukee hallituksia, jotka ovat murhauttaneet tuhansia kansalaisiaan taloudellisen ja poliittisen harvainvallan ylläpitämiseksi. Koska tämä politiikka ei saa osakseen Yhdysvaltain väestön jakamatonta tukea, Washington on ollut pakotettu salaiseen politiikkaan.

Iran-contra-skandaali paljasti Washingtonin politiikan salaisia puolia. Mutta verho raottui vain hetkeksi. Paljastusten todellista merkitystä ei Yhdysvalloissa haluttu tutkia. Chomskyn kirja osoittaa kuitenkin, miten helposti paljastava materiaali on tarjolla. Vuoteen 1979 asti sekä Nicaraguaa että Irania hallitsivat äärimmäisen raa'at otteet omaavat hallitukset, joilla oli takanaan Yhdysvaltain hallituksen täysi tuki. Näiden ystävällismielisten hallitusten kukistuminen oli vakava takaisku Yhdysvaltain kansainväliselle strategialle. Siksi Washington aloitti välittömästi salaiset toimet tilanteen kääntämiseksi Yhdysvalloille edulliseksi. Yhdysvaltain salainen palvelu loi contra-liikkeen painostaakseen Nicaraguan hallitusta poikkeustoimiin, jotka sitten saatettiin leimata osoitukseksi sandinistien epädemokraattisuudesta. Aseiden salakuljetus Iraniin aloitettiin jo vuosia ennen Oliver Northin surullisen kuuluisia seikkailuja. Washington toivoi, että se saisi näin pidettyä yhteyttä Iranin ns. maltillisiin voimiin. Todellisuudessa näillä voimilla tarkoitetaan sotilaita, jotka olisivat valmiita äärimmäistä väkivaltaakin käyttämällä kukistamaan ajatollah Homeinin johtaman islamilaisen vallankumouksen.

Reaganin hallitus ja Oliver North eivät siis suinkaan olleet salaisessa yhteydessä Iraniin pelkästään panttivankien vapautumisen toivossa. Washington haluaa Kolmannessa maailmassa säilyttää vallan paikallisten liittolaiseliittien käsissä. Näiden eliittien vastaiset liikkeet ovat uhka Yhdysvaltain strategisille ja taloudellisille eduille. Näitä dokumentoitavissa olevia tosiasioita Oliver Northin kuulustelijat eivät kuitenkaan halunneet sen enempää penkoa.

Lehdistö osallistui auliisti tähän salailuun. Northin kuulustelujen annettiin muodostua Nicaraguan contra-liikkeen propagandatilaisuudeksi. Kuitenkin viralliset amerikkalaiset asiakirjatkin myöntävät contrien olevan vain Yhdysvaltain luomus, ei poliittista kannatusta nauttiva sissiliike.

Yhdeksi esimerkiksi Nicaraguaa koskevan uutisoinnin vääristyneisyydestä Yhdysvalloissa Chomsky ottaa vuoden 1984 vaalit. Puolueettomat tarkkailijat totesivat vaalien olleen paljon avoimemmat kuin Yhdysvaltain valvomassa El Salvadorissa. Yhdysvaltain lehdistö on kuitenkin luonut kuvan sandinisteista julmana ja väestöä terrorisoivana totalitaarisena klikkinä, joka on vakava turvallisuusriski Yhdysvalloille. El Salvadoria sen sijaan luonnehditaan demokratiaa vakavasti tavoittelevaksi valtioksi siitä huolimatta, että kaikki vähänkin hallitukselle vaaralliset oppositioainekset on murskattu murhaavalla väkivallalla.

Chomsky sanoo, että mihin synteihin Nicaraguan hallitus sitten lieneekin syyllistynyt, se ei ainakaan murhaa omaa väestöään. Sandinistien suurin rikos Washingtonin silmissä on resurssien käyttäminen väestön köyhän enemmistön aseman parantamiseen. Tämä esimerkki pelottaa sekä Washingtonia että sen liittolaisia Latinalaisessa Amerikassa, Chomsky kirjoittaa.

Yhdysvaltain ulkopuolella Washingtonin propaganda ei ole tehonnut yhtä hyvin kuin kotimaassa. Kansainvälinen tuomioistuin on tuominnut Yhdysvaltain tukeman hyökkäyksen Nicaraguaan. Terrorismin kulttuurille luonteenomaisena Chomsky pitää Yhdysvaltain lehdistön pilkallista asennetta tuomioistuimen päätöstä kohtaan.

[home] [focus] [archive]