BBC Finnish Section, 21.9.1995

Kosmopoliittinen demokratia

Daniele Archibugi & David Held (ed.), Cosmopolitan Democracy: An Agenda for a New World Order. Polity Press 1995.

Juonto: Kansainvälistä politiikkaa leimaa syvä epävarmuus. Kylmän sodan aikaiset asetelmat ovat saaneet väistyä, mutta tilalle ei ole tullut selkeää uutta maailmanjärjestystä. Uudessa tutkimuskokoelmassa nimeltä Cosmopolitan Democracy — kosmopoliittinen demokratia — brittiläiset ja italialaiset tutkijat hahmottavat uutta kansainvälisten suhteiden mallia. Tapani Lausti tarkastelee Daniele Archibugin ja David Heldin toimittamaa teosta.

Aikamme paradokseja on se, että juuri kun politiikan teko kansallisella tasolla alkaa olla yhä vaikeampaa, monet kansat ovat tarranneet kansalliseen identiteettiinsä jopa murhaavalla kiihkolla. Entisten Jugoslavian ja Neuvostoliiton kansat liehuttavat innolla kansallisia lippujaan, vaikka syrjäkylienkin elämän todellisen sisällön määräävät viime kädessä kansainväliset markkinavoimat.

Tästä kansallisen ja kansainvälisen ristiriidasta saattaa kuitenkin olla hahmottumassa uusi maailmanjärjestys, sanovat tämän tutkimuskokoelman kirjoittajat. Järjestyksen saama muoto riippuu kansalaisten valinnoista, joita päivänpolitiikan kieli ei vielä kykene kuitenkaan ihmisille esittelemään. Tosin Euroopan unionin tulevaisuudesta väiteltäessä yksi keskeinen kysymys on noussut esille: miten luoda toimiva ylikansallinen organisaatio rakentamatta uutta supervaltiota.

Vanha suurvaltablokkien järjestelmä osoitti tavallaan, miten huonosti keskitetty vallankäyttö ja yksisilmäinen ideologinen ajattelu alkoivat vastata myöhäisteollisen järjestemän haasteisiin. Politiikan jähmeys oli ristiriidassa teollisen elämän edellyttämän joustavuuden kanssa.

Brittiläinen tutkija Mary Kaldor näkee edessä kaksi vaihtoehtoa. Näistä huonompana hän pitää mallia, jossa uusi valtioiden yhdentymä tai blokki perustuu pelkistettyyn markkina-ajatteluun. Tässä mallissa demokraattiset instituutiot ovat etäällä kansalaisista ja paikallisista yhteisöistä, politiikkaa ohjataan mielipidetutkimuksin ja kansalaisia manipuloidaan ennen kaikkea kuluttajina.

Kaldorille mieluisammassa kansainvälisen elämän mallissa kansalaisten poliittinen identiteetti perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen. Ihmisten ajamat asiat eivät ole sidottuja maantieteelliseen alueeseen. Ihmisoikeuksista, turvallisuudesta, ympäristöstä ja talouden hoidosta kiinnostuneet kansalaiset hakeutuvat kansainväliseen yhteistyöhön. Pienet paikalliset ja kansalliset yksiköt saavat valtuutuksensa kosmopoliittisilta kansalaisilta pikemminkin kuin tietyn maantieteellisen alueen asukkailta. Mahdollisimman monet asiat päätetään mahdollisimman pienissä poliittisissa yksiköissä. Demokratia olisi vallan ja osallistumisen jakamista verrattain vapaamuotoisessa yhteistoimintaprosessissa, jolla olisi kuitenkin yhdessä sovittuja sääntöjä.

Toisen brittitutkijan, David Heldin, ajattelussa kosmopoliittinen demokratia tarkoittaa hallintojärjestelmää, joka kykenee ottamaan huomioon kansojen ja valtioiden erilaisia olosuhteita ja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Kosmopoliittisen demokratian mallilla yritettäisiin muotoilla ja rajata kansallista ja kansainvälistä vallankäyttöä niin, että se ottaisi huomioon ihmisten poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Tässä hengessä Euroopan parlamentin kaltaisia alueellisia edustuslaitoksia voitaisiin perustaa muihinkin maanosiin. YK:n yleiskokouksesta kehitettäisiin valtioita, kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä edustava elin tai vaihtoehtoisesti nykyisen yleiskokouksen rinnalle perustettaisiin kansalaismielipidettä ilmentävä elin täydentämään valtiokeskeistä päätöksentekoa.

Heldin mukaan paikallisten tarpeiden ja kaiken kansainvälistymisen välillä vallitsee vaarallinen ristiriita, joka saattaa lisätä jännitystä niin maiden sisällä kuin kansainvälisissä suhteissa. Tässä piilee kuitenkin myös vaihtoehdon mahdollisuus, Held uskoo. Paikallisen aloitteellisuuden voimistuminen ja osallistuva demokratia voivat täydentää kansainvälisellä tasolla toimivien edustuksellisten elinten toimintaa. Syntyvä malli ilmentäisi demokraattisten yhteenliittymien, kaupunkien ja kansakuntien sekä alueiden ja maailmanlaajuisten verkkojen poliittista järjestelmää.

Tällaisesta kehityksestä on jo merkkejä. Hallituksista riippumattomilla kansalaisjärjestöillä on jo runsaasti kansainvälisiä yhteyksiä. Ihmisoikeuksista ja ympristönsuojelusta puhuttaessa korostetaan, että maailma ja sen luonnonvarat kuuluvat kaikille ihmisille.

Heldin hahmottama kosmopoliittinen yhteisö ei edellytä poliittista ja kulttuurista yksimielisyyttä tai uskomusten, arvojen ja normien konsensusta. Uudenlaisen demokratian viehättävyys on siinä, että se hyväksyy vain kansalaisten yhdessä kehittelemän käsityksen siitä, mitä on poliittinen edistys.

Kosmopoliittinen demokratia voi kuulostaa utopistiselta. Mutta vaihtoehtona on Heldin mukaan maailman hajoaminen toisilleen vihamielisiin maihin ja leireihin. Sitä paitsi, kuka osasi ennustaa kommunistiblokin hajoamisen ja Berliinin muurin kaatumisen. Elämme uusien mahdollisuuksien maailmassa, Held tuntuu sanovan.

[home] [archive] [focus]