Suomen Kuvalehti,
1.1.2000
Suomen Kuvalehti,
1.1.2000
Tapani Lausti
Kansainvälinen yhteisö on riemuinnut humanitaarisen väliintulon onnistumisella Kosovossa. Moraalisen ylemmyydentunteen vallassa on pahoiteltu Balkanin kansojen vuosisataista vihanpitoa ja alueen ihmisten epätavallista taipumusta välkivaltaan.
Misha Glenny pyrkii juuri ilmestyneessä jättiteoksessaan The Balkans 1804-1999: Nationalism, War and the Great Powers (Granta 1999) korjaamaan tätä ulkopuolisten omahyväistä mielikuvaa Balkanin kansoista. Britannian johtaviin Balkanin tuntijoihin lukeutuva Glenny valittaa taipumusta nähdä alueen asukkaiden väkivaltaisuus jo jonkinlaisena geneettisesti periytyvänä taipumuksena.
Lännen oma vaikutus alueen konflikteihin jätetään miltei tyystin huomiotta. Alueen militarisointi liittyi Glennyn mukaan lännestä viime vuosisadalla tulleisiin nationalistisiin aatteisiin. Balkanin valtioiden rakentajat oppivat ulkopuolisilta suurvalloilta, että väkivalta ratkaisee historian kulun. Alueen modernin aikakauden poliittiset ratkaisut ovat taas perustuneet ulkopuolisten valtioiden saneluun. Berliinin konferenssi vuonna 1878 opetti Balkanin eliiteille, että voimakkaisiin ulkopuolisiin tukijoihin nojaaminen vahvisti heidän asemaansa paremmin kuin yhteistyö omien naapurien kanssa.
Tämän perinteen kaikua oli, että kun hajoavan Jugoslavian eliitit ymmärsivät joutuvansa kilpailemaan rajallisista resursseista, ne pitivät parhaana keinona turvautumista väkivaltaan ja tuen etsimistä ulkopuolisilta, Kroatia Saksalta ja Serbia Neuvostoliiton kommunisteilta.
SK:n haastattelussa Glenny muistuttaa, että länsi sulki 80-luvun lopulla silmänsä tulossa olevilta katastrofeilta. Jugoslaviaa oli ensin strategisten etujen toivossa voideltu suurilla lainoilla, mutta kun maa ajautui taloudellisen taantumaan se jätettiin oman onnensa nojaan.
Glenny ei kuitenkaan syytä ulkovaltoja 90-luvun sotien provosoimisesta, mutta toteaa, että ne ovat sittemmin toiminnallaan vain pahentaneet tilannetta.
“Suurvallat — vaikka toimivatkin ylikansallisissa puitteissa kuten NATOssa ja YK:ssa — omaksuivat erilaisia asenteita entisen Jugoslavian kriisiin. Tämä provosoi vastakohtaisuuksia, joiden luultiin jääneen historiaan.”
Kosovossa taas NATOn pommitusten tavoitteet jäivät Glennyn mielestä epäselviksi. Hän sanoo, että sotilasliiton pommituspäätös ei estänyt humanitaarista katastrofia vaan pahensi sitä mittaamattomalla tavalla.
Nyt koko alueen tasapaino on pahasti horjunut. Glenny muistuttaa, että Balkanin muiden maiden kuten Bulgarian ja Romanian vastahakoista tukea NATOn pommituksille pönkitettiin liki uskomattomilla lupauksilla. Niiden täyttämättä jättäminen horjuttaa nyt alueen hallituksia.
“Koko alue huokuu epävakautta. Bosniaa ja Kosovoa pidetään joten kuten koossa vailla mitään selkeää ajatusta. Balkanin tasapainoittamissopimus on heiveröinen. Silti paasataan moraalisesta voitosta Kosovossa.”
Glenny valittaa, että lännellä on taipumus näyttäviin macho-esityksiin mutta kun tarvitaan jotakin, millä olisi poliittista arvoa, resursseja löytyy varsin vähän.
“Lännellä ei selvästikään ole poliittista tahtoa tai poliittista näkemystä, joka edesauttaisi ensin alueen omaa yhdentymistä ja sitten yhdentymistä Euroopan unioniin.”
Lontoo