Rikkaus ja valta

Hannu Reime

Maailman rikkaimpien ja mahtavimpien valtioitten johtajat ovat parhaillaan koolla Rostockin lähellä Saksassa. Kerran vuodessa pidettävissä G8-maitten huippukokouksissa käsitellään epävirallisesti maailman tilaa: politiikkaa, taloutta, uhkia ja mahdollisuuksia. Hannu Reime pohtii torstain ulkomaankolumnissaan rikkauden ja vallan suhdetta.

Ulkopoliittisen instituutin julkaisema lehti Ulkopolitiikka kertoo tuoreessa numerossaan siitä, mitä ajattelee maailman nykymenosta Suomen rikkain mies Antti Herlin. Koneen hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja mainitaan yleensä Aatos Erkon lisäksi Suomen ainoana miljardöörinä, henkilönä, jonka omaisuuden arvo on vähintään miljardi Yhdysvaltojen dollaria. Miljardöörejä vuosittain listaava Forbes-lehti ei tosin tämänvuotisessa selvityksessään lukenut Erkkoa ja Herliniä tähän luokkaan kuuluviksi, joten Suomi oli niitä harvoja Euroopan maita, joista ei uusimmassa noteerauksessa löydetty yhtäkään miljardinomistajaa. Syynä on ilmeisesti se, että osakekurssit vaihtelevat ylös ja alas, ja näitten suomalaisherrojen omistusten arvo liikkuu juuri tuon maagisen kymmennumeroisen luvun tuntumassa ollen joskus “vain” satoja miljoonia. Aatos Erkko ja Antti Herlin kuuluvat siis miljardöörien köyhälistöön.

Mitä me teemme, ystävä kallis, sadoilla, sadoilla miljoonilla? Johdamme isänmaan kohtaloita, yhteiskuntaa, markkinoita. Sitä me teemme, ystävä kallis, sadoilla, sadoilla miljoonilla.

Näin kysyivät ja vastasivat 1960-luvun Orvokki-kabareessa Seppo Lehtonen ja Kalle Holmberg kappaleessa, jonka nimi on "Laulu tuottavista sijoituksista".

Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, joka seisoo tai kaatuu sen varassa, että sijoitettu pääoma tuottaa omistajalleen voittoa. Voitto saadaan markkinoilta, joilla myydään kaikkea, minkä ihmistyö on saanut aikaan. Se voi olla tarpeellista tai tarpeetonta, hyödyllistä tai haitallista, aineellista tai aineetonta, pääasia on, että se käy kaupaksi. Systeemin kannalta on myös täysin yhdentekevää, onko työ tehty haalarit tai valkoinen paita päällä, onko siihen käytetty suhteellisesti enemmän käsiä tai aivoja. Antti Herlinin omaisuus on luotu hisseillä, Erkon sanomalehdillä, molemmat hyödyllisiä tuotteita.

Pääoman omistajia eli kapitalisteja on ainakin takavuosina usein kutsuttu yhteiskunnan hallitsevaksi luokaksi. Tätä väitettä ei välttämättä tarvitse pitää moraalisena kannanottona, vaan asiallisena toteamuksena olevista oloista, yhteiskuntamuodosta, jossa elämme, ja joka nykyisin vallitsee kaikkialla maapallolla primitiivisiä yhteisöjä lukuunottamata. Se tarkoittaa vain sitä, että tietyt yksityiset edut ymmärretään samoiksi kuin yhteiskunnan yleiset edut. Väite on vahvasti ideologinen, ja sen todenperäisyys on tietenkin kokonaan toinen asia.

Antaako omaisuus haltijalleen myös valtaa? Vastaus tähän usein esitettyyn kysymykseen ei ole itsestään selvä. Forbes-lehden selvityksen mukaan Venäjä on miljardöörien määrässä noussut kolmannelle sijalle maailman valtioitten joukossa. Miljardinomistajia siellä on melkein yhtä paljon kuin Saksassa, ja vain Yhdysvalloissa heidän määränsä nousee reippaasti yli kaikkien muitten. Kiinassa huima talouskasvu on viidessä vuodessa kymmenkertaistanut miljardöörien määrän. Kuitenkin poliittinen valta esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa on tiukasti muitten kuin suurkapitalistien käsissä.

