BBC Finnish Section, 23.9.1988

Toivon politiikka

Trevor Blackwell & Jeremy Seabrook, The Politics of Hope (Faber & Faber 1988)

Tapani Lausti

Tuore uutuus Englannissakin lisääntyneiden vihreiden kirjojen joukossa on Trevor Blackwellin ja Jeremy Seabrookin teos The Politics of Hope - Toivon politiikka.


The Politics of Hope on Trevor Blackwellin ja Jeremy Seabrookin henkilökohtainen tilitys heidän omien poliittisten ajatustensa kehittymisestä 60-luvulta tähän päivään. Molemmat kirjoittajat ovat täällä tunnettuja vasemmistolaisia poleemikkoja, joita on aina ollut vaikea sijoittaa mihinkään täsmälliseen poliittiseen muottiin. Trevor Blackwell sanoo, että hän on aina tuntenut epäluottamusta poliittisesti itsevarmoja ihmisiä kohtaan. Hän osallistui kuitenkin innolla 60-luvun vaihtoehtokulttuuriin. Blackwell uskoo, että silloin kylvettiin siemen nykyisin vihreinä tunnetuille ajatuksille.

Jeremy Seabrook sanoo, että hänet leimattiin takavuosina menneisyyteen juuttuneeksi pessimistiksi, koska hän epäili teollisuusvaltioiden vaurauden kasvussa piilevän vakavia vaaroja niin ihmisen henkiselle hyvinvoinnille kuin ympäristön terveydelle. Hän varoitti Työväenpuoluetta sitomasta tulevaisuuttaan kapitalistisen talouden kasvuun. Tänä päivänä Labour onkin edelleen sidoksissa perinteelliseen talouskasvuajatteluun, vaikka tämän ajattelun rajoittuneisuus käy päivä päivältä ilmeisemmäksi.

Blackwell ja Seabrook analysoivat sodanjälkeisen talouskasvun ideologista sisältöä. Taloudellisella jälleenrakentamisella haluttiin paitsi saada talous jaloilleen myös pitää yllä ihmisten uskoa järjestelmään, joka fasismin muodossa oli paljastanut pelottavan puolensa ja jonka liberaalimpiin muunnelmiinkin miljoonat ihmiset suhtautuivat sodan jälkeen epäillen. Kulutuksen räjähdysmäisen kasvun ideologinen funktio oli menneisyyden vääryyksien korjaaminen. Ihmisille luvattiin rajatonta vaurauden kasvua, joka tekisi kristillisten ja sosialististen myyttien lupaaman tulevaisuuden utopian tarpeettomaksi. Työläisperheiden lapsina Blackwell ja Seabrook varttuivat näiden molempien myyttien tuntumassa, vaikka he pitivät niihin yllä tiettyä etäisyyttä.

Blackwell kasvoi metodistiperheessä. Blackwelliä ja Seabrookia kiinnostaakin uskonnon rooli markkinatalousjärjestelmien historiassa. He sanovat kapitalismin sulattaneen itseensä voimakasta uskonnollista paatosta. Tämä on auttanut luomaan mielikuvaa kapitalistisesta talousjärjestelmästä hengellisen perinteen aineellisena ilmenemismuotona. Rahan ote kaikesta yhteiskuntaelämästä on järjestelmän voitonmerkki. Kapitalismi kykenee muuntamaan lähes kaikki vapautumisyritykset kaupattaviksi tuotteiksi tai ajatuksiksi, olivatpa nämä vapautumisyritykset uskonnollisia tai sosialistisia. Näin kristillinen ja sosialistinen myytti ovat menettäneet kykynsä edustaa toivon politiikkaa.
           
Blackwellin ja Seabrookin mielestä myytit eivät ole sinänsä kavahdettavia. He sanovat, että kaikki suuret poliittiset liikkeet ovat perustuneet myyttiin. Nyt kun kristillinen ja sosialistinen myytti ovat eri syistä menettäneet voimansa, tyhjiötä on täyttämäsä vihreä myytti. Tämä myytti on kirjoittajien mielestä erityisen innostava, koska se näyttää kykenevän yhdistämään ihmiskunnan poliittiset ja hengelliset huolenaiheet. Vihreä myytti painottaa voimakkaasti tarvetta rajoittaa yhteiskuntiamme raastavia tuhoavia voimia, jotka estävät ihmisiä elämästä täyttä inhimillistä elämää.

Vihreä ajattelu paljastaa myös Idän ja Lännen teollisuusyhteiskuntien samanlaisuuksia. Molemmissa ideologisissa leireissä ympäristöliikkeet koetaan uhaksi olemassaolevalle järjestelmälle. Vihreä ajattelu kykenee myös saamaan osakseen ymmärrystä Kolmannen maailman köyhien keskuudessa. Näille ihmisille vihreä toivo merkitsee kirjaimellisesti eloonjäämisen mahdollisuutta. Vihreä myytti kykenee osoittamaan rikkaiden maiden etuoikeuksien yhteyden muiden köyhyyteen. Blackwell ja Seabrook puhuvatkin maailmanlaajuisesta liikkeestä. He uskovat, että kun erilaisten väestöryhmien ja luonnon puolesta käytävät kamppailut kytkeytyvät yhteen, vapautuu energiaa, joka kykenee muuttamaan elämämme laadun.
                 
Kirjoittajat sanovat, että kaikki politiikka pyörii muutaman kertomuksen ympärillä. Vihreää tarinaa ollaan vasta kertomassa. Sillä vielä lopullista versiota. Vielä on tilaa kaikenlaiselle improvisoinnille ja etsiskelylle. Ongelmana on, että juurtuessaan ihmisten elämään myytit alkavat helposti kahlita ihmistä. Silloin niistä tulee tuhoavia voimia kuten kapitalistisesta ja marxilaisesta myytistä. Tai sitten niistä tulee merkityksettömiä jäänteitä kuten monista historian toisinajattelevista lahkoista. Vaikeinta on Blackwellin ja Seabrookin mielestä tietää, milloin myytti on menettänyt hyödyllisyytensä. .

[home] [archive] [focus]