YLE/Ajantasa 6.7.2006

Kambodžan oikeudenkäynti

Hannu Reime

Kambodžassa on alettu valmistella oikeudenkäyntiä, johon haastetaan maata aikoinaan johtaneita punaisia khmerejä. Tuomioistuimen tuomarit vannoivat maanantaina virkavalansa maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Rikostutkimukset alkavat lähipäivinä, ja varsinaiseen oikeudenkäyntiin toivotaan päästävän ensi vuonna. Hannu Reime kertoo torstai-iltapäivän kolumnissaan pitkään suunnitellun oikeudenkäynnin taustasta.

Punaiset khmerit hallitsevat Kambodžaa 1970-luvulla vajaat neljä vuotta. Heidän valtakaudellaan surmattiin poliittisissa puhdistuksissa ja teloituksissa satoja tuhansia ihmisiä, ja vielä useampia kuoli ankaraan pakkotyöhön, sairauksiin ja muihin syihin, joista oli vastuussa suureksi osaksi, mutta ei yksinomaan, silloinen hallitus.  

Amerikkalaisen Yalen yliopiston professori Ben Kiernan, joka on maailman johtavia Kambodža–tutkijoita, pitää uskottavimpana laskelmaa, jonka mukaan Kambodžassa kuoli noina vuosina muista kuin luonnollisista syistä 1,7 miljoonaa ihmistä. Kyseessä on siis yksi suurimmista poliittisen väkivallan aiheuttamista inhimillisestä katastrofeista 1900-luvulla. Uhreja oli jopa enemmän kuin Itä-Timorissa samoina vuosina tai Ruandassa viime vuosikymmenellä.

Punakhmerit tulivat valtaan keväällä 1975 voitettuaan viisi vuotta kestäneen sisällissodan. Kambodža oli eräänlainen sivunäyttämö Yhdysvaltojen käymässä toisessa Indokiinan sodassa, jonka päätaistelut käytiin Vietnamissa.

Vietnamin sodan laajentuminen Kambodžaan ja Yhdysvaltojen tuhoisat ilmapommitukset olivat tärkein syy siihen, että kambodžalaiset kotikommunistit — punaiset khmerit — ylipäänsä pääsivät valtaan. Heidän johdollaan pantiin toimeen yhteiskunnallinen mullistus, joka hakee vertaistaan viime vuosisadan historiassa.

Punakhmerien valtakaudella Kambodžan nimi oli — niin todella — ei mikään muu kuin Demokraattinen Kamputsea. Sen yhteiskuntajärjestelmä oli eräänlainen talonpoikaisen sotakommunismin ja stalinismin yhdistelmä. Hallitseva puolue pysyi vallassa ollessaankin maan alla ja kaadereittensa johdolla pakkokollektivisoi koko yhteiskunnan; jopa syöminen ruuan annostelun lisäksi pyrittiin tekemään kollektiiviseksi. Kaupungit tyhjennettiin pakolla asukkaistaan, ja rahankäyttö lopetettiin. Yksilön oikeudet lakkautettiin niin totaalisesti kuin se niissä oloissa ylipäänsä oli mahdollista.

Stalinismista Kambodžaan kopioitiin väkivaltaiset poliittiset puhdistukset. Kun taloutta ja yhteiskuntaa koskeneet radikaalit päätökset eivät toteutuneetkaan puoluejohdon haluamalla tavalla, ryhdyttiin etsimään syyllisiä: pettureita, vakoojia ja vihollisen asiamiehiä. Vainoharhaisuus kasvoi määrään, joka ylitti jopa 1930-luvun Neuvostoliiton tai sodanjälkeisen itäblokin Euroopassa.

Turvallisuuselimet vangitsivat epäiltyjä, joitten joukkoon kuului ihmisiä korkeimmasta puoluejohdosta alimpiin kaadereihin. Lisäksi puhdistukset ulotettiin myös epäiltyjen perheenjäseniin, sukulaisiin ja tuttaviin. Entiseen kouluun perustetussa Tuol Slengin vankilassa ja kidutuskeskuksessa pakotettiin mielikuvituksellisiin tunnustuksiin, ja joka ilta sieltä vietiin autolasteittain ihmisiä teloitettavaksi. Näin päättyi lähes parinkymmenen tuhannen ihmisen elämä.