Venäjällä valtion valtaa käyttää kommunismin vaatteet päältään heittänyt ja ortodoksikristityksi kääntynyt entinen KGB-upseeri Vladimir Putin lähipiireineen. Nyky-Venäjä toteuttaa tehokkaasti poliittisen ja taloudellisen vallan jakoa: Putinilla ei ole mitään kapitalisteja ja heidän rajatonta rikastumistaan vastaan, kunhan he eivät puutu politiikkaan. Suursijoittaja Mihail Hodorkovski ei ymmärtänyt tätä ja saa nyt katua vankilassa poliittisia ambitioitaan. 

Kiinassa valta on edelleen kommunistisella puolueella, ei maan parillakymmenellä miljardöörillä, joita muuten on vielä toinen mokoma, kun mukaan luetaan rikkaimmat hongkongilaiset. Yhdellä päätöksellä voisi Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea saattaa Yhdysvaltojen ja koko maailman talouden sekaisin vetämällä amerikkalaisilta pääomamarkkinoilta Kiinan saatavat. Kiina on kiinteä osa kapitalistista maailmantaloutta, mutta maata johtaa sama puolue, joka 1960-luvulla julisti Beethovenin musiikin porvarilliseksi myrkynkylvöksi. Puhtaasti omia yksityisiä intressejä puolustava taloudellinen valta, ja koko systeemiä puolustava poliittinen valta ovat usein kirjaimellisesti eri käsissä, vaikka ne normaalioloissa tukevat toisiaan.

Kun suurten omaisuuksien haltijat ottavat kantaa julkisiin poliittisiin asioihin, he paljastavat pikemmin oman maailman- ja ihmiskuvansa kuin sen, millaisia päätöksiä on odotettavissa. Ulkopolitiikka-lehden haastattussa Antti Herlin puhuu siitä, kuinka “kilpailu yritysten ja valtioiden välillä kiristyy tulevina vuosina entisestään”.“Kilpailu on armottoman kovaa. Globaaleilla markkinoilla menestyminen edellyttää, että yrityksen on oltava jatkuvasti huipulla tai ainakin huipun tuntumassa. Tavoite olla vain kakkonen on huono strategia”, Herlin huomauttaa ja perustelee käsitystään kilpailun keskeisyydestä myös Charles Darwinilla. Tässä herätellään henkiin vanhaa, aikoinaan perin huonoon huutoon joutunutta sosiaalidarwnismia, jonka kanssa suurella kehitysopin tutkijalla ei itse asiassa ollut mitään tekemistä.   

“Kilpailukyky”, “osaaminen”, “huippu” ja “muutoksen hallinta” ovat sanoja, jotka toistuvat Herlinin haastattelussa. Ei ole liioittelua sanoa, että tällaisia ja muita vastaavia iskusanoja vilisee nykyisin kaikissa puheenvuoroissa, joita taloudellisen ja poliittisen kerman edustajat käyttävät firmojen kehittämisseminaareista G8-kokoukseen. Ne ovat eräänlaista kapitalismin agit-propia, eivät mitään sen syvällisempää puhumattakaan, että niistä voisi saada vastausviitteitä kysymykseen, mihin suuntaan maailma on menossa. Ja jossakin taustalla elää haave siitä, minkä 946 kanssaihmistämme on Forbes-lehden mukaan jo saavuttanut.

Mitä me teemme, ystävä kallis, tuhansilla miljoonilla? Niistä me öisin unta näämme tyynesti tyynyyn kun painamme päämme. Sitä me teemme, ystävä kallis, tuhansilla miljoonilla.