BBC Finnish Section, 30.10.1993

Viikon kirja:

Miehet mellakoivat, naiset rakentavat

Beatrix Campbell, Goliath : Britain's Dangerous Places. Methuen 1993.

Juonto: Ja sitten viikon kirja. Beatrix Campbell analysoi kirjassaan Goliath — eli suomalaisittain Goljat — eri puolilla Britanniaa kaksi vuotta sitten puhjenneita mellakoita. Campbell etsii mellakoiden taustaa työläisasuinalueiden taloudellisesta ahdingosta. Mutta hän tarkastelee myös miesten ja naisten erilaista tapaa reagoida vaikeuksiiinsa. Tapani Lausti.

Vuoden 1991 kesän mellakka-aalto antoi Britannialle maineen Euroopan mellakoille altteimpana maana. Britanniassa mellakat synnyttivät syviä pelkoja yhteiskuntaa koossa pitävien kudosten hajoamisesta. Ne syvensivät maahan leviämässä ollutta moraalista paniikkia. Mellakoita selittävät teoriat heijastivat kuitenkin enemmänkin keskiluokan sosiaalisia ennakkoluuloja kuin kykyä esittää mielekkäitä kysymyksiä levottomuuksien ymmärtämiseksi.

Joukkotiedotusvälineet viehättyivät Yhdysvalloista tuotetusta alaluokan teoriasta. Alaluokan käsite antoi mahdollisuuden puhua enemmän rapistuvasta tapakulttuurista kuin joukkotyöttömyydestä. Beatrix Campbell valittaa, että alaluokan teoria ei lähtenyt talouden tilasta vaan moraalin ja tapojen pohtimisesta. Ja jostain ajatteluun hiipi väite, että työläisten keskuuteen oli levinnyt haluttomuutta tehdä työtä. Tämän haluttomuuden ilmentymäksi koettiin kaduilla hortoilevat nuoret miehet, jotka tilaisuuden saadessaan muuttuivat tiilejä ja palopommeja heitteleviksi, kauppoja ryösteleviksi, varastetuilla autoilla rämäpäisesti ajeleviksi ja asuinaluettaan terrorisoiviksi mellakoitsijoiksi.

Campbell kirjoittaa, että tälle pelottavalle ilmiölle ei ole kyetty antamaan nimeä, koska vallitseva ajattelu on kiertänyt asian yhtä ydintä. Alaluokasta viisastelevat joukkotiedotusvälineet ja työläiskulttuurin rappiota analysoivat tutkijat ovat jättäneet pohdintojensa ulkopuolelle olennaisen kysymyksen: miksi miehet ja naiset reagoivat niin eri tavoin taloudelliseen ja sosiaaliseen ahdinkoonsa. Miehet pyrkivät todistamaan maskuliinisuuttaan etsimällä vihollisia ja uhreja. Naiset hakeutuvat keskinäistä avunantoa korostaviin kontakteihin. Sukupuolten käyttäytymisessä ilmeneviä eroja on julkisessa keskustelussa tarkasteltu vain moraalisen paniikin muodikkaimman päähänpinttymän kannalta. Syntipukeiksi on valittu yksinhuoltajaäidit.

Campbell muistuttaa, että miehillä on kautta aikojen ollut taipumus kieltäytyä osallistumasta kodin- ja lastenhoitoon. Yht'äkkiä miesten puuttuminen joistakin perheistä on kohotettu voimakkaaksi, sosiaalisia ongelmia selittäväksi tekijäksi. Alaluokkateorian kannattajat eivät kiinnitä juuri mitään huomiota miesten tapaan kieltäytyä yhteistyöstä naisten ja lasten kanssa. Mutta sitten teorian kaikki sosiaalinen raivo suunnataan naisiin, jotka ovat osoittaneet kykenevänsä elämään ilman miestä. Miesten hyödyttömyyden paljastaminen on näiden naisten rikos. Ja aivan kuten nämä teoreetikot, käytännön tasolla poliitikot ja poliisit ovat olleet kykenemättömiä kuvittelemaan yhteistyötä naisten kanssa.

Beatrix Campbell esittää lukemattomia esimerkkejä työläiskortteleista, joissa naiset ovat muodostaneet kaiken yhteisöllisen toiminnan selkärannan. Heidän sukupuolensa on estänyt kaupunkisuunnittelijoita ja viranomaisia ymmärtämästä heidän toimintansa tärkeyttä. Heidän toiminnallinen itsenäisyytensä on estänyt poliitikkoja ymmärtämästä heidän tärkeyttään demokratialle. Kenttä on jäänyt auki mellakoiville työttömille nuorille miehille ja järjestystä mukamas puolustaville univormuun pukeutuneille nuorille miehille. Nämä miehet edustavat samaa kulttuuria, jonka kokemuspiirissä autot, vauhti, takaa-ajot, fyysinen voima ja väkivalta ovat yhteinen huume. Mellakoissa he ikäänkuin löytävät toisensa adrenaliinin eritystä kiihdyttävissä yhteenotoissa. Poliisin kouristuksenomainen toiminta, jossa asukkaiden pelkoa kohtaan tunnettu välinpitämättömyys muuttuu aika ajoittain yht'äkkisiksi levottomuuksia provosoiviksi ratsioiksi, on osa tätä ajattelematonta maskuliinista kulttuuria.

Beatrix Campbellin kirja on myös kertomus Thatcherin vuosina kiihtyneestä sosiaalisesta kurjistumisesta vanhoilla teollisuusalueilla. Tämä taloudellinen taantuma paljasti myös työväenliikkeen miesvaltaisuuden. Kun yksityinen pääoma pakeni, pääoman ja miesten välinen, työväenliikkeen siunaama historiallinen kompromissi romahti. Miehet olivat käyttäneet palkkapussiaan paremmuutensa todistamiseksi naisten rinnalla. Nyt naisia toisarvoisina pitänyt kulttuuri joutui uuteen, outoon valoon. Miesten identiteetti ajautui kriisiin. Osa nuorista miehistä käänsi voimattomuuden tunteensa omia yhteisöjä vastaan. Kun naiset kokoontuivat mellakoiden jälkeen rakentamaan raunioille uutta elämää, miehet loistivat poissaolollaan.

[home] [focus] [archive]