Eräs harvoista niistä, jotka selvisivät hengissä Tuol Slengistä, kertoo, kuinka kuulustelija vaati kuulusteltavaa tunnustamaan, että tämä on CIA:n ja KGB:n agentti. Kidutettuna hänen oli pakko tunnustaa tällainen syytös, mutta sitä ennen hän sanoi — rehellisesti — ettei edes tiedä, mitä ovat CIA ja KGB. 

Punaiset khmerit ajautuivat selkkaukseen entisten liittolaistensa, vietnamilaisten kommunistien, kanssa, ja vietnamilaisten maahantunkeutumiseen heidän valtansa lopulta päättyikin tammikuussa 1979. Sitä ennen oli punakhmerien politiikka muuttunut hysteerisen nationalistiseksi ja vietnamilaisvastaiseksi, eikä virallisissa lausunnoissa kaihdettu avointa rasismiakaan. Aikaisemman kollektivismin sijasta punakhmerit alkoivat yhä enemmän puhua siitä, kuinka Vietnamista on tullut Neuvostoliiton satelliitti ja vaarallinen koko Aasialle.

Kiinan ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan yksi rintamalinja kulki halki Indokiinan. Siinä selkkauksessa Yhdysvallat oli valinnut puolensa: se tuki Kiinaa. Näin selittyy se, miksi Yhdysvallat ja sitä seuraten muutkin länsimaat Japanin ja Kaukoidän maitten lisäksi käytännössä pönkittivät punaisia khmerejä myös sen jälkeen, kun Vietnam oli syössyt heidät vallasta. Vietnamia ei kehuttu ”humanitaarisesta interventiosta”, vaan se ja sen valtaan asettama hallitus Kambodžassa eristettiin kansainvälisesti. Pakolaisleireille Thaimaahan toimitetusta avusta osa meni punaisille khmereille, joitten pakolaishallitus myös tunnustettiin YK:ssa Kambodžan edustajaksi. 

Punakhmerien valtakauden karkeita ihmisoikeusloukkauksia tutkivan tuomioistuimen asettavat yhdessä Kambodžan Kuningaskunta ja YK. Siinä on 17 kotimaista ja kymmenen ulkomaista tuomaria. Päätöksenteko perustuu monimutkaiseen enemmistöäänestykseen, jonka tarkoituksena on taata se, että langettavien ja vapauttavien tuomioitten takana seisoo sekä kotimaisten että kansainvälisten tuomareitten enemmistö.

Vaikein kysymys on se, keitä oikeuteen haastetaan. Punakhmerien ykkösmies — viralliselta asemaltaan Kamputsean Kommunistisen Puolueen keskuskomitean sihteeri ja Demokraattisen Kamputsean pääministeri — Pol Pot kuoli kahdeksan vuotta sitten. Kakkosmiehen asemassa ollut Nuon Chea elää vapaana Pailinin kaupungissa Thaimaan vastaisella rajalla, ja siellä asuu samoin vapaana valtionpäämiehen virkaa hoitanut Khieu Samphan, joka oli punakhmereistä kansainvälisesti tunnetuin. Ulkoministeri Ieng Sary sai Norodom Sihanoukilta kuninkaallisen armahduksen, kun loikkasi nykyhallituksen puolelle kymmenen vuotta sitten.

Vain kaksi tärkeässä asemassa ollutta punaista khmeriä istuu pidätettynä vankilassa. Toinen on Kambodžan lounaisesta alueesta vastannut Ta Mok ja toinen Tuol Slengin vankilan johtaja Deuch, edellinen 80-vuotias ja jälkimmäinen päälle kuudenkymmenen. Deuch antautui sen jälkeen, kun eräs reportteri oli löytänyt hänet Thaimaan vastaiselta rajalta, jossa tämä tuhansien ihmisten kiduttamista ja surmaamista valvonut entinen matematiikan opettaja toimi kansainvälisen humanitaarisen järjestön palveluksessa. Hän oli tullut uskoon saatuaan kristillisen herätyksen.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime , Aasia

 

 

[home] [archive] [focus]