BBC Finnish Section, 24.2.1989

Venäjän uusi vallankumous

Tariq Ali, Revolution from Above. Hutchinson 1988.

Juonto: Tariq Ali on ollut kansainvälisesti tunnettu vasemmistoaktivisti 60-luvulta lähtien. Hänen uusin kirjansa käsittelee Neuvostoliiton perestroikaa. Kirjan nimi Revolution from Above viittaa Mihail Gorbatshovin ylhäältä päin aloittamaan vallankumoukseen. Tapani Lausti on lukenut kirjan.


Tariq Ali lukeutuu niihin Lännen sosialisteihin, jotka ovat
suhtautuneet kriittisesti Neuvostoliittoon, mutta jotka ihailevat syvästi Lokakuun bolshevikkivallankumousta. Arvioidessaan Mihail Gorbatshovin uudistuspolitiikkaa Ali käyttää mittapuuna bolshevistisia ihanteita. Hän on innostunut ajatuksesta, että Neuvostoliitto on nyt palaamassa asteittain vallankumouksellisiin tavoitteisiinsa pimeiden stalinististen vuosikymmenten jälkeen. Hän katsoo bolshevikkien demokraattisten pyrkimysten törmänneen vallankumouksen jälkeen Venäjän talouden kehittymättömyyden luomiin objektiivisiin esteisiin. Näin kehitys nosti ennen pitkää valtaan Stalinin, joka pani toimeen sosialismin vastaisia rikoksia ja tuhosi Leninin perustaman puolueen.

Stalinistinen ja sittemmin brezhneviläinen yhteiskuntajärjestys osoittautui kuitenkin kykenemättömäksi ratkaisemaan Neuvostoliiton taloudellisia ongelmia. Siksi kommunistisen puolueen eliitin on nyt viimein ollut pakko antaa periksi demokraattisille vaatimuksille. Hienointa tilanteessa on Alin mielestä se, että tämän päivän Neuvostoliitossa ei ole enää objektiivisiä esteitä sosialistiselle demokratialle, koska neuvostoyhteiskunta on nyt kehittyneemmällä tasolla kuin vallankumouksen jälkeisinä vuosina.

Neuvostoyhteiskunnan synnyn voi kuitenkin nähdä toisinkin. Bolshevikkien johtajat edustivat viime kädessä Venäjän keskiluokkaista älymystöä, joka halusi kuroa umpeen kehittyneiden teollisuusvaltioiden ja alikehittyneen Venäjän välisen kuilun. Se puki ajatuksensa ajan hengen mukaisesti sosialistiseen asuun, mutta ensisijaisena pyrkimyksenä oli teollistaa maa nopeasti. Tämä vaati kuitenkin suurempia uhreja väestöltä kuin bolshevikit ymmärsivät. Siksi tarvittiin Stalinin kaltainen häikäilemätön henkilö toteuttamaan tuo pakkotahtinen teollistaminen. Näin syntyi syvästi epädemokraattinen yhteiskunta, jolla ei ole itse asiassa mitään tekemistä viime vuosisadan lopun ja tämän vuosisadan alun sosialististen ihanteiden kanssa.

Jos hyväksytään tämä jälkimmäinen analyysi Neuvostoliiton historiasta, Gorbatshevin tavoitteiden pohtiminen onkin monimutkaisempi ongelma kuin Tariq Ali kuvittelee. Ali sanoo Gorbatshovin edustavan Neuvostoliiton eliitin progressiivista, reformistista suuntausta. Onnistuessaan tämän suuntauksen ohjelma merkitsisi Alin mukaan suurta voittoa maailman sosialisteille ja demokraateille. Hän pitää näin ollen Gorbatshovia pyyteettömänä demokraattina, jonka nyt olisi mobilisoitava suuret kansanjoukot estämään puolueen konservatiivien perestroikan vastaiset juonittelut. Ali sanoo byrokraattisen kastin eliminoimisen olevan Gorbatshoville elintärkeätä uudistusohjelman toteuttamiseksi.

Tässä nähdäkseni piilee Alin analyysin heikkous. Stalinistiset vuosikymmenet ovat tehneet neuvostoyhteiskunnasta niin jyrkästi hierarkisen, että sen syvempi demokratisoiminen on tuskin mahdollista ilman hallitsevasta eliitistä täsin riippumattomia poliittisen toiminnan muotoja. On vaikeata kuvitella edes Gorbatshovin johtaman reformistisen suuntauksen viime kädessä tähtävän muuhun kuin maan hallitsemisen rationalisoimiseen ja modernisoimiseen.

Eliitti on valmis uhraamaan taantumuksellisimpien jäsentensä edut, koska se tarvitsee populistisia äänenpainoja valmistaakseen väestöä nyt tarvittavaan työkurin kiristämiseen. Ei ole mitään syytä uskoa, että maan eliitti sinänsä luopuu asemastaan, vaikka se nykyisessä ahdingossaan onkin ilmeisesti pakotettu demokraattisiin myönnytyksiin.

Ali uskoo kuitenkin gorbatshovilaisten reformistien demokraattiseen mielenlaatuun. Hän panee myös paljon painoa sille, että poliittisesti tietoisimmat työläiset muodostavat kommunistisen puolueen jäsenistön rungon. Näin Ali uskoo, että Neuvostoliiton bolshevikkivallankumoukselta perimät instituutiot kuten puolue ja neuvostot muodostavat demokratisoituessaan tehokkaan esteen työläisten etujen vastaisille hyökkäyksille. Hän pitää tosin tärkeänä edellytyksenä monipuoluejärjestelmään siirtymistä. Gorbatshov on kuitenkin suhtautunut äärimmäisen ivallisesti ajatukseen useamman puolueen sallimisesta.

Kuvaavaa Alin lähestymistavalle on, että kun hän sanoo sosialistisen demokratian olevan nyt toteutettavissa Neuvostoliitossa, hän ei kertaakaan pohdi tämän demokratian olemusta. Hän näyttää olettavan, että jossain neuvostoyhteiskunnan uumenissa piilee välittömästi toteutettavissa oleva näkemys sosialismista. Hän uskoo suunnitelmatalouden peruslähtökohtien olevan oikeat, kunhan järjestelmän hierarkiat ovat ideologisesti terveitä — kuten hän asian ilmaisee.


Ks. myös:

Children of Brezhnevites

6 September 2001

Vasta nyt koittaa sosialistisen politiikan aika maailmassa

Ydin, 1991

[home] [archive] [focus]