Kotimaa, 1.9.1994

Bertolt Brechtiä vivutaan jalustalta

Tapani Lausti

John Fuegi: The Life and Lies of Bertolt Brecht. Harper Collins 1994.

Onneton vuosisatamme on rakennettu paljolti valheille. Suurimmat valheet — Hitlerin ja Stalinin — aiheuttivat mittaamattomia kärsimyksiä ja miljoonia kuolemia. Pienemmän mittapuun valehtelijoita on paljastettu viime vuosina yhtenään. John Fuegi haluaa nyt liittää näytelmäkirjailijan, ohjaajan ja runoilijan Bertolt Brechtin aikakautemme valehtelijoiden joukkoon.

Edistyksellisenä pidetty näytelmäkirjailija näyttäytyy Fuegin kohukirjassa taantumuksellisena ihmisten hyväksikäyttäjänä ja naisvihaajana. Natsismin vastaisuuden sankarina juhlittu mies syttyi vain hitaasti antifasismin asialle ja varoi itselleen vaarallisia kannanottoja. Työväenliikkeen nimissä kirjoittanut taiteilija nautti sodanjälkeisessä Itä-Saksassa ruhtinaallisista etuoikeuksista. Monet Brechtin ystävät menehtyivät Stalinin vankileireillä näytelmäkirjailijan protestoimatta. Suurinta kohua on herättänyt Fuegin väite, jonka mukaan huomattava osa Brechtin tuotannosta oli hänen ystäviensä käsialaa. Fuegin mukaan esimerkiksi Kolmen pennin oopperaa voidaan pitää ensisijaisesti Brechtin pitkäaikaisen rakastajattaren ja ystävän Elisabeth Hauptmannin teoksena.

Tiedot Brechtin tuotannon kollektiivisesta luonteesta eivät sinänsä ole uusia. Brechtin rakastajattarien ja ystävien osuudesta kuuluisien näytelmien teksteihin on tiedetty kauan. Fuegi on kuitenkin kaivanut esiin lisää todistusaineistoa Brechtin röyhkeästä tavasta evätä avustajiltaan paitsi näiden lahjakkuuden edellyttämän tunnustuksen myös rahalliset ansiot. Brechtin rakastajattarista Margarete Steffinin kohtalo oli traagisin. Fuegin mukaan Brecht ajoi hänet ennenaikaiseen hautaan pakottamalla tuberkuloosista kärsivän Steffinin kohtuuttomiin työtaakkoihin. Hella Wuolijoen suhde Brechtiin ei ollut yhtä intiimi, mutta Wuolijokikaan ei saanut koskaan sovittua korvausta osuudestaan näytelmään "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti".

Fuegin kirjassa Brechtistä hahmottuu tietenkin aivan toisenlainen kuva kuin olemassaolovan sosialismin vuosina kiitelty sosialismin sankari. Tämän kuvan valheellisuus on tuskin kenellekään enää yllätys. Brecht itse lähetti aika ajoittain varovaisia viestejä kriittisestä asenteestaan Itä-Saksan viralliseen julkisivuun, mutta milloinkaan asemaansa liiemmin vaarantamatta. Vuonna 1956 kuolleen näytelmäkirjailijan sosialistiset vakaumukset eivät hillinneet hänen omaa ahneuttaan ja mukavuudenhaluaan.

Brechtin henkilöhistoria on jälleen yksi osoitus siitä tavasta, millä vuosisatamme sosialistiset aatteet kehittyivät irrallaan tavallisten ihmisten arkielämästä ja kuvastivat usein pikemminkin lukeneiston maailmankuvaa ja vasemmistolaisten intellektuellien käsityksiä omasta roolistaan. Tästä oli vain pieni harppaus oman etuoikeutetun aseman hyväksymiseen.

Brechtin teilausinnossaan Fuegi jättää Brechtin taiteellisen panoksen analysoimisen vähemmälle huomiolle. Eräät Brechtin tuntijat ovat leimanneet Fuegin myös jossain määrin epäluotettavaksi tutkijaksi. Brechtistä käytävä kiista jatkunee vielä pitkään tutkijoiden päästessä käsiksi Saksassa avautuviin arkistoihin.

 

Ks. myös:

 

 

[home] [archive] [focus]