Ihmisten Eurooppa, Pakolaisavun
julkaisu 2004
Ihmisten Eurooppa, Pakolaisavun
julkaisu 2004
Tapani Lausti
Slovenian EU-jäsenyyttä tervehdittiin luonnollisena tapahtumana. Olihan maa ollut Jugoslavian vaurain osa ja sittemmin taloudelliset suhteet etenkin Saksaan ovat käyneet entistä läheisemmiksi. Sen enempää Brysselissä kuin Ljubljanassakaan tuskin liiemmin halutaan muistella Jugoslavian onnetonta hajoamista ja Länsi-Euroopan osavastuuta seuranneista katastrofeista.
Slovenia irtautui noista tapahtumista varhaisessa vaiheessa, kun se itsenäistyi lyhyeksi jääneiden vihollisuuksien jälkeen vuonna 1991. Miksi siis muistella Jugoslavian hajoamista? Ennen kaikkea siksi, että Balkanin tapahtumien tulkinnat ilmentävät europoliitikkojen huonoa historian tuntemusta, kehnoa yhteiskunnallista tajua ja lyhytnäköisiä asenteita.
Jugoslavian hajoamiseen johtavien katastrofien tulo oli jo nähtävissä 1980-luvulla, mutta länsi sulki silmänsä. Maasta haettiin strategisia etuja ja niinpä sitä voideltiin suurilla lainoilla. Kun Jugoslavia sitten ajautui taloudellisen taantumaan se jätettiin oman onnensa nojaan ja kiihkonationalistien armoille. Sittemmin väliintulojenkin motiivit ovat olleet hengeltään pikemminkin strategis-poliittisia, vaikka demokratiasta ja ihmisoikeuksista on puhuttu paljon. Naton sotilaallisilla väliintuloilla pyrittiin ennen kaikkea pönkittämään Atlantin liiton ”uskottavuutta”.
Euroopan unionin edustajat ovat ylpeilleet sillä, miten unioni on pannut paljon likoon Balkanin läntisten osien olojen vakauttamiseksi. Arvostelijat ovat kysyneet ivallisesti, onko tämä sama EU, joka tunnustamalla vastuuttomalla kiireellä Slovenian, Kroatian ja Bosnian suvereeneiksi valtioiksi edesauttoi alueen ajautumista konfliktista toiseen.
Köyhtyminen pelottaa
Nyt EU lähestyy laajentumistaan lyhytnäköisen byrokratian asentein ja innokkaan markkinatalousajattelun lumoissa. Tämä ei lupaa hyvää edessä olevien ongelmien alkaessa kasaantua. Balkanin muissa osissa on jo seurattu ihmetellen lännen edustajien ylimielisiä otteita, ylenkatsetta paikallisia poliitikkoja ja vaikuttajia kohtaan sekä ulkomaalaisten auttajien läsnäolon myötä ilmaantunutta korruptiota.
Monia muita paremmassa asemassa olevat sloveenitkaan eivät ilmeisesti ole enää varauksettomasti EU:n lumoissa; nyt kun jäsenyys on tosiasia, aiempi EU-into näyttää jonkin verran laantuneen. Slovenia on vauraampi kuin köyhimmät EU-maat, minkä vuoksi osa väestöstä pelkää jäsenyyden verottavan tätä vaurautta. Jos maa edelleen vaurastuu, se ei saa EU:n tukiaisia, joita pidettiin jäsenyyshalujen vaikuttimena. Maan pelätäänkin köyhtyvän ainakin jäsenyyden alkuvuosina.
Tällaista etujen kyräilyä esiintyi jo Jugoslavian vuosina. Liittovaltion vauraimpana osatasavaltana Slovenia suhtautui ylenkatseella muihin alueisiin. Slovenialaiset nationalistit kokivat itsensä euroopalaisiksi, sivistyneiksi ja tehokkaiksi. Vaurauden tasausyritykset leimattiin Ljubljanassa ”taakaksi” ja osoitukseksi maan eteläisempien osien ”epäpätevyydestä”.
Näin Jugoslavian hajoamiseen vaikuttivat osaltaan osatasavaltojen keskinäinen kateus ja solidaarisuuden heikkeneminen. Slovenian kansantulo oli yli kaksinkertainen maan keskiarvoon verrattuna ja seitsemän kertaa Kosovoa korkeampi. Sloveenien asennetta kuvasi sanonta ”mieluummin kaupungin viimeinen kuin kylän ensimmäinen”. Kaupungilla tarkoitettiin Eurooppaa. Euroopan unionin jäsenyys olikin Slovenialle tärkeä tavoite. Läheiset taloussuhteet Saksaan lisäsivät EU-imua. Itsenäistymisen jälkeen suosittu iskulause oli ”Eurooppa nyt”.
Balkan jaetaan taas
Balkanin jakaminen EU-kelvolliseen Sloveniaan ja odottamaan jätettyihin maihin on kuitenkin joidenkin asiantuntijoiden mielestä vakava virhe. Britannian johtaviin Balkanin tuntijoihin lukeutuvan Misha Glennyn mukaan EU-jäsenyyden lupaus kaikille alueen maille olisi voinut saada aikaan ihmeitä alueen rauhoittamiseksi. Glenny sanoo, että EU:n Balkanin politiikka on ollut jo aivan liian kauan byrokraattien käsissä.
”Jos Eurooppa haluaa osoittaa näkemyksellisyyttä, Balkan voisi olla sen suuri tilaisuus”, Glenny kirjoitti hiljattain. (”Asleep at the wheel in Kosovo”, The Guardian, 9.9. 2003)
Myös monet muut tarkkailijat kavahtavat Balkanin keinotekoista jakoa. Andrej Grubacic ja Robert Posavec ovat kirjoittaneet, että Balkania ja Kaakkois-Eurooppaa on kohdeltava Euroopan olennaisena osana. He lisäävät, että jos alue jätetään uuden Euroopan ulkopuolelle rahaan ja vallankäyttöön liittyvistä syistä ottamatta huomioon kulttuuritekijöitä, koko Eurooppa saattaa horjua. (”The Balkans or South-Eastern Europe”, Z Magazine, 5/2002)
Slovenian rahamaailma on mielissään EU-jäsenyydestä, mutta tavallisille palkansaajille tulevaisuus on arvoitus. EU:n tulevaisuuden ”visiot” tuskin tekevät suurta vaikutusta uusien jäsenmaiden kansalaisiin. Jäsenyyden on määrä kasvattaa ihmisten hyvinvointia, mutta samanaikaisesti vanhojen jäsenmaiden hallitukset kilvoittelevat hyvinvointijärjestelmän alasajamisessa.
Naisvirta kulkee Slovenian läpi
Uusien EU-jäsenten yhteiskuntaelämä taas ei ole herättänyt Euroopan joukkotiedotusvälineiden kiinnostusta. EU-maiden kansalaiset tietävät hyvin vähän Slovenian sosiaalisista ongelmista ja tulevaisuuden haasteista. Yksi ongelma on kuitenkin läpäissyt tämän välinpitämättömyyden muurin: naisten kauppaaminen suurkaupunkien seksiorjiksi. Ongelman mittakavaa kuvaavat tilastot kertovat, että maailmassa salakuljetetaan ja kaupataan vuosittain seksipalveluihin 700 000 naista. Näistä 200 000 kuljetetaan Kaakkois-Euroopan kautta. Suurin osa näistä naisista tuodaan Länsi-Eurooppaan Moldovasta, Romaniasta, Ukrainasta ja Venäjältä.
Koska Slovenia on yksi kaupan kauttakulkumaa, se on pohtinut ratkaisuja ongelmaan yhteistyössä alueen muiden maiden kanssa. Tässäkin kysymyksessä lähestymistapa kuvastaa aikamme pysähtynyttä henkeä. Vuoden 2003 lokakuusssa Slovenia osallistui Kosovossa pidettyyn konferenssiin, jossa todettiin, että ongelman helpottamiseksi on pyrittävä kehittämään oikeudellisia prosesseja ja uhrien tukijärjestelmiä. Lisäksi on lisättävä ongelmaa koskevaa tietoisuutta ja kehitettävä poliittisia ratkaisumalleja. Julkisuuteen annettujen tietojen valossa ei vaikuta siltä, että kokouksessa olisi käyty keskustelua ongelman taustalla olevasta köyhyydestä ja epätoivosta. Kuitenkin ongelman ytimeen kaivautuminen edellyttäisi epäoikeudenmukaisiin ja epädemokraattisiin talouden rakenteisiin puuttumista.
Monet yhteiskunnallisesti aktiivit kansalaiset ovat Sloveniassa ja muissa Balkanin osissa ryhtyneet seuraamaan muualta maailmasta puhaltavia uusia tuulia. Vaihtelevalla menestyksellä on yritetty perustaa Porto Alegren innoittamia sosiaalisia foorumeja, jotka ovat yhtä mieltä ainakin yhdessä asiassa: toisenlainen Balkan on mahdollinen.
Ks. myös: